Pidätkö syrjäytyneenä sellaista perhettä joka ei tulisi toimeen ilman tukia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Elän toimeentulotuella ja silti voin ihan hyvin harrastaa, opiskella, osallistua tapahtumiin ja sukujuhliin. Myös jonkin verran kykenen matkustamaan, koska esim. bussiliput ovat hyvin halpoja nykyisin. Lentojakin saa muutamalla kympillä. Tietenkään täysin rahattomana se ei onnistu, mutta Suomessa on toimeentulotuki juurikin sitä varten, ettei kenenkään tarvitse olla täysin ilman rahaa. 

Toimeentulotuella elävä on aina syrjäytynyt jollei sitten kysymys ole lyhytaikaisesta jaksosta tai jostain todella pienestä sairaseläkkeestä. 

Hassua. Minä ja mieheni olemme siis syrjäytyneitä. Syrjäytyneisyys tarkoittaa siis vain toimeentulotuella elämistä. Syrjäytyneet siis harrastavat, opiskelevat kansalaisopistossa, tekevät vapaaehtoistyötä ja syrjäytyneillä on vilkas sosiaalinen elämä ja he käyvät paljon erilaisissa kulttuuritapahtumissa.

Outoa. Lukemassani kirjallisuudessa syrjäytyminen on määritelty toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Et ymmärtänyt, mitä tuossa tarkoitettiin. Pointti oli se, että varallisuus ei takaa syrjäytymättömyyttä eikä köyhyys tarkoita automaattisesti syrjäytymistä. Sosiaaliset suhteet ovat yksi merkki siitä, että ihminen ei ole syrjäytynyt ainakaan täysin. 

Minusta kyllä toimeentulon taso kuvastaa paremmin syrjäytymistä kuin sosiaaliset suhteet. Jos ihmisellä ei ole sosiaalisia suhteita niin se on usein oma valinta tai sitten esim. jo vanhuuden mukanaan tuomaa yksinjäämistä tai jopa mielenterveysongelmaa. Kokenut tai ikääntyvä ihminen ei usein kaipaa kovin paljoa ihmiskontakteja, monihan vetäytyykin esim. maalle tai toiselle paikkakunnalle jos työ on ollut työskentelypaikkakunnalla kovin ihmiskeskeistä ja näkyvää. Ei sellaista ihmistä voida sanoa syrjäytyneeksi. Samoin kovia kokeneet ihmiset mielellään ovat omassa rauhassaan tai ihan vain muutaman ihmisen kanssa tekemisissä. Ainoastaan siinä tapauksessa ihminen on sosiaalisesti syrjäytynyt jos ei enää uskalla mennä ihmisten ilmoille, asioimaan eikä saa suutaan auki muiden ihmisten seurassa. 

Käypä vanhainkodeissa kysymässä, mitä mieltä asukkaat ovat tuosta väitteestäsi. Luulen, että eivät lainkaan samaa mieltä. 

Vanhainkodeissa ei olekaan noita mainitsemiani ihmisiä, jotka eivät seuraa kaipaa. Niihin hakeutuvat ne, jotka sitä kaipaavat tai ne jotka eivät kaipaisi mutta eivät enää pärjää yksin. 

Nyt oikeasti valoja päälle näihin kommentteihin! Kukaan ei hakeudu vanhainkotiin pelkästään seuran vuoksi. Eihän useimmissa paikoissa niissä edes ole seuraa kuin pakollisten hoitotoimenpiteiden verran. Kyllä sinne mennään vain siksi, ettei enää pärjätä kotona. 

Juuri niin. Jotkut eivät pärjää ilman seuraa kotona ja siksi menevät/pääsevät vanhainkotiin tai palvelutaloon. Ap. 

Ei. Vaan jotkut eivät pärjää ilman apua kotona ja siksi joutuvat vanhainkotiin (joka muuten on sama asia kuin palvelutalo). Ei vanhusten palvelutaloissa niin hyviä oloja ole, että kukaan sinne vapaaehtoisesti tai seurankipeyden vuoksi haluaisi. Kyllä vanhainkoti on se viimeinen vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Jonkin verran tunnen noita varakkaita, joita varmaankin pitäisi syrjäytyneinä. Heillä ei ole oikein ketään. Vika ei kuitenkaan ole heissä vaan muissa ihmisissä, kateellisuudessa sekä pahantahtoisessa juoruilussa. Ovat pettyneet muihin ihmisiin niin monesti etteivät halua olla ihmisten kanssa tekemisissä vaikka sosiaaliset taidot olisivatkin ihan ok jos haluavat niitä käyttää. Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pihalla täällä oikein ollaan? Että tukien käyttöä ei saisi itse päättää ja ikääntynyt tai kovin kokenut ei kaipaisi seuraa. Kaikkea sitä saakin lukea, kun av:lle eksyy.

