Lue keskustelun säännöt.
Kaverini ilkeä käytös tekee minut hulluksi - mielipiteitä tilanteesta, mitä teen?
19.08.2019 |
Taustaa: Tutustuimme 4 vuotta sitten yliopistossa, olen 23 v ja kaveri 26 v. Kaksi ensimmäistä vuotta menivät hyvin ja meistä tuli todella läheisiä. Tilanne alkoi mennä pari vuotta sitten huonommaksi ja on huonontunut koko ajan. Viittaan kaveriin tässä tekstissä nimellä Jenni.
Jenni on ollut koko ystävyytemme ajan melko suorapuheinen ja sosiaalinen ihminen, mutta alussa edes jonkinlainen suodatin oli olemassa. Itse olen aika hiljainen ja herkkä, enkä halua koskaan loukata ketään tarkoituksella. Jenni on kuitenkin monesti loukannut minua sanoillaan. Aluksi en ottanut tilannetta vakavissani, koska ajattelin, että ne olivat vain tyhmiä vitsejä, joita hän ei varmaankaan oikeasti tarkoittanut. Ilkeitä kommentteja alkoi tulla kuitenkin enemmän ja enemmän, jolloin yhtäkkiä havahduin siihen, että ehkä tämä on tahallista dissausta. Ainakin siitä olin varma, että minulle tuli näistä sanoista erittäin paha olo ja mietin niitä vielä pitkään kommenttien jälkeen.
Esimerkkejä kommenteista:
- ”Mäkin olin joskus tollainen kuin sä, kunnes mulle tuli nää muodot.” (viitaten hoikkuuteeni, jota en ole koskaan kokenut ongelmaksi, enkä ole valittanut asiasta tms., tuli ihan puskista)
- ”Mä en ikinä pukisi samanväristä ylä- ja alaosaa.” (itselläni oli päällä täysin samaa sävyä oleva takki ja housut)
- ”Onpas sulla huonokuntoiset hiukset.”
- ”Miks sun hiukset on harmaat!! Mitä sä oot tehnyt niille!!?!?!?!!” (sen jälkeen kun olin värjännyt blondista tummanvaaleaksi)
- ”Onpas teillä pieni vessa”, ”Teillä on liian pieni sohva, tarviitte isomman sohvan”, ”LATTIALLA??!?! Miks teillä on biojäteastia lattialla???” (näissä täytyy ottaa huomioon tietty kauhisteleva äänensävy, kommentit tulee miltei kiljuen :D ja itse yhäkin tiedostan minkälainen asuntomme on ja se on meille aivan hyvä, en ole siitäkään itse valittanut)
JATKUU
Kommentit (85)
Mullakin on ollu pari samantyyppistä. Huvittavaa on se että kun ei ole ymmärtävinään kommentteja. Ne yrittää hetken kuluttua uudestaan samaa. Jotain pahaa oloahan se on. Mutta se on selvä merkki että kannattaa ottaa etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisätään vielä tähän sellainen juttu, että arvaatte varmaan kuka on hänen kaasonsa ensi keväänä... -Ap
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on ollu pari samantyyppistä. Huvittavaa on se että kun ei ole ymmärtävinään kommentteja. Ne yrittää hetken kuluttua uudestaan samaa. Jotain pahaa oloahan se on. Mutta se on selvä merkki että kannattaa ottaa etäisyyttä.
Joo tämä on ihan totta!
No selvästi sinulla ei ole oikeita ongelmia ja aika pentuja olette molemmat.
Vierailija kirjoitti:
No selvästi sinulla ei ole oikeita ongelmia ja aika pentuja olette molemmat.
Tai odotas!
Otan kommenttini takaisin. Sinulla ON oikeita ongelmia, ja et ole niitä käsitellyt. Luulet että se mutkaton kaverisisi on ongelmasi, mutta huono itsetuntosi on se ongelma ja sinun pitää sen alkujuuret käsitellä terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on joku alitajuinen kilpailu keskenänne ja plaa plaa plaa. Hommaa nyt se itsetunto jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No selvästi sinulla ei ole oikeita ongelmia ja aika pentuja olette molemmat.
Tai odotas!
Otan kommenttini takaisin. Sinulla ON oikeita ongelmia, ja et ole niitä käsitellyt. Luulet että se mutkaton kaverisisi on ongelmasi, mutta huono itsetuntosi on se ongelma ja sinun pitää sen alkujuuret käsitellä terapiassa.
Vaikka itsetunto olisi kuinka hyvä, miksi pitäisi kestää ilkeyttä ystäviltä? En ymmärrä. Mielestäni ystävien kuuluu nostaa ylöspäin eikä lytätä alas. -Ap
Ei mitään muuta selitystä kuin: Jenni on aivan helvetin kateellinen sinulle, oli aihetta tai ei.
