Lue keskustelun säännöt.
Käydäänkö teidän parisuhteessanne tällaista sananvaihtoa?
19.03.2008 |
Mua on alkanut ärsyttää suunnattomasti, kun mieheni kääntää kaikki puheenaiheet itseensä. Onko tämä ihan tavallista?
Esimerkiksi jos minä sanon että palelee, mies vastaa, että ei mua vaan palella yhtään, tai jos sanon että mulla on nälkä, niin vastaus on että ei hänellä vaan. AArgh! Enhän mä sitä kysynyt, vaan kerroin omia tuntemuksiani.
Pitkässä parisuhteessa tuo alkaa pikkuhiljaa rassata. Sanoisi nyt edes kerran elämässään, että laitapa tuosta viltti päälle jos palelee tms. Aina tuntuu olevan tärkeämpää se, mitkä HÄNEN tuntemuksensa ovat ja keskustelu kuolee siihen.
Olenko mä nyt jotenkin kieroutunut, vai häiritseekö jotain muutakin sama asia????
Kommentit (8)
Jos esim. kerron jostakusta tuttavasta, joka on vaikkapa valittanyt rankkaa työtilannettaan, en pitkälle jutussani pääse, kun mies alkaa kuvata omaa mielestään paljon rankempaa tilannettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mun mies on lähes puolikuuro (oikeesti!), ja joka asian saa sanoa vähintään kahdesti jos haluaa vastauksen. Ellei sitten satu saamaan katsekontaktin.Se on rasittavaa!
Jos vain sanon jotain, enkä kysy mitään, mies harvoin katsoo velvollisuudekseen vastata yhtään mitään. Ja jos kysyn jotain vähemmän tärkeää - sanotaan vaikkapa jotain telkkariohjelmasta, jota juuri katsotaan yhdessä, niin ei hän siihenkään vastaa, jos ei tiedä vastausta. Ei sano, ettei tiedä. On vain hiljaa. Tuo jos joku on ärsyttävää!!! Tuppisuun kaverina elellä.
Mun mies on sellainen, että jos vaikka puhun jostain itselleni tärkeästä asiasta tippa linssissä, noin kahden lauseen jälkeen saan mieheltä pitkän ja kyllästyttävän luennon hänestä ja ko. asiasta. Aika usein luovutan, koska ottaa niin aivoon.
Jos toinen sanoi jotain, niin toisella oli enemmän tai huonommin tms. Jossain vaiheessa sitten mentiin parisuhdeterapiaan, muistakin syistä kyllä, niin siellä vasta opittiin kuuntelemaan toista oikeasti ja tukemaan toista sen tuntemuksissa. Mutta se otti ihan sairaasti pattiin, kun aina toisella oli enemmän tai vähemmän jne, ja puhe oli aina itsestä, ei toisesta.
Hääräilin hellan äärellä illalla ja mies ihmettelemään, teetkö ruokaa, mitä teet, mulla ei kyllä ole nälkä vielä.
(No en varsinaisesti keittele tätä iltapuuroa sulle kulta.)
Tai toinen tapa on ihmetellä asiaa, sä palelet aina. Ihan kuin siinä olisi jotain vikaa. Väärä asiantila, olen vääränlainen - huoneen lämpö on oikea, mies on lämpömittari, häntä ei palella olen siis väärässä tai kehoni tuntee väärin. Jos käsitätte mitä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mun nälkäni, paleluni, paha mieleni tms. on jotenkin toisarvoista ja outoa, koska ei hänellä vaan tunnu samalta.
Voi jestas että se ärsyttää. On tuosta puhuttukin, muttei siitä mitään pysyvää muutosta ole tullut käytökseen.
t. ap
Minun mieheni on myös sellainen, että jos sanon jotain, en siis KYSY mitään, niin hän ei juuri koskaan kommentoi mitenkään sanomisiani. Sitten olen aina kyselemässä, että " Kuulitko yhtään mitä äsken sanoin?" Enhän voi tietää, jos mies ei mitenkään osoita huomanneensa, että joku puhui!
Mun mies on lähes puolikuuro (oikeesti!), ja joka asian saa sanoa vähintään kahdesti jos haluaa vastauksen. Ellei sitten satu saamaan katsekontaktin.
Se on rasittavaa!