No ainakaan pihalla en ole vaan ihan omassa, omistamassani kodissa. Siksi varmaan en tiedäkään noita tukiasioita. Ap. 

Olet todellakin hyvin pihalla. Niin pihalla, että et edes ymmärrä kielikuvia. Todellakin huomaa, että et tiedä tukiasioista yhtään mitään. Jokainen kommenttisi on vain yksi lisätodiste tietämättömyydestäsi. Kannattaa perehtyä asioihin ennen kuin alkaa niistä kirjoittelemaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Elän toimeentulotuella ja silti voin ihan hyvin harrastaa, opiskella, osallistua tapahtumiin ja sukujuhliin. Myös jonkin verran kykenen matkustamaan, koska esim. bussiliput ovat hyvin halpoja nykyisin. Lentojakin saa muutamalla kympillä. Tietenkään täysin rahattomana se ei onnistu, mutta Suomessa on toimeentulotuki juurikin sitä varten, ettei kenenkään tarvitse olla täysin ilman rahaa. 

Toimeentulotuella elävä on aina syrjäytynyt jollei sitten kysymys ole lyhytaikaisesta jaksosta tai jostain todella pienestä sairaseläkkeestä. 

Hassua. Minä ja mieheni olemme siis syrjäytyneitä. Syrjäytyneisyys tarkoittaa siis vain toimeentulotuella elämistä. Syrjäytyneet siis harrastavat, opiskelevat kansalaisopistossa, tekevät vapaaehtoistyötä ja syrjäytyneillä on vilkas sosiaalinen elämä ja he käyvät paljon erilaisissa kulttuuritapahtumissa.

Outoa. Lukemassani kirjallisuudessa syrjäytyminen on määritelty toisin.

Minun lukemassani kirjallisuudessa taas taloudellinen syrjäytyminen on aina syrjäytymistä onpa henkilö sosiaalisesti aktiivinen tai ei. Henkilöhän ei tällöin kykene taloudellisesti pitämään huolta itsestään. Sosiaalinen syrjätyminen taas ei ole laajasta ystäväpiiristä kiinni vaan lähinnä siitä että uskaltaako henkilö liikkua muiden ihmisten joukossa, hoitaa asioitaan, ottaa kontaktia muihin, uskaltaako avautua täysin kenellekään, saako suunsa auki muiden ihmisten seurassa, uskaltaako hakea työtä tai opiskelupaikkaa, uskaltaako harrastaa tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Elän toimeentulotuella ja silti voin ihan hyvin harrastaa, opiskella, osallistua tapahtumiin ja sukujuhliin. Myös jonkin verran kykenen matkustamaan, koska esim. bussiliput ovat hyvin halpoja nykyisin. Lentojakin saa muutamalla kympillä. Tietenkään täysin rahattomana se ei onnistu, mutta Suomessa on toimeentulotuki juurikin sitä varten, ettei kenenkään tarvitse olla täysin ilman rahaa. 

Toimeentulotuella elävä on aina syrjäytynyt jollei sitten kysymys ole lyhytaikaisesta jaksosta tai jostain todella pienestä sairaseläkkeestä. 

Hassua. Minä ja mieheni olemme siis syrjäytyneitä. Syrjäytyneisyys tarkoittaa siis vain toimeentulotuella elämistä. Syrjäytyneet siis harrastavat, opiskelevat kansalaisopistossa, tekevät vapaaehtoistyötä ja syrjäytyneillä on vilkas sosiaalinen elämä ja he käyvät paljon erilaisissa kulttuuritapahtumissa.

Outoa. Lukemassani kirjallisuudessa syrjäytyminen on määritelty toisin.

