Neuvolan "herännyt huoli"

Mikä tuossa oli vaarassa? Oma jaksamisesi? Itsetuntosi?

Ne, jotka on opiskelleet SoTe-alalle, tietää tämän ja vinkkaa esittämään ylipirteää supernaista neuvolassa ja terkalla. Ihan kamalaa.

Tää pätee kyllä kaikkeen muuhunkin elämässä. En ole esim. töissä juurikaan nostanut epäkohtia esiin ja nyt kun kehityskeskustelussa nostin, niin olen joutunut kauheisiin ongelmiin sen jälkeen.

Päätin etten enää koskaan avaudu mistään. Sanon vain kaiken olevan hyvin. Näin pääsen itse kaikkein helpommalla, en joudu ongelmiin. Neuvolassa huomasin tämän jo aikapäiviä sitten. Ihan peruskysymykseen ”juodaanhan teillä rasvatonta maitoa” pitää vastata kyllä, vaikket olisi eläessäsi sellaista sontaa lapsillesi tarjonnut.

Mitä varten sinä ajattelit että se lääkäriaika on, muuta kuin sen arvioimiseksi miten voit psyykkisesti, miten jaksat vanhempana ja millaisia tukea tai hoitoa tarvitset jos tarvitset? Ei lääkäriaikoja varata vain siksi että voi purkaa sydäntään.

Nii, mikä tuossa nyt oli huono asia? Sait jutteluapua. Pyysitkö muuta apua kotiin?

Käyn tällä hetkellä raskauden takia neuvolassa. Jokaisesta käynnistä on kirjattu mm. hyvävointinen, yksin vastaanotolla (mies ei ole koskaan ollut mukana)..

Olisiko tämä jälkimmäinenkin lasun paikka, kun mies ei siellä käy?

Oli toki ultrissa mukana, mutta sitäpä ei neuvolan täti tiedäkään.

Mutta en minä jaksa stressata, nämähän on ihan normaaleja kirjauksia.

Tasan ei mene nallekarkit. Minä itkeä vollotin neuvolassa viikosta toiseen masentuneena, mutta sain vastaukseksi "mutta pärjäätte kuitenkin?" niin monta kertaa intettynä että lopulta huokasin että no jos tämä on pärjäämistä niin pärjätäänhän me. Oikeasti se lasukin olisi jossain vaiheessa ollut tarpeen, olin psyykkisesti jaksamaton ja epävakaa vanhempi.

Minulle tuli syöpä ja lapsi joutui käymään monta vuotta koulukuraattorilla sen vuoksi. Hän joutui kiusatuksi koulukuraattorilla käymisen vuoksi. En voi syyttää muuta kuin itseäni kun menin kertomaan luokanvalvojalle pitemmästä saikustani syövän vuoksi.

Puhuimme jo heti kotona syövästä ikätason huomioonottaen ja kerroimme, että minä selviän koska Suomessa on suuri selviämisprosentti. Kerroin, että voin olla välillä väsynyt koska syöpä vaatii rankat hoidot juuri siksi, että se saadaan nitistettyä.

Monen vuoden koulukuraattoriasia paljastui vasta kun lapsi päätti peruskoulun. Hän kärsi enemmän vuosien koulukiusaamisesta kuin syövästäni. Onneksi pääsi jatko-opiskelupaikassa mukavampien nuorien pariin, joista hän on saanut hyviä kavereita. Hän sanoo olevansa onnekas kun vanhemmat elävät saman katon alla. Hänen kaveriensa vanhemmista ovat puolet eronneita ja eronuoret ovat kertoneet siitä, kuinka rasittavaa on kulkea kahden kodin väliä ja osalla jopa olla vanhempien riitojen aiheena.

