Pidätkö syrjäytyneenä sellaista perhettä joka ei tulisi toimeen ilman tukia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Et ymmärtänyt, mitä tuossa tarkoitettiin. Pointti oli se, että varallisuus ei takaa syrjäytymättömyyttä eikä köyhyys tarkoita automaattisesti syrjäytymistä. Sosiaaliset suhteet ovat yksi merkki siitä, että ihminen ei ole syrjäytynyt ainakaan täysin. 

Minusta kyllä toimeentulon taso kuvastaa paremmin syrjäytymistä kuin sosiaaliset suhteet. Jos ihmisellä ei ole sosiaalisia suhteita niin se on usein oma valinta tai sitten esim. jo vanhuuden mukanaan tuomaa yksinjäämistä tai jopa mielenterveysongelmaa. Kokenut tai ikääntyvä ihminen ei usein kaipaa kovin paljoa ihmiskontakteja, monihan vetäytyykin esim. maalle tai toiselle paikkakunnalle jos työ on ollut työskentelypaikkakunnalla kovin ihmiskeskeistä ja näkyvää. Ei sellaista ihmistä voida sanoa syrjäytyneeksi. Samoin kovia kokeneet ihmiset mielellään ovat omassa rauhassaan tai ihan vain muutaman ihmisen kanssa tekemisissä. Ainoastaan siinä tapauksessa ihminen on sosiaalisesti syrjäytynyt jos ei enää uskalla mennä ihmisten ilmoille, asioimaan eikä saa suutaan auki muiden ihmisten seurassa. 

Käypä vanhainkodeissa kysymässä, mitä mieltä asukkaat ovat tuosta väitteestäsi. Luulen, että eivät lainkaan samaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

en pidä, perhe ei voi syrjäytyä

Alapeukuttajille tiedoksi, että perhe ei voi syrjäytyä, vain yksilöt syrjäytyvät. Perheissä toinen vanhemmista voi käydä normaalisti töissä toisen ollessa kotona syrjäytyneenä ilman muuta kontaktia ulkomaailmaan. Lapset taas käyvät koulua eivätkä syrjäydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Niin, miten sinä määrittelet syrjäytymisen?

Minä olen pienipalkkainen yh. Mieheni kuoli, jo silloin, kun hyvin nuorena odotin lastamme. Opiskelin ammattiin vasta lapsen ollessa pieni.

Palkkani on matalapalkka-alan "huipulla" tällä hetkellä nettona 1400 euroa. Joten olen koko ajan saanut asumistukea.

Elämme hyvin pienellä, koska muutamista asioista en ole halunnut tinkiä. Ne ovat lapsen harrastus ja lomareissut.

Tuo lapsen harrastus on sellainen, että siellä tarvitaan niin kuskia kuin toimitsijoita useita kertoja viikossa. Lisäksi teen vapaaehtoistyötä, sitäkin n. 10 tuntia viikossa.

En koe millään tavalla olevani syrjätynyt, vaikka tosiaan vuokralla asummekin ja saamme asumistukea.

0/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen on oikeastaan enemmän kokemus. Yhteiskunta voi määritellä jonkun syrjäytyneeksi, mutta henkilö itse ei välttämättä niin koe. Mutta ajattelen, että he ovat taloudellisesti syrjäytyneitä. Voi olla, että he ovat myös sosiaalisesti tai sitten ei. Syrjäytymisen muotoja on monia.

Taidan ajatella samalla tavalla kuin sinä. Minä pidän syrjäytymisenä ennen kaikkea sitä, että ei pysty maksamaan omilla tuloillaan elämistään eikä pysty päättämään rahojensa käyttöä itse, ei ole varaa kuluttaa lainkaan muuta kuin kunnallisia ilmais- tai lähesilmaispalveluja. Henkilö tai perhe, joka ei tule omillaan toimeen on mielestäni aina syrjäytynyt kokeepa hän olevansa syrjäytynyt tai ei. Sen sijaan henkilö, jolla ei juuri lainkaan tai ei ole lainkaan ystäviä ei mielestäni ole syrjäytynyt jos ei itseään sellaiseksi koe ja jos toimeentulo on kunnossa. Ap. 