Minun lukemassani kirjallisuudessa taas taloudellinen syrjäytyminen on aina syrjäytymistä onpa henkilö sosiaalisesti aktiivinen tai ei. Henkilöhän ei tällöin kykene taloudellisesti pitämään huolta itsestään. Sosiaalinen syrjätyminen taas ei ole laajasta ystäväpiiristä kiinni vaan lähinnä siitä että uskaltaako henkilö liikkua muiden ihmisten joukossa, hoitaa asioitaan, ottaa kontaktia muihin, uskaltaako avautua täysin kenellekään, saako suunsa auki muiden ihmisten seurassa, uskaltaako hakea työtä tai opiskelupaikkaa, uskaltaako harrastaa tms. 

Kyse ei todellakaan aina ole pelkästä uskaltamisesta. Esimerkiksi fyysinen vamma tai sairaus voi tehdä ihmisestä syrjäytyneen, koska tämä ei pysty liikkumaan tai hoitamaan asioitaan tms. vaikka kuinka uskaltaisi ja haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Elän toimeentulotuella ja silti voin ihan hyvin harrastaa, opiskella, osallistua tapahtumiin ja sukujuhliin. Myös jonkin verran kykenen matkustamaan, koska esim. bussiliput ovat hyvin halpoja nykyisin. Lentojakin saa muutamalla kympillä. Tietenkään täysin rahattomana se ei onnistu, mutta Suomessa on toimeentulotuki juurikin sitä varten, ettei kenenkään tarvitse olla täysin ilman rahaa. 

Toimeentulotuella elävä on aina syrjäytynyt jollei sitten kysymys ole lyhytaikaisesta jaksosta tai jostain todella pienestä sairaseläkkeestä. 

Hassua. Minä ja mieheni olemme siis syrjäytyneitä. Syrjäytyneisyys tarkoittaa siis vain toimeentulotuella elämistä. Syrjäytyneet siis harrastavat, opiskelevat kansalaisopistossa, tekevät vapaaehtoistyötä ja syrjäytyneillä on vilkas sosiaalinen elämä ja he käyvät paljon erilaisissa kulttuuritapahtumissa.

Outoa. Lukemassani kirjallisuudessa syrjäytyminen on määritelty toisin.

Minun lukemassani kirjallisuudessa taas taloudellinen syrjäytyminen on aina syrjäytymistä onpa henkilö sosiaalisesti aktiivinen tai ei. Henkilöhän ei tällöin kykene taloudellisesti pitämään huolta itsestään. Sosiaalinen syrjätyminen taas ei ole laajasta ystäväpiiristä kiinni vaan lähinnä siitä että uskaltaako henkilö liikkua muiden ihmisten joukossa, hoitaa asioitaan, ottaa kontaktia muihin, uskaltaako avautua täysin kenellekään, saako suunsa auki muiden ihmisten seurassa, uskaltaako hakea työtä tai opiskelupaikkaa, uskaltaako harrastaa tms. 

En tiedä mitä satukirjoja olet lukenut. Oma henkilökohtainen kokemukseni todellisuudesta on ihan eri kuin nuo sinun juttusi. Pystyn nimittäin vallan hyvin pitämään itsestäni taloudellisesti huolta, koska saan toimeentulotukea ja asumislisää. Sitä vartenhan tukijärjestelmä on kehitetty, että palkkatulotonkin ihminen pystyy tulemaan toimeen. Entisellä työurallani vammaisten parissa myös opin sen, että sosiaalinen syrjäytyminen ei ole kovinkaan paljoa uskaltamisesta kiinni. Siihen vaikuttaa useimmiten moni muu asia paljon enemmän. Ihan vaikka se, että et kykene liikkumaan itsenäisesti fyysisen vamman vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Elän toimeentulotuella ja silti voin ihan hyvin harrastaa, opiskella, osallistua tapahtumiin ja sukujuhliin. Myös jonkin verran kykenen matkustamaan, koska esim. bussiliput ovat hyvin halpoja nykyisin. Lentojakin saa muutamalla kympillä. Tietenkään täysin rahattomana se ei onnistu, mutta Suomessa on toimeentulotuki juurikin sitä varten, ettei kenenkään tarvitse olla täysin ilman rahaa. 

Toimeentulotuella elävä on aina syrjäytynyt jollei sitten kysymys ole lyhytaikaisesta jaksosta tai jostain todella pienestä sairaseläkkeestä. 