Minulla on aivan sama kokemus sisarestani ja tiedän mistä puhun. En koskaan arvostele mitään hänessä enkä hänen kodissaan, olen päättänyt pitää suuni kiinni.
Nykyisin välttelen kanssakäymistä hänen kanssaan, siitäkään ei juuri apua, aina kun tavataan, sama arvostelu alkaa.
Kummallista, että kelpaan perheelleni ja ystävilleni, ilman tuollaista maahanpainamista ja arvostelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä on joku alitajuinen kilpailu keskenänne ja plaa plaa plaa. Hommaa nyt se itsetunto jostain.
Mä en ole sellainen ihminen, että mun tarvitsisi kilpailla muiden kanssa. Mua ei haittaa, vaikka kaverini olisivat parempia, lahjakkaampia, kauniimpia jne. En oikein usko, että kyse on kilpailusta, koska mielestäni siihen tarvitaan kaksi, eikä mulla ole kiinnostusta sellaiseen. -Ap
tuttua, niin tuttua...... :D itelle tulis ainaki paha olo, jos tahalleen haluisin koittaa loukata jatkuvasti.... en mä kehtais kattoo itteeni peilii sen jälkee. :D mieluummin vaikka dissaa itteään, kun jatkuvasti syyttömiä ihmisiä... ja sit vielä luulee että on hyväki kaveri,, tuskinpa vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita kaveruussuhteenne jäähylle ja sanoudu kaason hommasta irti. Eivät tuollaiset Jennit muutu ennen kuin ovat oikeasti selkä seinää vasten, jos silloinkaan. Tuo sinun viestisi aiheuttama järkytyskin on todennäköisesti ollut itsekeskeistä "nyyh, kuinka joku voi sanoa MINULLE näin!" -draamailua eikä hän ole tosiasiassa kykenevä tai halukas fiksaamaan käytöstään.
Jenni voi olla persoonallisuushäiriöinen, kateellinen sinulle jostain tai sitten jostain syystä henkisessä kehityksessä jumiutunut. Minulla oli vuosia sitten vähän samantyyppinen möläyttelijä- ja dissaajakaveri, kypsymätön ja yksinkertainen ekstroverttityyppi, jolla ei ollut mitään tietoisuutta omasta toiminnastaan ja sanomisistaan. Ei varsinaisesti tarkoittanut pahaa mutta oli niin lapsellinen ja sosiaalisilta taidoiltaan kökkö, että töksäytteli ja teki numeron mistä tahansa itseeni liittyvästä asiasta. Emme ole enää kavereita, etsikööt itselleen samanhenkistä meluseuraa muilta hiekkalaatikoilta.
Ilmoita hänelle, ettet toimi kaasona. Nyt. Pian. Et kadu.
Kaason homma on muutenkin ihan prseestä ja jos tuollaista tiuskimista on jo nyt, niin mitenhän keväällä.
Et ole perusteluja velkaa.
Tee se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jenni ei kuulosta säilyttämisen arvoiselta ystävältä. Usko pois, hän kyllä näkee ja huomaa sen, miten kommentit uppoavat sinuun. Ja hän nauttii siitä. Koska se saa hänet tuntemaan itsensä paremmaksi. Ja se "järkytys" minkä hän koki viesteistäsi oli feikkiä. Tällainen palaute kannattaa antaa kasvotusten, jolloin voi seurata toisen eleitä ja ilmeitä. Kyllä sen huomaa, jos toinen esittää.
Itse näkisin 2 vaihtoehtoa. Olet jo kokeillut kolmatta, eli palautteen antoa.
1. Toimit samoin häntä kohtaan kuin hän sinua. Kommentoit hänen asuaan, hänen polvimuhkuroitaan, kynsiä, kulmakarvan hassua muotoa, tapaa sanoa joku sana, kuinka et saa selvää mitä hän puhuu eikä muutkaan, tuoksua jota käyttää mitä joku muu sanoi siitä (siis kissankusta), hänen vessaansa, sisustusta, vanhempiaan, koiraansa, verhoja ja poikaystävää. Tölväiset ihan kunnolla. Pystyt siihen kyllä. Jos hän järkyttyy, ja ottaa asian puheeksi niin sano "miltä tuntuu kun saat sitä mitä tilaat? Noin sinäkin teet". Jatkat jonkin aikaa niin näet ottaako opikseen
2. Katkaiset suhteen ja etsit parempia ystäviä.
Itse valitsisin kakkosen. Elämäänsä ei kannata sisällyttää ihmisiä, joista ei ole iloa. Joista tulee vain paha mieli. Usko pois. Ei kannata.
