Lue keskustelun säännöt.
Ei lasinen lapsuus vaan TEINI-IKÄ. Millainen susta tuli, jonka vanhempi alkoi juoda kun olit jo vähän vanhempi?
23.08.2019 |
En jotenkin ollenkaan tunnista itseäni noista kuvauksista, jotka on alkoholistien aikuisille lapsille. Usein nää lapset on sellaisia, joiden vanhemmat on dokannut koko elämän.
Mun oma vanhempi (yksinhuoltaja) alkoi dokata vasta kun olin 10-vuotias. Olin ainoa lapsi, joten kaikenlaista tullut kyllä nähtyä. En vaan tunnista itseäni noista AAL-peruskuvailuista.
Onko olemassa jotain tutkimuksia siitä, miten vanhemman juominen voi vaikuttaa lapseen kun lapsi on jo vähän vanhempi?
Kommentit (4)
Ja siis millaisia teistä tuli?
Ap aloittaa:
Musta tuli monen mutkan kautta suhteellisen "normaali". Erityisen elämyshakuinen olin nuorempana ja nyt myöhemmin olen pystynyt keskittymään uraan. Sanomattakin selvää, että yliopisto-opinnit meni päin persettä kun vanhempi alkoi sairastaa. Kuolikin sitten lopulta juomiseen.
En mielestäni yritä miellyttää ketään tai olla näkymätön, kuten juoppojen lapsista usein sanotaan. Kotona en juo oikeestaan koskaan, en ole eläissäni vetänyt kalsarikännejä. Alkoholi kuuluu itselläni juhlaan - tai terassille sosiaalisena tapahtumana.
Teen kovasti töitä ja huolehdin ulkonäöstäni. En tykkää pyytää apua ihmisiltä - olen muutenkin hieman erakkouteen taipuvainen. Melankolinen, mutta viihdyttävä oikeassa seurassa.
Ärsyynnyn helposti ja tiuskin silloin puolisolleni. Tämä on meillä ikuinen riidanaihe - olen tottunut siihen että.toiselle voi puhua rumasti eikä siitä tarvi loukkaantua. Kumpa en tässä asiassa olisi tällainen vaan oppisin hillitsään hermoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä siellä on sellaista mitä et tunnista tai mikä erityisesti näissä kuvauksissa ”särähtää korvaasi”. Entä mitä piirteitä ja ominaisuuksia koet itsessäsi olevan, jotka liität kokemukseesi ”lasisesta teini-iästä”.
Tiedätkö oma lapseni on 10-vuotias ja särkee sydäntä ajatella millaista hänen elämänsä olisi jos minä yhtäkkiä alkoholisoituisin. 10-vuotias on tosi pieni vielä vaikka kehittyy valtavaa vauhtia niin kognitiivisesti kuin emotionaalisesti.
Niissä usein lukee, että reagoit näin ja näin, koska olet jatkuvasti joutunut olemaan varuillasi/et ole saanut turvallista kiintymyyssuhdetta alkoholin vuoksi ym. Siis asioita, joiden koen olevan tapetilla vauva- ja pikkulapsiaikana. Mulla meni ne ajat suht normaalissa perheessä.
Joo, kyllä 10-vuotiaskin on nuori ja välillä pistää vihaksi, että mitä kaikkea on tullut todistettua. Mutta oma persoona ja itsetunto on jo hieman kehittynyt siinä vaiheessa.
Juu näin varmasti on että lähtökohdat ovat paremmat silloin kun varhainen vuorovaikutussuhde ei ole vaurioitunut.
Mitä siellä on sellaista mitä et tunnista tai mikä erityisesti näissä kuvauksissa ”särähtää korvaasi”. Entä mitä piirteitä ja ominaisuuksia koet itsessäsi olevan, jotka liität kokemukseesi ”lasisesta teini-iästä”.
Tiedätkö oma lapseni on 10-vuotias ja särkee sydäntä ajatella millaista hänen elämänsä olisi jos minä yhtäkkiä alkoholisoituisin. 10-vuotias on tosi pieni vielä vaikka kehittyy valtavaa vauhtia niin kognitiivisesti kuin emotionaalisesti.