Lue keskustelun säännöt.
Pidätkö syrjäytyneenä sellaista perhettä joka ei tulisi toimeen ilman tukia?
18.08.2019 |
Siis ilman asumis- ja/tai toimeentulotukia? Entä sellaista jossa käydään töissä mutta asutaan vuokralla eikä pystytä ostamaan omistusasuntoa koska ei saada omarahoitusosuutta kasaan, mitään varallisuutta ei ole kertynyt kuin korkeintaan muutaman tonnin auto eikä tulisi toimeen ilman esim. tuettua päivähoitoa ja ilmaista opiskelumahdollisuutta aikuistuville lapsille? Vai ovatko nuo em. mielestänne ihan normaaleja perhetilanteita?
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pitänyt itseänikään syrjäytyneenä silloin kun olin työtön ja elin täysin tukien varassa.
Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt.
Outo ajatus, että vuokralla asuminen liittyisi jotekin syrjäytymiseen. Tai se, ettei olisi vara kustantaa lapsen korkeakouluopintoja.
Minusta syrjäytyminen ei myöskään riipu sosiaalisista suhteista. Syrjäytynyt on jos kokee olevansa syrjäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkki ei liity mielestäni syrjätymiseen.
Tuolla perusteella lähes kaikki opiskelijat olisivat syrjäytyneitä. Samoin suuri osa lapsiperheistä. Näinhän ei kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syrjäytyminen on oikeastaan enemmän kokemus. Yhteiskunta voi määritellä jonkun syrjäytyneeksi, mutta henkilö itse ei välttämättä niin koe. Mutta ajattelen, että he ovat taloudellisesti syrjäytyneitä. Voi olla, että he ovat myös sosiaalisesti tai sitten ei. Syrjäytymisen muotoja on monia.
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt.
Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunnassa on tietty määrä niitä "hillotolppia" joista saa siedettävän länsimaalaisen elintason.
Kaikki ne jotka näistä sysätään sivuun ovat "syrjäytettyjä".
Toisin sanoen saavat niin vähän rahaa kuussa että heitä pitää tukea valtion toimesta tavalla tai toisella.
Tällä määritelmällä Suomessa on miljoonia syrjäytyneitä, koska ilman valtion väliintuloa, jossain ääritalousliberaalissa yhteiskunnassa he kuolisivat nälkään.
Vika ei ole näissä ihmisissä. Ongelma on siinä että resursseja on joka maassa ja Maapallolla rajallinen määrä. Ne jotka ovat härskeimpiä, taitavimpia, onnekkaimpia (riippuu alasta/bisneksetsä) pääsevät hillotolpille. Muille jää suorittavan tason töitä tai ei mitään.
En sanoisi heitä syrjäytyneiksi. Parempi termi on syrjäytetty.
Eli onko minun perheeni syrjäytynyt? Olen opiskelija, lapseni ovat päivähoidossa ja asumme vuokralla. Ikinä ei ole käynyt mielessä, että olisimme näillä perusteilla syrjäytyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän tukien hakijoita fiksuina ihmisinä. Itse olen pienyrittäjä ja juuri tilasin uuden verokortin loppuvuodeksi, niin alkoi taas todella v...… tämä suomi. Vuosituloilla noin 30 000€ joutuu tässä suomen maassa maksamaan ihan h….. veroja. Meni vissiin vähän aiheen vierestä mutta ainakaan työnteko ei tässä maassa hyödytä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt.
Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap.
Et ymmärtänyt, mitä tuossa tarkoitettiin. Pointti oli se, että varallisuus ei takaa syrjäytymättömyyttä eikä köyhyys tarkoita automaattisesti syrjäytymistä. Sosiaaliset suhteet ovat yksi merkki siitä, että ihminen ei ole syrjäytynyt ainakaan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyminen on oikeastaan enemmän kokemus. Yhteiskunta voi määritellä jonkun syrjäytyneeksi, mutta henkilö itse ei välttämättä niin koe. Mutta ajattelen, että he ovat taloudellisesti syrjäytyneitä. Voi olla, että he ovat myös sosiaalisesti tai sitten ei. Syrjäytymisen muotoja on monia.
Taidan ajatella samalla tavalla kuin sinä. Minä pidän syrjäytymisenä ennen kaikkea sitä, että ei pysty maksamaan omilla tuloillaan elämistään eikä pysty päättämään rahojensa käyttöä itse, ei ole varaa kuluttaa lainkaan muuta kuin kunnallisia ilmais- tai lähesilmaispalveluja. Henkilö tai perhe, joka ei tule omillaan toimeen on mielestäni aina syrjäytynyt kokeepa hän olevansa syrjäytynyt tai ei. Sen sijaan henkilö, jolla ei juuri lainkaan tai ei ole lainkaan ystäviä ei mielestäni ole syrjäytynyt jos ei itseään sellaiseksi koe ja jos toimeentulo on kunnossa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt.
Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap.
