Miten japanilaiset kestävät yhteiskunnan paineet?

Japanissa on todella korkeat itsemurhaluvut. Kertoo paljon kulttuurista että kielessä on oma sanansa ylitöistä johtuvalle kuolemalle ja kerrostalojen katolle täytyy virittää verkot jotta työntekijät eivät tekisi itsemurhaa hyppäämällä alas katolta.

Itsemurhien tekemiselle on jopa omistettu kokonainen metsä.

Ihmiset jaksaa aika paljonkin jos pitävät sitä melko normaalina, se on aina suhteellista mitä kulttuurissa ja ympäristössä pidetään sietämätttömänä. 

Itselläni oli jossain vaiheessa vaikea kausi, ja esim. äidilleni purin stressejäni ja murheitani. Häneltä, sota-ajan kasvatilta, ei lämpöä riittänyt. On siinä kanssa, nykyajan rääpäle ja pullamössö! Syönyt hyvin lapsesta asti, isä ei ole kuollut sodassa ja sisaruslauma kärsinyt vilua ja nälkää, kaikki on eteen järjestetty ilmaisista kouluista alkaen. Ja nyt se volisee jostain stresseistä tai ihmissuhdeasioista! Äiti sanoi, että jos ihmiskunta ei olisi paljon vahvempaa ainesta, se olisi kuollut jo sukupuuttoon ajat sitten, ja että minun pitäisi lopettaa ensimmäisen maailman luksusongelmistani kitinä.

Suutuin tietysti äidille, hän ei ymmärtänyt. Mutta lopulta tajusin että hän oli ihan oikeassa. Maailmassa jatkuvasit ihmiset selviävät paljon pahemmista asioista, joka päivä. Eivätkä ne kaikki joilla on huonommin ole edes yhtään masentuneita ja pidä tilannettaan kauheana. Ongelma tosiaan oli asenteeni, jossa olin asettanut tietynlaisen normin miten elämän kuuluisi mennä ja miltä siinä kuuluisi tuntua, ja sitten kun käytäntö ei täyttänyt omia normejani niin kärsin. Vaikka elämäni paineinenikin olisi ollut ihan kuin luksusta sadusta esim. monelle kehitysmaalaiselle.

Ei monet kestä. Itsemurhia on paljon, masennusdiagnooseja on valtavasti, nuoria jää massoittain työkyvyttömyyseläkkeelle, hikikomoreita jotka eivät enää halua poistua mihinkään kotoa on miljoonia, Yakuzaan liittyneitä rikollisuudella rahansa tienaavia nuoria on satoja tuhansia.

Se mitä näet on pelkkä pintaraapaisu. Oikeasti erittäin iso osa japanilaisista *ei* sopeudu niihin paineisiin.

Niin. Näkökulmasta se varmasti paljon on kiinni. Mutta toisaalta japanilaiset tuntevat vetoa Suomeen ja muumimaiseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Näkökulmasta se varmasti paljon on kiinni. Mutta toisaalta japanilaiset tuntevat vetoa Suomeen ja muumimaiseen elämään.

Sielultaan, ÄO:ltaan ja ajatusmaailmaltaan Suomi ja Japani ovat veljeskansoja. On luontaista että he kokevat toisiinsa vetoa.

 

Jopa Japanin ainoa ulkomainen kansanedustaja koskaan (Marutei Tsurunen eli Martti Turunen) oli suomalainen. Hän pääsi ministeritasolle asti. Googlesta löytyy lisätietoa.

 

Menemällä rentoutumaan Aokigaharan metsikköön

Ihan samalla tavalla kuin Suomessa johtajien kotirouvat, jotka pyörittävät yksin perhettä ja arkea miesten työpäivien ja työmatkojen ollessa pitkiä.

Siinä naapurissa Etelä-Koreassa itsemurhia on paljon enemmän kuin Japanissa. 

Muumi-suomi on myös hyvin edustettuna itsemurhatilastoissa.

Japanilaiselle tuo on lapsesta saakka opittua arkea, ei siinä osata ajatella vapaa-aikaa tai harrastuksia. Eihän harrastuksia edes ole kuin rikkailla.

Ei kai tuo pienikokoisuuden vaatimus koske miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuo pienikokoisuuden vaatimus koske miehiä?

Kyllä, iso muna on ehdoton no no.