Jos sun on paha olla ystävyydessä lopeta se. Ei se ole oikeeta ystävyyttä et toinen on ilkee ja toinen varpaillaan. Onko teillä yhteisiä kavereita, joku yhteinen ystävä jolle voisit kertoa ja voisit saada tukea? Älä anna sen kävellä sun ylitse.
Tiedän tilanteen, tuollaisia tulee aika monesta ihmisestä jos niiden antaa tulla. Ehkä sillä on paha olo. Mäkin oon joskus masentuneena sanonut jotain tökeröä ja tajunnut itse myöhemmin että mitäköhän menin sanomaan. Ei mulle olla huomautettu mutta itse särähti omaan korvaan puheeni. Huomasin että kun mulla alkoi myös mennä paremmin kun yhdellä kaverillani eräällä elämänalueella, se alkoi dissaamaan mua ihan kuten toi sun kaveri sua. Tai kun mietin niin dissauksia tullut aiemminkin, en vaan huomannut pahastua niistä ennen (koska olin masentunut ja ansaitsin kaiken dissauksen mielestäni, en osannut laittaa rajoja ja muutenkin olin kynnysmatto).
Oot jo kerran sanonut suoraan, tosi hyvä ja rohkeaa sulta! Nyt hän kuitenkin jatkaa. Et näytä voivan hänelle mitään. Sinuna ottaisin etäisyyttä.
Kuule, sä et menetä mitään kun luovut tuollaisesta kaverista. Jos ei muuten, niin lopetat vaan yhteydenpidon. Mulla oli astetta pahempi tapaus ja vei vuosia tajuta, että olin vain likapyykkikori hänelle.
Mulla oli tuollainen kaveri opiskeluaikana. Ärsyttävintä oli se alentava kummastelu :) Opintojen jälkeen en ole ollut tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Jos sun on paha olla ystävyydessä lopeta se. Ei se ole oikeeta ystävyyttä et toinen on ilkee ja toinen varpaillaan. Onko teillä yhteisiä kavereita, joku yhteinen ystävä jolle voisit kertoa ja voisit saada tukea? Älä anna sen kävellä sun ylitse.
En sotkisi yhteisiä ystäviä tähän soppaan..
Saatteko kiinni? Yksittäisestä kommentista en välttämättä pahastuisi, mutta kun tätä tapahtuu jatkuvasti. Tuntuu, että oli asia mikä tahansa, niin siitä löytää jotain, millä hän voi ikään kuin vittuilla minulle ja nostaa itseään näin ylemmäs. Nykyään tuntuu, että joka kerta kun näemme, hän sanoo minulle jotakin ilkeää. Menen usein shokkiin, enkä osaa itse tilanteessa sanoa mitään. Olen ehkä hetken normaalia hiljaisempi ja totisempi, mutta pääsen usein kommenteista yli, kunnes ne palaavat myöhemmin kotona mieleen. En pysty siihen, että alkaisin haukkumaan takaisin. En ole ikinä sanonut hänelle mitään ilkeää, koska en halua aiheuttaa kavereilleni pahaa mieltä.
Vähän aikaa sitten lähetin Jennille pitkän viestin, jossa avauduin siitä, mikä minua on vaivannut hänen käytöksessään ja kuinka pahalta se on minusta tuntunut. Hän oli todella shokissa ja oli kuulemma alkanut itkemäänkin. Oli siis oikeasti yllättynyt. Myönsi, että on peiliin katsomisen paikka, ja että hän aikoo parantaa käytöstään.
Tästä viestistä on arviolta nyt pari kuukautta, ja tilanne on taas täysin sama. Kävin muutama päivä sitten hänen luonaan kylässä, kun oli muuttanut uuteen asuntoon ja minun täytyi kuulemma nähdä se. Tuntui että senkin pointti oli vain saada minut kehumaan kämppää. Tällä samalla vierailulla ajattelin ilahduttaa häntä ja ostin meille nachoja ja salsaa, koska hänellä on todella pahat ruokarajoitteet ja kukaan ei yleensä huomioi niitä. Samalla kun aloimme maistelemaan näitä, sanoin, että en ollut varma, pitääkö hän mediumista vai hotista salsasta, joten otin mediumin. Tähän tiuskaisi että ”hotti olis ollut parempi!”. Kaiken kukkuraksi hän keksi, että ottaa jääkaapista toisen salsan, jotta voimme testata, kumpi on parempaa. Ja sitten kun silmäni tarkensivat tähän toiseen purkkiin, luki siinäkin medium… Tämäkin oli todella pieni asia, enkä tosiaan voi sanoa hänelle, että suutuin kun salsa ei kelvannut :D Mutta jotenkin se, että kun haluan ilahduttaa ja olen ajatellut häntä, ja tulee tuollainen tokaisu, tuntuu että tulisi henkisesti turpiin.
Kommentteja?