Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi perheen pitäisi syödä yhdessä?
22.08.2019 |
Lapsellani ja minulla on ollut aina hyvin erilainen "nälkärytmi".
Kun olemme esim. äitini luona, jompikumpi syö aina väkisin, koska isoäidin mielestä kuuluu syödä yhdessä, minkä ymmärrän kyllä kasvettuani hänen lapsenaan, mutta arjessa kotona meidän sitä ei ole pakko toteuttaa.
Kyllä niistä "päivän polttavista" voi puhua muutenkin kuin ruokapöydässä.
Me ainakin voimme.
Kommentit (10)
Meistä se on mukavaa, ja siinä tulee koko perhe yhteen ja jutellaan päivän kuulumisia tai vaikka mistä maailman asioista. Samalla lapsi oppi olemasta nirso, ja oppi pöytätapoja. Mutta lähin ä siksi koska yhdessä on kivempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on traumat lapsuuteni ”perheaterioista” enkä ole niitä omaan kotiini tuonut.
Kurko kirjoitti:
Ei tarvitse kaikkien samaan aikaan, mutta en laita ruokaa kuin yhden kerran. Katan yhden kerran ja korjaan pöydän yhden kerran.
Sinulla on ilmeisesti enemmän kuin kaksi syöjää?
Hyvä periaate, oli mitä olikaan.
ap
Yhteisistä aterioista jää ainakin lämpimiä muistoja. Lapsuudenkodissani syötiin useimmiten yhdessä. Toisaalta, jos yhteinen ruokailu ei ole mukavaa esim. siksi ettei ole nälkä, mutta on vain pakko syödä tiettyyn aikaan, niin tuskin siitä silloin lämpimiä muistoja jää.
Ehkä kerran viikossa, vaikka viikonloppuna, voisi kuitenkin olla yhteinen ateria kompromissina päätettyyn kellonaikaan?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ruoka on silloin lämmintä, pöytä katettu, keskustellaan, koostetaan annos järkevästi ja opitaan pöytätapoja. Siinä nyt muutamia syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on jotenkin ajatuksena, että yhdessä syödessä perhe kokoontuu yhteen ja keskustellaan asioista. Kouluterveyskyselyissä aina kysyttiin, kuinka usein koko perhe syö yhdessä. Koin jonkinasteista huonommuutta, kun yhden jollain tavalla syömishäiriöisen perheenjäsenen takia kyseinen ideaali ei ottanut toteutuakseen omassa perheessä. Silti itselläni oli kunnossa sekä kunnollisen terveellisen kotiruoan syöminen pöydän ääressä että keskusteluyhteys perheessä. Ei se yhdessä syöminen tai syömättömyys välttämättä kerro mitään.
Koska syömiseen ja ateriointiin kuuluu muutakin kuin ruoan laittamista suuhun silloin kun on nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Vähintään kolmesti viikossa syöty yhteinen ateria pienensi lasten ylipainon riskiä 12 prosenttia verrattuna perheisiin, jossa yhdessä syötiin tätä harvemmin.”
180000 perhettä tarkastelussa.
https://www.ruokatieto.fi/uutiset/perheen-saannollinen-yhteinen-aterioi…
Meillä pyritään syömään kerran päivässä yhdessä tai ainakin ne, keillä ei ole harrastusta silloin. Usein se on illallinen eli iltapala, jolloin meillä on ns. oikea ruoka ja silloin täytyy kavereiden lähteä tai vastaavasti tulla kotiin. Se on päivän paras hetki mielestäni, kun kaikki ovat yhtäaikaa koolla, puhutaan, hassutellaan ja keskustellaan. Minusta se on myös meidän melko samanikäisille lapsille ollut hyvä hetki opettaa dialogin sääntöjä ja oman puheenvuoron odottamista sekä väittelyn jaloa taitoa tai ratkotaan jonkun vaikeaa matikantehtävää tms. Yleensä tehdään myös kierros, että mikä on ollut päivässä parasta ja mikä huonointa.
Sääntönä on, että illallinen siivotaan yhdessä pois. Joku laittaa tiskit, joku tiskaa, joku laittaa jäljelle jääneen ruoan jääkaappiin ja pyyhkii pöydän, joku lakaisee lattian jne. Meillä on alakouluikäiset lapset eli en vielä tiedä, miten toimii teinien kanssa.
Lapsuuden kodissa syötiin iltapala yhdessä ja se oli minusta hauskaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei tarvitse kaikkien samaan aikaan, mutta en laita ruokaa kuin yhden kerran. Katan yhden kerran ja korjaan pöydän yhden kerran.