Mullakin sattuu aivan helvetisti sydämeen, mutta en sano lääkärille mitään. Sehän saattaisi ruveta tutkimaan sitä. Ja sitten tulisi jotain lääkkeitä tai leikkauksia. Kauheaa. Parempi salata kaikki. Sen vuoksi minulla on nytkin foliohattu päässä. Ja tietenkin äänestän persuja, kuten me kaikki muutkin salaliittoteoreetikot. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa oli vaarassa? Oma jaksamisesi? Itsetuntosi?

Jaksamiseni oli kovilla muutenkin. Ajatus siitä, että meidän sohvalle olisi tulleet tädit vahtimaan perheen menoa ja lelujen keräilyä, olisi voinut tuossa kohtaa olla liikaa jopa minulle, vaikka hammasta purren olen selvinnyt tiukoistakin paikoista. Olen myös työpaikkani "valttikortti" ja hoidan hastavimmat tilanteet. Meillä on kolme äärimmäisen ihanaa lasta, tuli olo, että he olisivat sopineet tädin mukaan kivasti esim. kiintiösijoituksiin.

Miksi mainitsit keskivartalo-obeesin?

Sillä tuskin on lasun kanssa tekemistä.

On ihan työhön kuuluvaa,että selvitetään voimavaroja,jos toinen puolisoista sairaalassa.

Normaalia toimintaa ihan kaikkien kohdalla.

Vuorovaikutuksen arviointi nyt on niin neuvolan ydintehtävää kuin olla ja voi. Ja ikä ja ulkoinen habitus nyt kuuluu lääkärin peruskirjaamiskaavaan. Mitä sinne mielestäsi olisi pitänyt kirjata?

Vierailija kirjoitti:

Tää pätee kyllä kaikkeen muuhunkin elämässä. En ole esim. töissä juurikaan nostanut epäkohtia esiin ja nyt kun kehityskeskustelussa nostin, niin olen joutunut kauheisiin ongelmiin sen jälkeen.

Päätin etten enää koskaan avaudu mistään. Sanon vain kaiken olevan hyvin. Näin pääsen itse kaikkein helpommalla, en joudu ongelmiin. Neuvolassa huomasin tämän jo aikapäiviä sitten. Ihan peruskysymykseen ”juodaanhan teillä rasvatonta maitoa” pitää vastata kyllä, vaikket olisi eläessäsi sellaista sontaa lapsillesi tarjonnut.

Tämä on totta. Minä erehdyin toteamaan huonosti syövän 8-kuisen kohdalla että tarjoan ajoittain jotain viisikuisille tarkoitettua pilttiäkin, kun tykkäsi siitä tietystä mausta ja söi hyvin.

Muuta en keksi mistä syystä sain lastensuojelun papereista lukea myöhemmin "ei ota ruokavalioneuvontaa vastaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa oli vaarassa? Oma jaksamisesi? Itsetuntosi?

Jaksamiseni oli kovilla muutenkin. Ajatus siitä, että meidän sohvalle olisi tulleet tädit vahtimaan perheen menoa ja lelujen keräilyä, olisi voinut tuossa kohtaa olla liikaa jopa minulle, vaikka hammasta purren olen selvinnyt tiukoistakin paikoista. Olen myös työpaikkani "valttikortti" ja hoidan hastavimmat tilanteet. Meillä on kolme äärimmäisen ihanaa lasta, tuli olo, että he olisivat sopineet tädin mukaan kivasti esim. kiintiösijoituksiin.

Kuulostat harhaiselta ja psykoottiselta.Ei ole mitään kiintiösijoituksia,joihin neuvolatädit etsii söpöjä lapsia.

Minä tilasin ambulanssin niin ensihoidoille heräsi huoli perheemme tilanteesta.

En enää luota neuvolaan, en sairaaloihin hammashoitolaan. Niille ei kyllä rehellisesti kannata kertoa esim. Jos uupunut.

Et kai todella ollut niin naivi? Ei neuvolassa kerrota muuta kuin "ah ihanaa vauvan kanssa luomusoseilua, raittiissa ilmassa reippailua kolmen sukupolven kesken ja tyytyväistä äitiyttä". Kaikki muu normaali tulkitaan huolen aiheeksi.