Elän työttömyystuella ja asumislisällä. Silti minulla on mahdollisuus käydä myös maksullisissa harrastuksissa ja jopa matkustella silloin tällöin. Ei tuilla eläminen tarkoita, ettei olisi rahaa muuhun kuin ruokaan. Ja jokainen tuilla elävä voi kyllä ihan itse päättää, mihin ne rahansa käyttää. Kela tai muukaan ulkopuolinen taho ei siihen puutu. 

Sitten kun putoat toimeentulotuelle niin et minun mielestäni enää voi päättää mihin rahasi käytät. En tosin ole koskaan käyttänyt tukia mutta näin olen asian käsittänyt. Ap. 

Miksi ei voisi päättää? Toimeentulotuki on ihan vapaasti saajan käytettävissä. Hän saa aivan itse valita, mitä sillä ostaa. Kukaan ei tule kertomaan, mihin sen saa käyttää ja mihin ei. 

Miten pihalla täällä oikein ollaan? Että tukien käyttöä ei saisi itse päättää ja ikääntynyt tai kovin kokenut ei kaipaisi seuraa. Kaikkea sitä saakin lukea, kun av:lle eksyy.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla perusteella lähes kaikki opiskelijat olisivat syrjäytyneitä. Samoin suuri osa lapsiperheistä. Näinhän ei kuitenkaan ole. 

Etenkin opiskelijat eri asia koska Suomi ei vielä ole varsinainen perijäyhteiskunta vaan iso osa suomalaisista vasta opettelee rahan käyttöä ja omistamista. Siksi opiskelijoille ei vielä ole ehtinyt kertyä riittävästi varallisuutta eikä täyspäiväinen opiskelija voi tehdä riittävästi töitä elättääkseen itsensä ennen kuin korkeakouluopiskelija yleensä opintojensa loppuvaiheessa. Lapsiperheissäkin tuettavia tietysti on jos on heti opintojen päätteeksi tehnyt lapsen tai jos on esim. uran alkupuolella jäänyt työttömäksi. Muuten jos on perustanut perheen, tehnyt lapsia talouttaan nopeampaan tahtiin ja enemmän kuin kykenee elättämään tai tarvitsee välttämättä esim. lapsilisät joka kuukausi välittömästi lasten ruokaan tai vuokran maksuun niin sitten kyllä mielestäni on koko perhe syrjäytynyt. Ainakin vanhemmat osoittaneet älytöntä välinpitämättömyyttä ja lapsellisuutta. Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Elän toimeentulotuella ja silti voin ihan hyvin harrastaa, opiskella, osallistua tapahtumiin ja sukujuhliin. Myös jonkin verran kykenen matkustamaan, koska esim. bussiliput ovat hyvin halpoja nykyisin. Lentojakin saa muutamalla kympillä. Tietenkään täysin rahattomana se ei onnistu, mutta Suomessa on toimeentulotuki juurikin sitä varten, ettei kenenkään tarvitse olla täysin ilman rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Niin, miten sinä määrittelet syrjäytymisen?

Minä olen pienipalkkainen yh. Mieheni kuoli, jo silloin, kun hyvin nuorena odotin lastamme. Opiskelin ammattiin vasta lapsen ollessa pieni.

Palkkani on matalapalkka-alan "huipulla" tällä hetkellä nettona 1400 euroa. Joten olen koko ajan saanut asumistukea.

Elämme hyvin pienellä, koska muutamista asioista en ole halunnut tinkiä. Ne ovat lapsen harrastus ja lomareissut.

Tuo lapsen harrastus on sellainen, että siellä tarvitaan niin kuskia kuin toimitsijoita useita kertoja viikossa. Lisäksi teen vapaaehtoistyötä, sitäkin n. 10 tuntia viikossa.

En koe millään tavalla olevani syrjätynyt, vaikka tosiaan vuokralla asummekin ja saamme asumistukea.

Kerroin tuolla jo aiemmin miten määrittelen syrjäytymisen. Minäkään en pidä teitä syrjäytyneinä koska sinulla on kuitenkin palkkatuloja ja elämä ei ole kohdellut reilusti joten on ihan oikeutettua että saat asumistukea. Etkö saa leskeneläkettä ja lapsi perhe-eläkettä? Mistä se johtuu?  Ap. 