Hassua. Minä ja mieheni olemme siis syrjäytyneitä. Syrjäytyneisyys tarkoittaa siis vain toimeentulotuella elämistä. Syrjäytyneet siis harrastavat, opiskelevat kansalaisopistossa, tekevät vapaaehtoistyötä ja syrjäytyneillä on vilkas sosiaalinen elämä ja he käyvät paljon erilaisissa kulttuuritapahtumissa.

Outoa. Lukemassani kirjallisuudessa syrjäytyminen on määritelty toisin.

Minun lukemassani kirjallisuudessa taas taloudellinen syrjäytyminen on aina syrjäytymistä onpa henkilö sosiaalisesti aktiivinen tai ei. Henkilöhän ei tällöin kykene taloudellisesti pitämään huolta itsestään. Sosiaalinen syrjätyminen taas ei ole laajasta ystäväpiiristä kiinni vaan lähinnä siitä että uskaltaako henkilö liikkua muiden ihmisten joukossa, hoitaa asioitaan, ottaa kontaktia muihin, uskaltaako avautua täysin kenellekään, saako suunsa auki muiden ihmisten seurassa, uskaltaako hakea työtä tai opiskelupaikkaa, uskaltaako harrastaa tms. 

Kyse ei todellakaan aina ole pelkästä uskaltamisesta. Esimerkiksi fyysinen vamma tai sairaus voi tehdä ihmisestä syrjäytyneen, koska tämä ei pysty liikkumaan tai hoitamaan asioitaan tms. vaikka kuinka uskaltaisi ja haluaisi. 

Niin. Minä kirjoitin uskaltamisesta, minusta syrjäytyminen on aina henkistä onpa se sitten sosiaalista tai taloudellista syrjäytymistä. En ymmärrä että miten fyysinen vamma tai sairaus, joka estää liikumisen voi tehdä henkilöstä syrjäytyneen jos pää kuitenkin toimii ja talous kunnossa. Jos ei kykene ottamaan yhteyttä ystäviin, sukulaisiin tai kykene järjestämään itseään joskus ulos asunnostaan niin sitten on joko psyykkisesti tai taloudellisesti jotain vialla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Elän toimeentulotuella ja silti voin ihan hyvin harrastaa, opiskella, osallistua tapahtumiin ja sukujuhliin. Myös jonkin verran kykenen matkustamaan, koska esim. bussiliput ovat hyvin halpoja nykyisin. Lentojakin saa muutamalla kympillä. Tietenkään täysin rahattomana se ei onnistu, mutta Suomessa on toimeentulotuki juurikin sitä varten, ettei kenenkään tarvitse olla täysin ilman rahaa. 

Toimeentulotuella elävä on aina syrjäytynyt jollei sitten kysymys ole lyhytaikaisesta jaksosta tai jostain todella pienestä sairaseläkkeestä. 

Hassua. Minä ja mieheni olemme siis syrjäytyneitä. Syrjäytyneisyys tarkoittaa siis vain toimeentulotuella elämistä. Syrjäytyneet siis harrastavat, opiskelevat kansalaisopistossa, tekevät vapaaehtoistyötä ja syrjäytyneillä on vilkas sosiaalinen elämä ja he käyvät paljon erilaisissa kulttuuritapahtumissa.

Outoa. Lukemassani kirjallisuudessa syrjäytyminen on määritelty toisin.

Minun lukemassani kirjallisuudessa taas taloudellinen syrjäytyminen on aina syrjäytymistä onpa henkilö sosiaalisesti aktiivinen tai ei. Henkilöhän ei tällöin kykene taloudellisesti pitämään huolta itsestään. Sosiaalinen syrjätyminen taas ei ole laajasta ystäväpiiristä kiinni vaan lähinnä siitä että uskaltaako henkilö liikkua muiden ihmisten joukossa, hoitaa asioitaan, ottaa kontaktia muihin, uskaltaako avautua täysin kenellekään, saako suunsa auki muiden ihmisten seurassa, uskaltaako hakea työtä tai opiskelupaikkaa, uskaltaako harrastaa tms. 