Kerran nauroin vastaanotolle tullessani, että meinattiin myöhästyä ajalta, kun kauppakassin hihna repesi ja keräilin ostoksia maasta. Th meni vakavaksi ja alkoi esittää kautta rantain kysymyksiä ajatellen, että olinko selvin päin! Ai hyvä luoja, mistä työn ammattiryhmän ihmiset haalitaan?!

Olen hyvä, lempeä ja rakastava äiti, vaikka oma lapsuuteni oli todella kurja. Jouduimme jossain audit testissä seurantaan TUKIVERKKOJEN PUUTTEEN TAKIA. Olemme hoitaneet aina lapsenme itse ja ensiluokkaisen hyvin, mutta meillä ei kummatkaan isovanhemmat oeö elämässämme mukana mitenkään. Omien vanhempien kohdalla tämä on turvallisuusasia (ovat oikeasti vaarallisia) ja appiksilla syynä heidän oman elämänsä ongelmat. Pärjäämme hyvin, molemmilla hyvät työt, hyvätuloisia.

No vanha papparaislääri totesi että tutkimusten mukaan lapsilla on suurentunut MT ongelmien riski perheessä joka on tukiverkoton. Laitto meidät seurantaan, piti käydä 4 ket vuodessa kahden vuoden ajan neuvolassa kertomassa onko kaikki hyvin. Olin todella ärsyyntynyt sillä lapsemme ovat loistavasti hoidettuja ja jos joku siitä kärsii niin aikuiset kun ei ole kahdenkeskistä aikaa.

No tuosta on nyt jo vuosia aikaa ja lapset varhaisteini-iässä. Meillä ei vieläkään ole ollut yhtään lapsivapaata yötä tai kahdenkeskistä reissua, mutta eipä ole lapsillkaan mt-ongelmaa ja koulut menevät hyvin.

En kiistä sinällään sitä etteikö tossa lasten parasta sinällään ajateltu mutta olis se neuvolalääkäri voinut katsoa vähän tarkemmin onko nyt ongelmaperhe vai ei. Lasu olisi tehty jos ei oltaisi suostuttu tuohon 4krt vuodessa kontrolliin.

Tavallaan aika kamala ajatus että vaikk olet ensiluokkainen äiti, niin joidenkin hullujen sukulaisten takia sun kykyjäsi epäillään.

Miksi lääkäri oli laittanut sen kantaan, sillä kun ei ollut asian kanssa yhtään mitään merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi lääkäri oli laittanut sen kantaan, sillä kun ei ollut asian kanssa yhtään mitään merkitystä?

Siis kyse tuosta obseesista, ei yhtään mitään merkitystä ap:n varsinaisen asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

On ihan työhön kuuluvaa,että selvitetään voimavaroja,jos toinen puolisoista sairaalassa.

Normaalia toimintaa ihan kaikkien kohdalla.

Joo mutta mitään ei tehdä siinä tapauksessa että niitä voimavaroja ei ole. Esim itsellä ollut useamman kerran aika paha tilanne, esim raskaana, taaperon kanssa kotona, sairastun pahasti, minnekäs taapero. Tai kahden lapsen kanssa kotona, murran kösivarren, en saa nostella mitään neljään viikkoon.

Kertaakaan ei olla saatu neuvolan kotiapua. Aina on ollut pakko hoitaa tilanne joko itse kuvetta kaivamalla (kotiapufirma 44e/h) tai mies joutunut ottamaan palkatonta ja olemaan kotona (äkkitilanteessa ei saa mitään kunnan hoitopaikkaa).

Meidän kunnassa ei kotiapua saa ollenkaan. Siis kukaan. Jossain Helsingissä sitä saa ihan vaan varulta vaikkap jos on tukiverkoton. Reikua ja tasapuolista... eri kunnissa eri säännöt.