Ap, ei millään pahalla, mutta sinulla on todella omituinen käsitys syrjäytymisestä. Ensinnäkään et voi kenenkään toisen puolesta määritellä, onko hän syrjäytynyt vai ei. Ja toisekseen syrjäytymiseen liittyy muutakin kuin varallisuuden taso. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Elän toimeentulotuella ja silti voin ihan hyvin harrastaa, opiskella, osallistua tapahtumiin ja sukujuhliin. Myös jonkin verran kykenen matkustamaan, koska esim. bussiliput ovat hyvin halpoja nykyisin. Lentojakin saa muutamalla kympillä. Tietenkään täysin rahattomana se ei onnistu, mutta Suomessa on toimeentulotuki juurikin sitä varten, ettei kenenkään tarvitse olla täysin ilman rahaa. 

Toimeentulotuella elävä on aina syrjäytynyt jollei sitten kysymys ole lyhytaikaisesta jaksosta tai jostain todella pienestä sairaseläkkeestä. 

En pidä. Omakaan perheeni ei tulisi toimeen ilman tukia. Silti emme ole millään muotoa syrjäytyneitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Elän toimeentulotuella ja silti voin ihan hyvin harrastaa, opiskella, osallistua tapahtumiin ja sukujuhliin. Myös jonkin verran kykenen matkustamaan, koska esim. bussiliput ovat hyvin halpoja nykyisin. Lentojakin saa muutamalla kympillä. Tietenkään täysin rahattomana se ei onnistu, mutta Suomessa on toimeentulotuki juurikin sitä varten, ettei kenenkään tarvitse olla täysin ilman rahaa. 

Toimeentulotuella elävä on aina syrjäytynyt jollei sitten kysymys ole lyhytaikaisesta jaksosta tai jostain todella pienestä sairaseläkkeestä. 

Juu, ei. Toimeentulotuella elävä on vain tuloton tai erittäin pienituloinen. Se on ihan eri asia kuin syrjäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Et ymmärtänyt, mitä tuossa tarkoitettiin. Pointti oli se, että varallisuus ei takaa syrjäytymättömyyttä eikä köyhyys tarkoita automaattisesti syrjäytymistä. Sosiaaliset suhteet ovat yksi merkki siitä, että ihminen ei ole syrjäytynyt ainakaan täysin. 

Minusta kyllä toimeentulon taso kuvastaa paremmin syrjäytymistä kuin sosiaaliset suhteet. Jos ihmisellä ei ole sosiaalisia suhteita niin se on usein oma valinta tai sitten esim. jo vanhuuden mukanaan tuomaa yksinjäämistä tai jopa mielenterveysongelmaa. Kokenut tai ikääntyvä ihminen ei usein kaipaa kovin paljoa ihmiskontakteja, monihan vetäytyykin esim. maalle tai toiselle paikkakunnalle jos työ on ollut työskentelypaikkakunnalla kovin ihmiskeskeistä ja näkyvää. Ei sellaista ihmistä voida sanoa syrjäytyneeksi. Samoin kovia kokeneet ihmiset mielellään ovat omassa rauhassaan tai ihan vain muutaman ihmisen kanssa tekemisissä. Ainoastaan siinä tapauksessa ihminen on sosiaalisesti syrjäytynyt jos ei enää uskalla mennä ihmisten ilmoille, asioimaan eikä saa suutaan auki muiden ihmisten seurassa. 

Käypä vanhainkodeissa kysymässä, mitä mieltä asukkaat ovat tuosta väitteestäsi. Luulen, että eivät lainkaan samaa mieltä. 

Vanhainkodeissa ei olekaan noita mainitsemiani ihmisiä, jotka eivät seuraa kaipaa. Niihin hakeutuvat ne, jotka sitä kaipaavat tai ne jotka eivät kaipaisi mutta eivät enää pärjää yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Niin, miten sinä määrittelet syrjäytymisen?

Minä olen pienipalkkainen yh. Mieheni kuoli, jo silloin, kun hyvin nuorena odotin lastamme. Opiskelin ammattiin vasta lapsen ollessa pieni.