En tiedä mitä satukirjoja olet lukenut. Oma henkilökohtainen kokemukseni todellisuudesta on ihan eri kuin nuo sinun juttusi. Pystyn nimittäin vallan hyvin pitämään itsestäni taloudellisesti huolta, koska saan toimeentulotukea ja asumislisää. Sitä vartenhan tukijärjestelmä on kehitetty, että palkkatulotonkin ihminen pystyy tulemaan toimeen. Entisellä työurallani vammaisten parissa myös opin sen, että sosiaalinen syrjäytyminen ei ole kovinkaan paljoa uskaltamisesta kiinni. Siihen vaikuttaa useimmiten moni muu asia paljon enemmän. Ihan vaikka se, että et kykene liikkumaan itsenäisesti fyysisen vamman vuoksi. 

Ethän pysty pitämään itsestäsi taloudellisesti huolta koska saat tukia. Ap. 

Olin pitkään työtön ja elin Kelan rahoilla (tt-tuki, as.tuki ja työmarkkinatuki). Olin ja olen yhä syrjäytynyt, vaikka nyt keväällä työpaikan sainkin.

Olen syrjäytynyt, koska minulla ei ole ketään. Ei mitään verkostoja, ystäviä, tuttuja, ei puolisoa, ei ketään kenen kanssa viettäisin vapaa-aikaa. En käy missään koskaan, olen kotona töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Okei, tapaan vanhempiani kerran viikossa parin tunnin ajan, siinä kontaktini.

Työyhteisöstä ei ole (vielä) tarttunut matkaani henkilöä, jonka kanssa voisin pitää työn ulkopuolella yhteyttä ja jopa nähdä jossain. Ymmärrän, hyvin vähän aikaa tässä on vasta tutustuttu.

Se, että elää pelkästään tuilla ei ole syrjäytymistä, koska tällaisella henkilöllä voi kuitenkin olla laaja ystäväpiiri ja muutenkin hyvät sosiaaliset ympyrät. Voi olla menoja, kurssia, opiskelua, hengailua jossain, ei tarvitse vain kotona istua.

Mutta henkilö, jolla ei ole em. kaltaisia juttuja ja häntä ei saa esim. työkkäri tai sossut avustuksen avulla liikkeelle, vaan nysvää kotona aina yksin, ei ole läheisiä ja ei pääse, eikä halua päästä nousemaan suosta, niin on syrjäytynyt. Näin minä asian katson ja määrittelen lyhyesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Elän toimeentulotuella ja silti voin ihan hyvin harrastaa, opiskella, osallistua tapahtumiin ja sukujuhliin. Myös jonkin verran kykenen matkustamaan, koska esim. bussiliput ovat hyvin halpoja nykyisin. Lentojakin saa muutamalla kympillä. Tietenkään täysin rahattomana se ei onnistu, mutta Suomessa on toimeentulotuki juurikin sitä varten, ettei kenenkään tarvitse olla täysin ilman rahaa. 

Toimeentulotuella elävä on aina syrjäytynyt jollei sitten kysymys ole lyhytaikaisesta jaksosta tai jostain todella pienestä sairaseläkkeestä. 

Hassua. Minä ja mieheni olemme siis syrjäytyneitä. Syrjäytyneisyys tarkoittaa siis vain toimeentulotuella elämistä. Syrjäytyneet siis harrastavat, opiskelevat kansalaisopistossa, tekevät vapaaehtoistyötä ja syrjäytyneillä on vilkas sosiaalinen elämä ja he käyvät paljon erilaisissa kulttuuritapahtumissa.

Outoa. Lukemassani kirjallisuudessa syrjäytyminen on määritelty toisin.

Minun lukemassani kirjallisuudessa taas taloudellinen syrjäytyminen on aina syrjäytymistä onpa henkilö sosiaalisesti aktiivinen tai ei. Henkilöhän ei tällöin kykene taloudellisesti pitämään huolta itsestään. Sosiaalinen syrjätyminen taas ei ole laajasta ystäväpiiristä kiinni vaan lähinnä siitä että uskaltaako henkilö liikkua muiden ihmisten joukossa, hoitaa asioitaan, ottaa kontaktia muihin, uskaltaako avautua täysin kenellekään, saako suunsa auki muiden ihmisten seurassa, uskaltaako hakea työtä tai opiskelupaikkaa, uskaltaako harrastaa tms. 

