9 vuotta naimisissa. Nyt haluan ottaa OMAN SUKUNIMENI TAKAISIN. Mitä ajattelet?

Mulla on kolme tuttua, jotka ovat myöhemmin vaihtaneet nimen yhdistelmäksi eli " lisänneet" tyttönimensä.

ap

Muuten en tajua, miksi viitsit vaivautua.

Mäkinen-Nieminen :D



Mutta oikeesti, siitä vaan jos olet varma. Mä naimisissa 10v ja nyt tyttönimi tuntuu ihan kivalta - aikanaan en halunnut säilyttää koska liian erikoinen.

Mitä se kenellekään kuuluu, mikä sun nimi on. Vaihdat jos siltä tuntuu. Kerranhan täällä eletään.

Vierailija:

että ensimmäinen ajatus, joka minulle tulee mieleen on se, että mies on kohdellut kaltoin tai pettänyt ja nyt nainen haluaa kostaa/ osoittaa näennäistä riippumattomuuttaan vaihtamalla tyttönimensä takaisin noin monen yhteisen vuoden jälkeen.

Mielestäni eriasia, jos alkujaankin on halunnut pitää tyttönimensä. Avioliiton aikana nimen vaihtoa en oikein ymmärrä. Kai tuo on sitten jokin henkilökohtainen kriisi.

Hieno ajatus siinä on se, että se tosiaan olisi henkilökohtainen asia, ei siis mitenkään liity avioliiton tilaan tai puolisoon.

Ajatukset ja tunteet muuttuvat. Ap on jo pariin otteeseen kertonut miettineensä pitkään ja ettei ole ikinä oikein sopeutunut miehen nimeen. Mielestäni rohekampi päätös vaihtaa nimeä ja pysyä naimisissa kuin tehdä kuten yleensä, kriisin tullen vaihtaa se puoliso...

varaudu siihen että aika monet puolitutut ja vähän tutummatkin ehkä olettaa että olet eronnut tai ainakin joku aviokriisi täytyy olla

meidän mielipiteillä ei kai väliä

Vierailija:

Siitä se ero lähtee! Et halua olla yhtä perheesi kanssa, vaan oma yksilösi.

Eikö mies halua olla yhtä perheensä kanssa, haluaako se - hui kauhistus- olla oma yksilönsä??

Kun menimme naimisiin, tarjosin omaa nimeäni perheen yhteiseksi. Mies ei halunnut vaihtaa. Mies tarjosi omaansa, minä en halunnut vaihtaa. Tasa-arvoisessa suhteessa päätimme pitää omat nimemme. Perheemme on kuitenkin luja ja sitoutumisemme kestävä. Olemme kasvaneet yhteen monin tavoin, vaikka yhteisellä nimellä emme sitä osoita.

Jos olisin vaihtanut avioituessa nimeni, olisin varmasti vaihtanut sen vuoden sisään takaisin. Kaikkea ei voi selittää, mutta tuolla joku puhui ajatuksesta, että on kuin mielikuvitushahmo miehen nimellä. Vähän niin minäkin ajattelen. Että oma nimi on oikea ja mikä tahansa muu jotenkin minulle väärä.

kiitos kommenteista!



miehelle sopii, tytöt alle 2 v. lähinnä halusin laittaa tällaisen testipallon ja katsoa minkälaisia kommentteja tulee (ja siten vähän varautua siihen, mitä saattaisi kuulla sellaisen ratkaisun jälkeen).



olen huonoissa väleissä anopin kanssa mutta se ei ole syy tähän nimenvaihtoasiaan, lähinnä on hidastanut mun suunnitelmia. en ole siis jaksanut alkaa tätäkin asiaa perustelemaan.

Mä en ylipäänsä tajua, miksi naiset yleensä vaihtavat oman nimensä pois naimisiin mennessään. Sama kuin vaihtaisi etunimensä joksikin muuksi!

Et ole ensimmäinen etkä ainoa. Oma on oma, ei siitä mihinkään pääse.

en ymmärrä miksi kukaan koskaan luopuisi vapaaehtoisesti omasta nimestään. Eli parempi myöhään kun ei silloinkaan.

Aikoinaan en ollut varma ja siksi viime tipassa päätin valita sen ns. sovinnaisen vaihtoehdon (anoppi mäkätti jne).



Nyt jos olisin samassa tilanteessa en edes miettisi. Miksipä siis miettisin nytkään. Taidanpa tehdä räväkät ja ottaa oman nimeni takaisin. On samanlainen tavallinen nen-nimi kuin tämä nykyinenkin, sinänsä ei siis aiheuta mitään pyörtymisiä. Mulla on vaan julkinen työ ja se(kin) on hidastanut tätä projektia.



Kiitos siis!

Meillä on hankala kaksiosainen nimi ja aika ajoin on harmittanut kun vaihdoin kivan tyttönimeni tähän nimeen.



Mulla on vaikea itsenäistymiskriisi menossa ja olen viime aikoina kyseenalaistanut koko elämäni. Ehkä nimenvaihtoa kannattaa kuitenkin harkita vasta kun pää on taas kasassa, eli kun kriisi - toivon mukaan joskus - on ohi... :/

yksi tuttuni, joka on ollut kymmeniä vuosia lasten ja nuorten kanssa tekemisissä töikseen sanoo aina, että pahinta mitä nainen voi tehdä lapsilleen on olla eri sukuniminen. olen samaa mieltä. yhteinen nimi--> yhteiset tavoitteet ja suunnitelmat, ei mitään peruutusmahdollisuuksia

että miksi haluat vaihtaa nimen?? Varsinkin 9 vuoden jälkeen vähän omituista minusta, just sellaista veivausta edestakaisin.

Vai haluatko vain ärsyttää anoppiasi? Anna olla ja keskity johonkin muuhun. Siitä on kuitenkin omat vaivansa, siis nimen muuttamisesta kaikkine kortinvaihtoineen ym...

Juttusi oli kuin mun kirjoittama! Aivan samanlaisia ajatuksia ja tunteita. Itse olin naimisiin mennessäni nuori ja työura vasta alussa. Ajattelin, että eipä sillä ole niin suurta merkitystä. Nykyään aivan samalla perustelulla -eipä sillä ole niin suurta merkitystä- pitäisin oman nimeni.

Yleisenä kommenttina keskusteluun: itse vaihdoin ilomielin tyttönimeni miehen nimeen, koska olen aina inhonnut tyttönimeäni ja siitä mm. kiusattiin koulussa. Miehellä on monta kertaa yleisempi tavisnimi, mutta se on vain hyvä asia sen jälkeen kun lähes 30 vuotta kärsin tyttönimestäni. Koskaan ei ole enää tarvinnut selitellä ja tavata nimeä eikä siitä saa edes väänneltyä mitään haukkumanimiä. Ihanaa!