Palkkani on matalapalkka-alan "huipulla" tällä hetkellä nettona 1400 euroa. Joten olen koko ajan saanut asumistukea.

Elämme hyvin pienellä, koska muutamista asioista en ole halunnut tinkiä. Ne ovat lapsen harrastus ja lomareissut.

Tuo lapsen harrastus on sellainen, että siellä tarvitaan niin kuskia kuin toimitsijoita useita kertoja viikossa. Lisäksi teen vapaaehtoistyötä, sitäkin n. 10 tuntia viikossa.

En koe millään tavalla olevani syrjätynyt, vaikka tosiaan vuokralla asummekin ja saamme asumistukea.

Kerroin tuolla jo aiemmin miten määrittelen syrjäytymisen. Minäkään en pidä teitä syrjäytyneinä koska sinulla on kuitenkin palkkatuloja ja elämä ei ole kohdellut reilusti joten on ihan oikeutettua että saat asumistukea. Etkö saa leskeneläkettä ja lapsi perhe-eläkettä? Mistä se johtuu?  Ap. 

Kuten kerroin, olin hyvin nuori, kun sain lapseni, eikä miehenikään ollut ehtinyt tehdä palkkatöitä. Lapseni saa yleistä perhe-eläkettä, se on n. puolet siitä mitä hänen harrastukseensa menee kuukaudessa. Hienoa, että se lisä on meillä. Muuten lapsen harrastus olisi ollut pakko lopettaa jo muutama vuosi sitten.

En tiedä mitä syrjäytynyttarkoittaa.

Väliinputoaja oli joskus termi, semmoinen joka ei saa töitä eikä myöskään ole oikeutettu minkäänalisiin tukiin ja jää vaan hengailemaan kadulle ja varastaa ruokaa kun minkään ei ole menemistä.

Mutta selkeästi tuommoiset on TUKIRIIPPUVAISIA. Kolmas uusi ja vaikea termi. Joka taas mplikoi eräänlaista kyvyttömyyttä selvitä arjesta ja elämästä omin avuin ja siten avuttomuutta tyhmyyttä tai muuta vammaisuutta. Mahdollisesti syrjääntyneisyyttä yhteiskunnasta kun ei kuulu oikein mihinkään ja jääneet sosiaalihullon asiakkaiksi.

Vierailija kirjoitti:

En pitänyt itseänikään syrjäytyneenä silloin kun olin työtön ja elin täysin tukien varassa.

En minäkään pitäisi jos tilanne olisi väliaikainen mutta jos olisit siihen sopeutunut etkä muualle enää yrittäisikään niin silloin pitäisin syrjäytyneenä. Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Et ymmärtänyt, mitä tuossa tarkoitettiin. Pointti oli se, että varallisuus ei takaa syrjäytymättömyyttä eikä köyhyys tarkoita automaattisesti syrjäytymistä. Sosiaaliset suhteet ovat yksi merkki siitä, että ihminen ei ole syrjäytynyt ainakaan täysin. 

Minusta kyllä toimeentulon taso kuvastaa paremmin syrjäytymistä kuin sosiaaliset suhteet. Jos ihmisellä ei ole sosiaalisia suhteita niin se on usein oma valinta tai sitten esim. jo vanhuuden mukanaan tuomaa yksinjäämistä tai jopa mielenterveysongelmaa. Kokenut tai ikääntyvä ihminen ei usein kaipaa kovin paljoa ihmiskontakteja, monihan vetäytyykin esim. maalle tai toiselle paikkakunnalle jos työ on ollut työskentelypaikkakunnalla kovin ihmiskeskeistä ja näkyvää. Ei sellaista ihmistä voida sanoa syrjäytyneeksi. Samoin kovia kokeneet ihmiset mielellään ovat omassa rauhassaan tai ihan vain muutaman ihmisen kanssa tekemisissä. Ainoastaan siinä tapauksessa ihminen on sosiaalisesti syrjäytynyt jos ei enää uskalla mennä ihmisten ilmoille, asioimaan eikä saa suutaan auki muiden ihmisten seurassa. 