Kyse ei todellakaan aina ole pelkästä uskaltamisesta. Esimerkiksi fyysinen vamma tai sairaus voi tehdä ihmisestä syrjäytyneen, koska tämä ei pysty liikkumaan tai hoitamaan asioitaan tms. vaikka kuinka uskaltaisi ja haluaisi. 

Niin. Minä kirjoitin uskaltamisesta, minusta syrjäytyminen on aina henkistä onpa se sitten sosiaalista tai taloudellista syrjäytymistä. En ymmärrä että miten fyysinen vamma tai sairaus, joka estää liikumisen voi tehdä henkilöstä syrjäytyneen jos pää kuitenkin toimii ja talous kunnossa. Jos ei kykene ottamaan yhteyttä ystäviin, sukulaisiin tai kykene järjestämään itseään joskus ulos asunnostaan niin sitten on joko psyykkisesti tai taloudellisesti jotain vialla. 

Niin, onhan se todella kummallista, jos vuodepotilas syrjäytyy. Ihan helppohan se olisi sängyn kanssa itsensä järjestää kahvilaan tai teatteriin tai muuten ihmisten ilmoille. Tuosta vaan sänky mukaan ja menoksi. Oliko sinulla muita hyviä ideoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Elän toimeentulotuella ja silti voin ihan hyvin harrastaa, opiskella, osallistua tapahtumiin ja sukujuhliin. Myös jonkin verran kykenen matkustamaan, koska esim. bussiliput ovat hyvin halpoja nykyisin. Lentojakin saa muutamalla kympillä. Tietenkään täysin rahattomana se ei onnistu, mutta Suomessa on toimeentulotuki juurikin sitä varten, ettei kenenkään tarvitse olla täysin ilman rahaa. 

Toimeentulotuella elävä on aina syrjäytynyt jollei sitten kysymys ole lyhytaikaisesta jaksosta tai jostain todella pienestä sairaseläkkeestä. 

Hassua. Minä ja mieheni olemme siis syrjäytyneitä. Syrjäytyneisyys tarkoittaa siis vain toimeentulotuella elämistä. Syrjäytyneet siis harrastavat, opiskelevat kansalaisopistossa, tekevät vapaaehtoistyötä ja syrjäytyneillä on vilkas sosiaalinen elämä ja he käyvät paljon erilaisissa kulttuuritapahtumissa.

Outoa. Lukemassani kirjallisuudessa syrjäytyminen on määritelty toisin.

Minun lukemassani kirjallisuudessa taas taloudellinen syrjäytyminen on aina syrjäytymistä onpa henkilö sosiaalisesti aktiivinen tai ei. Henkilöhän ei tällöin kykene taloudellisesti pitämään huolta itsestään. Sosiaalinen syrjätyminen taas ei ole laajasta ystäväpiiristä kiinni vaan lähinnä siitä että uskaltaako henkilö liikkua muiden ihmisten joukossa, hoitaa asioitaan, ottaa kontaktia muihin, uskaltaako avautua täysin kenellekään, saako suunsa auki muiden ihmisten seurassa, uskaltaako hakea työtä tai opiskelupaikkaa, uskaltaako harrastaa tms. 

En tiedä mitä satukirjoja olet lukenut. Oma henkilökohtainen kokemukseni todellisuudesta on ihan eri kuin nuo sinun juttusi. Pystyn nimittäin vallan hyvin pitämään itsestäni taloudellisesti huolta, koska saan toimeentulotukea ja asumislisää. Sitä vartenhan tukijärjestelmä on kehitetty, että palkkatulotonkin ihminen pystyy tulemaan toimeen. Entisellä työurallani vammaisten parissa myös opin sen, että sosiaalinen syrjäytyminen ei ole kovinkaan paljoa uskaltamisesta kiinni. Siihen vaikuttaa useimmiten moni muu asia paljon enemmän. Ihan vaikka se, että et kykene liikkumaan itsenäisesti fyysisen vamman vuoksi. 

Ethän pysty pitämään itsestäsi taloudellisesti huolta koska saat tukia. Ap. 