Minä en pidä ihmistä syrjäytyneenä, jos hänellä on ystäviä. t.eri
En ehkä syrjäytyneenä mutta vähä-älyisenä ja heikkolahjaisena pidän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyminen on oikeastaan enemmän kokemus. Yhteiskunta voi määritellä jonkun syrjäytyneeksi, mutta henkilö itse ei välttämättä niin koe. Mutta ajattelen, että he ovat taloudellisesti syrjäytyneitä. Voi olla, että he ovat myös sosiaalisesti tai sitten ei. Syrjäytymisen muotoja on monia.
Taidan ajatella samalla tavalla kuin sinä. Minä pidän syrjäytymisenä ennen kaikkea sitä, että ei pysty maksamaan omilla tuloillaan elämistään eikä pysty päättämään rahojensa käyttöä itse, ei ole varaa kuluttaa lainkaan muuta kuin kunnallisia ilmais- tai lähesilmaispalveluja. Henkilö tai perhe, joka ei tule omillaan toimeen on mielestäni aina syrjäytynyt kokeepa hän olevansa syrjäytynyt tai ei. Sen sijaan henkilö, jolla ei juuri lainkaan tai ei ole lainkaan ystäviä ei mielestäni ole syrjäytynyt jos ei itseään sellaiseksi koe ja jos toimeentulo on kunnossa. Ap.
Elän työttömyystuella ja asumislisällä. Silti minulla on mahdollisuus käydä myös maksullisissa harrastuksissa ja jopa matkustella silloin tällöin. Ei tuilla eläminen tarkoita, ettei olisi rahaa muuhun kuin ruokaan. Ja jokainen tuilla elävä voi kyllä ihan itse päättää, mihin ne rahansa käyttää. Kela tai muukaan ulkopuolinen taho ei siihen puutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt.
Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap.
Et ymmärtänyt, mitä tuossa tarkoitettiin. Pointti oli se, että varallisuus ei takaa syrjäytymättömyyttä eikä köyhyys tarkoita automaattisesti syrjäytymistä. Sosiaaliset suhteet ovat yksi merkki siitä, että ihminen ei ole syrjäytynyt ainakaan täysin.
Minusta kyllä toimeentulon taso kuvastaa paremmin syrjäytymistä kuin sosiaaliset suhteet. Jos ihmisellä ei ole sosiaalisia suhteita niin se on usein oma valinta tai sitten esim. jo vanhuuden mukanaan tuomaa yksinjäämistä tai jopa mielenterveysongelmaa. Kokenut tai ikääntyvä ihminen ei usein kaipaa kovin paljoa ihmiskontakteja, monihan vetäytyykin esim. maalle tai toiselle paikkakunnalle jos työ on ollut työskentelypaikkakunnalla kovin ihmiskeskeistä ja näkyvää. Ei sellaista ihmistä voida sanoa syrjäytyneeksi. Samoin kovia kokeneet ihmiset mielellään ovat omassa rauhassaan tai ihan vain muutaman ihmisen kanssa tekemisissä. Ainoastaan siinä tapauksessa ihminen on sosiaalisesti syrjäytynyt jos ei enää uskalla mennä ihmisten ilmoille, asioimaan eikä saa suutaan auki muiden ihmisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyminen on oikeastaan enemmän kokemus. Yhteiskunta voi määritellä jonkun syrjäytyneeksi, mutta henkilö itse ei välttämättä niin koe. Mutta ajattelen, että he ovat taloudellisesti syrjäytyneitä. Voi olla, että he ovat myös sosiaalisesti tai sitten ei. Syrjäytymisen muotoja on monia.
Taidan ajatella samalla tavalla kuin sinä. Minä pidän syrjäytymisenä ennen kaikkea sitä, että ei pysty maksamaan omilla tuloillaan elämistään eikä pysty päättämään rahojensa käyttöä itse, ei ole varaa kuluttaa lainkaan muuta kuin kunnallisia ilmais- tai lähesilmaispalveluja. Henkilö tai perhe, joka ei tule omillaan toimeen on mielestäni aina syrjäytynyt kokeepa hän olevansa syrjäytynyt tai ei. Sen sijaan henkilö, jolla ei juuri lainkaan tai ei ole lainkaan ystäviä ei mielestäni ole syrjäytynyt jos ei itseään sellaiseksi koe ja jos toimeentulo on kunnossa. Ap.
Elän työttömyystuella ja asumislisällä. Silti minulla on mahdollisuus käydä myös maksullisissa harrastuksissa ja jopa matkustella silloin tällöin. Ei tuilla eläminen tarkoita, ettei olisi rahaa muuhun kuin ruokaan. Ja jokainen tuilla elävä voi kyllä ihan itse päättää, mihin ne rahansa käyttää. Kela tai muukaan ulkopuolinen taho ei siihen puutu.
Sitten kun putoat toimeentulotuelle niin et minun mielestäni enää voi päättää mihin rahasi käytät. En tosin ole koskaan käyttänyt tukia mutta näin olen asian käsittänyt. Ap.
en pidä, perhe ei voi syrjäytyä