Käypä vanhainkodeissa kysymässä, mitä mieltä asukkaat ovat tuosta väitteestäsi. Luulen, että eivät lainkaan samaa mieltä. 

Vanhainkodeissa ei olekaan noita mainitsemiani ihmisiä, jotka eivät seuraa kaipaa. Niihin hakeutuvat ne, jotka sitä kaipaavat tai ne jotka eivät kaipaisi mutta eivät enää pärjää yksin. 

Nyt oikeasti valoja päälle näihin kommentteihin! Kukaan ei hakeudu vanhainkotiin pelkästään seuran vuoksi. Eihän useimmissa paikoissa niissä edes ole seuraa kuin pakollisten hoitotoimenpiteiden verran. Kyllä sinne mennään vain siksi, ettei enää pärjätä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Miten pihalla täällä oikein ollaan? Että tukien käyttöä ei saisi itse päättää ja ikääntynyt tai kovin kokenut ei kaipaisi seuraa. Kaikkea sitä saakin lukea, kun av:lle eksyy.

No ainakaan pihalla en ole vaan ihan omassa, omistamassani kodissa. Siksi varmaan en tiedäkään noita tukiasioita. Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity mitenkään varallisuuden määrään. Voi olla hyvinkin varakas, mutta silti syrjäytynyt. Ja voi olla hyvinkin köyhä, mutta ei silti syrjäytynyt. 

Varakkuus ja tulotaso ovat kyllä ihan suoraan yhteydessä syrjäytymiseen koska rahattomalla ei ole mahdollisuutta esim. harrastaa, matkustaa, opiskella, osallistua tapahtumiin tai sukujuhliin. Meinaat siis että koko ikänsä tukia käyttänyt henkilö tai suku ei ole syrjäytynyt jos heillä on tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä? Ap. 

Et ymmärtänyt, mitä tuossa tarkoitettiin. Pointti oli se, että varallisuus ei takaa syrjäytymättömyyttä eikä köyhyys tarkoita automaattisesti syrjäytymistä. Sosiaaliset suhteet ovat yksi merkki siitä, että ihminen ei ole syrjäytynyt ainakaan täysin. 

Minusta kyllä toimeentulon taso kuvastaa paremmin syrjäytymistä kuin sosiaaliset suhteet. Jos ihmisellä ei ole sosiaalisia suhteita niin se on usein oma valinta tai sitten esim. jo vanhuuden mukanaan tuomaa yksinjäämistä tai jopa mielenterveysongelmaa. Kokenut tai ikääntyvä ihminen ei usein kaipaa kovin paljoa ihmiskontakteja, monihan vetäytyykin esim. maalle tai toiselle paikkakunnalle jos työ on ollut työskentelypaikkakunnalla kovin ihmiskeskeistä ja näkyvää. Ei sellaista ihmistä voida sanoa syrjäytyneeksi. Samoin kovia kokeneet ihmiset mielellään ovat omassa rauhassaan tai ihan vain muutaman ihmisen kanssa tekemisissä. Ainoastaan siinä tapauksessa ihminen on sosiaalisesti syrjäytynyt jos ei enää uskalla mennä ihmisten ilmoille, asioimaan eikä saa suutaan auki muiden ihmisten seurassa. 

Käypä vanhainkodeissa kysymässä, mitä mieltä asukkaat ovat tuosta väitteestäsi. Luulen, että eivät lainkaan samaa mieltä. 

Vanhainkodeissa ei olekaan noita mainitsemiani ihmisiä, jotka eivät seuraa kaipaa. Niihin hakeutuvat ne, jotka sitä kaipaavat tai ne jotka eivät kaipaisi mutta eivät enää pärjää yksin. 

Nyt oikeasti valoja päälle näihin kommentteihin! Kukaan ei hakeudu vanhainkotiin pelkästään seuran vuoksi. Eihän useimmissa paikoissa niissä edes ole seuraa kuin pakollisten hoitotoimenpiteiden verran. Kyllä sinne mennään vain siksi, ettei enää pärjätä kotona. 

Juuri niin. Jotkut eivät pärjää ilman seuraa kotona ja siksi menevät/pääsevät vanhainkotiin tai palvelutaloon. Ap.