Ap:n mielestä ne jotka eivät hae tukia vaikka olisivat siihen oikeutettuja ja ovat hengissä eivät ole syrjäytyneitä? Mä sain tttukea ja asumistukea vaikka sain yli 2000 € palkkaa, että revi siitä teorioitasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Elän toimeentulotuella ja silti voin ihan hyvin harrastaa, opiskella, osallistua tapahtumiin ja sukujuhliin. Myös jonkin verran kykenen matkustamaan, koska esim. bussiliput ovat hyvin halpoja nykyisin. Lentojakin saa muutamalla kympillä. Tietenkään täysin rahattomana se ei onnistu, mutta Suomessa on toimeentulotuki juurikin sitä varten, ettei kenenkään tarvitse olla täysin ilman rahaa. 

Toimeentulotuella elävä on aina syrjäytynyt jollei sitten kysymys ole lyhytaikaisesta jaksosta tai jostain todella pienestä sairaseläkkeestä. 

Hassua. Minä ja mieheni olemme siis syrjäytyneitä. Syrjäytyneisyys tarkoittaa siis vain toimeentulotuella elämistä. Syrjäytyneet siis harrastavat, opiskelevat kansalaisopistossa, tekevät vapaaehtoistyötä ja syrjäytyneillä on vilkas sosiaalinen elämä ja he käyvät paljon erilaisissa kulttuuritapahtumissa.

Outoa. Lukemassani kirjallisuudessa syrjäytyminen on määritelty toisin.

Minun lukemassani kirjallisuudessa taas taloudellinen syrjäytyminen on aina syrjäytymistä onpa henkilö sosiaalisesti aktiivinen tai ei. Henkilöhän ei tällöin kykene taloudellisesti pitämään huolta itsestään. Sosiaalinen syrjätyminen taas ei ole laajasta ystäväpiiristä kiinni vaan lähinnä siitä että uskaltaako henkilö liikkua muiden ihmisten joukossa, hoitaa asioitaan, ottaa kontaktia muihin, uskaltaako avautua täysin kenellekään, saako suunsa auki muiden ihmisten seurassa, uskaltaako hakea työtä tai opiskelupaikkaa, uskaltaako harrastaa tms. 

En tiedä mitä satukirjoja olet lukenut. Oma henkilökohtainen kokemukseni todellisuudesta on ihan eri kuin nuo sinun juttusi. Pystyn nimittäin vallan hyvin pitämään itsestäni taloudellisesti huolta, koska saan toimeentulotukea ja asumislisää. Sitä vartenhan tukijärjestelmä on kehitetty, että palkkatulotonkin ihminen pystyy tulemaan toimeen. Entisellä työurallani vammaisten parissa myös opin sen, että sosiaalinen syrjäytyminen ei ole kovinkaan paljoa uskaltamisesta kiinni. Siihen vaikuttaa useimmiten moni muu asia paljon enemmän. Ihan vaikka se, että et kykene liikkumaan itsenäisesti fyysisen vamman vuoksi. 

Ethän pysty pitämään itsestäsi taloudellisesti huolta koska saat tukia. Ap. 

Ihan samalla tavalla sillä tukirahalla saa ruokaa ja vaatteita ostettua ja laskut maksettua kuin palkkarahallakin saa. Ei ole ainakaan tähän mennessä kukaan kysynyt, mistä rahani ostoksiin ovat tulleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Elän toimeentulotuella ja silti voin ihan hyvin harrastaa, opiskella, osallistua tapahtumiin ja sukujuhliin. Myös jonkin verran kykenen matkustamaan, koska esim. bussiliput ovat hyvin halpoja nykyisin. Lentojakin saa muutamalla kympillä. Tietenkään täysin rahattomana se ei onnistu, mutta Suomessa on toimeentulotuki juurikin sitä varten, ettei kenenkään tarvitse olla täysin ilman rahaa. 

Toimeentulotuella elävä on aina syrjäytynyt jollei sitten kysymys ole lyhytaikaisesta jaksosta tai jostain todella pienestä sairaseläkkeestä. 

Hassua. Minä ja mieheni olemme siis syrjäytyneitä. Syrjäytyneisyys tarkoittaa siis vain toimeentulotuella elämistä. Syrjäytyneet siis harrastavat, opiskelevat kansalaisopistossa, tekevät vapaaehtoistyötä ja syrjäytyneillä on vilkas sosiaalinen elämä ja he käyvät paljon erilaisissa kulttuuritapahtumissa.

Outoa. Lukemassani kirjallisuudessa syrjäytyminen on määritelty toisin.

Minun lukemassani kirjallisuudessa taas taloudellinen syrjäytyminen on aina syrjäytymistä onpa henkilö sosiaalisesti aktiivinen tai ei. Henkilöhän ei tällöin kykene taloudellisesti pitämään huolta itsestään. Sosiaalinen syrjätyminen taas ei ole laajasta ystäväpiiristä kiinni vaan lähinnä siitä että uskaltaako henkilö liikkua muiden ihmisten joukossa, hoitaa asioitaan, ottaa kontaktia muihin, uskaltaako avautua täysin kenellekään, saako suunsa auki muiden ihmisten seurassa, uskaltaako hakea työtä tai opiskelupaikkaa, uskaltaako harrastaa tms. 

Kyse ei todellakaan aina ole pelkästä uskaltamisesta. Esimerkiksi fyysinen vamma tai sairaus voi tehdä ihmisestä syrjäytyneen, koska tämä ei pysty liikkumaan tai hoitamaan asioitaan tms. vaikka kuinka uskaltaisi ja haluaisi. 

Niin. Minä kirjoitin uskaltamisesta, minusta syrjäytyminen on aina henkistä onpa se sitten sosiaalista tai taloudellista syrjäytymistä. En ymmärrä että miten fyysinen vamma tai sairaus, joka estää liikumisen voi tehdä henkilöstä syrjäytyneen jos pää kuitenkin toimii ja talous kunnossa. Jos ei kykene ottamaan yhteyttä ystäviin, sukulaisiin tai kykene järjestämään itseään joskus ulos asunnostaan niin sitten on joko psyykkisesti tai taloudellisesti jotain vialla. 

Et selkeästikään tiedä oikeasta todellisuudesta yhtään mitään. Toivottavasti saat säilyttää pumpulimaailmasi eikä todellisuus iske vasten kasvoja esim. vammautumisen tai vakavan sairastumisen myötä. Tai oikeasti kyllä toivon, että iskisi ja lujaa niin et enää kirjoittelisi höpöhöpö juttuja asioista, joista et tiedä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Niin, miten sinä määrittelet syrjäytymisen?

Minä olen pienipalkkainen yh. Mieheni kuoli, jo silloin, kun hyvin nuorena odotin lastamme. Opiskelin ammattiin vasta lapsen ollessa pieni.

Palkkani on matalapalkka-alan "huipulla" tällä hetkellä nettona 1400 euroa. Joten olen koko ajan saanut asumistukea.

Elämme hyvin pienellä, koska muutamista asioista en ole halunnut tinkiä. Ne ovat lapsen harrastus ja lomareissut.

Tuo lapsen harrastus on sellainen, että siellä tarvitaan niin kuskia kuin toimitsijoita useita kertoja viikossa. Lisäksi teen vapaaehtoistyötä, sitäkin n. 10 tuntia viikossa.

En koe millään tavalla olevani syrjätynyt, vaikka tosiaan vuokralla asummekin ja saamme asumistukea.

Ensinnäkin - tsemppiä sinulle 👍

Ja toiseksi - minusta syrjäytyneisyyteen liittyy voimakkaasti ’kokemus merkityksettömyydestä’, oli se sitten ihmissuhteet/harrastus/työ miksi kukin on merkityksellinen. Toiseksi erittäin olennaista on syrjäytyneen ihmisien ’tulevaisuuden visiottomuus’ - ihminen kokee, ettei ole itse mitään tehtävissä, että tulevaisuus olisi valoisampi.

Sen takia esim juuri kukaan opiskelija ei ole syrjäytynyt, vaan opiskelu on vain välivaihe matkalla kohti omia tavotteita (eli opiskelijan köyhyys ei oletettavasti ole mikään kovin pysyvä olotila, vaan hän kulkee merkityksellistä polkua kohti jotain tulevaisuuden tavoitetta. Jne.

Mä en nyt oikein saa kiinni siitä mitä ap hakee takaa. Minä saan soviteltua päivärahaa enkä pärjäisi ilman sitä. Mutta matkustelen joka vuosi, joskus ulkomailla, joskus kotimaassa. Ei sukujuhlat tms. ole rahasta kiinni. Mulla olisi pienen yksiön käsiraha, mutta ei mahdollisuutta ostaa asuntoa. Enkä mä köyhäksi itseäni tunne, vaikka sitä virallisesti olenkin.