Lue keskustelun säännöt.
Lasten isä huutaa ja puhuu rumasti
14.08.2019 |
Meillä on lapset 5v ja 7v. Olemme eronneet. Lapset asuvat minulla pääsääntöisesti, mutta tapaavat isäänsä viikottain. Ongelma on exän herkkä hermostuminen lapsiin (myös ihan pikkuasioista usein), hermostumisen seurauksena ex huutaa ja joskus myös puhuu rumasti. Jos lapsi esim. sanoo että isän luona on tyhmää, niin ex saattaa lapsen kuullen huutaa että ei tarvitse tulla sit ollenkaan yms. Hän ikäänkuin taantuu lapsen tasolle lapsen kiukun edessä.
Etenkin isomman lapsen ja exän suhde on räjähdysherkkä, isompi lapsi myös välillä kieltäytyy menemästä isälleen koska "isä huutaa". Mikään järkipuhe ei exälle perille mene, parhaani koitan hänen ja lasten suhteita tukea, mutta eihän minulla mitään taikasauvaa ole, vaan exän pitäisi ihan itse luoda se suhde lapsiinsa.
Ja sit toisaalta exässä on se toinen puoli, se hauska ja rento isi. Se jonka luokse halutaan sit taas kuitenkin siksi että siellä saa olla ja möllöttää aikalailla vapaasti (syödään vähän mitä sattuu ja pelataan videopelejä aika rajattomasti yms).
Nämä ovat myös syitä meidän erolle, mutta edelleen eron jälkeen ongelmat on läsnä meidän elämässä. Ja lapset on sitten välillä ihan sekaisin kun isän luona on niin eri meininki kuin äidin luona.
Erityisesti kiinnostaisi vertaistuki teiltä, joilla myös hankalaa sopia yhteisistä pelisäännöistä eron jälkeen, tai joilla samanlaisia ongelmia lasten isän käytöksen kanssa.
Kommentit (15)
Mun faija on kuvatun kaltainen helposti räjähtävä lapsellinen u l k k u, jonka ei mielestäni olisi pitänyt koskaan lisääntyä. Menkää lastenvalvojalle, ei ilesinu tehtäväsi saada aikuista miestä käyttäytymään kuten aikuisen kuuluu.
Ihanaa naiset kun teette jälkikasvua näiden aikuisvauvojen kanssa, mahtoi olla hyvä p a n o! Ja raivokohtaukset salettiin ilmeni vasta toisen lapsen myötä eikö niin. Kaikista ei vain ole isyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lasten pitäisi mennä ollenkaan sinne. Henkistä väkivaltaa ja alistamista. Toivottavasti pienempi kestää jos joutuu sinne väkisin menemään. Miehen pitäisi purkaa ongelmansa muualla aikuisten tai kaverinsa kanssa, ei olla uhkaava lasten seurassa. Suojele lapsia enemmän, ettei tule psyykkisiä ongelmia lapsille. Ei mies muutu sillä että puhut. Mitä jos annat lasten olla rauhassa sinun luona ja leikkiä itsekseen, ettei ole koko ajan pakkoja. Mihin on kiire?
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama ja olen isä.
Syy johtui työnteosta.
Nyt työttömänä olen rauhallisempi.
Eli työolosuhteet teki stressiherkäksi.
Onneksi vaimo ei enää patista töihin ja molemmat eletään tukien varassa. Palkkakin oli tosi alhainen ja ylityölisiä ei maksettu mutta oli tavallaan pakko jäädä ylitöihin. Arki kärsi ja ahdisti aina illalla kun tuli kotiin, niin ei ollut ruokaa ja lapset olivat vain älylaitteiden äärellä ja tuntui että laiminlyön kasvatuksessa muutaman euron tähden.
Ajauduimme melkein eroon, mutta päätettiin että nyt lopetetaan työnteko ettei lapset kärsi ja kasva kieroon.
Näyttäisi olevan niin että työelämää ja lapsiarkea on ihan turha yhdistää.
Nyt menee hyvin ja en ole yhtään räjähdysherkkä.
Suosittelen muillekin pariskunnille työttömyyttä. Tarkoitus olisi kymmenen vuoden päästä yrittää takaisin työelämään, kun lapset on sen ikäisiä että pärjäävät omillaan.
Heti ensimmäisen työttömyysvuoden aikana tuli parannuksia lasten käytökseen. Saimme heidät siivoomaan oman huoneen ja käytöshäiriötkin parani. Suosittelen lämpöisesti kaikille jotka tuntee piston sydämmessä että lapset uhrautuu työelämän hammasrattaiden väliin.
T: iskä 41
No exällä on selvä työväsymys, ollut vuosia. Mutta kun ei sitä myönnä eikä siihen apua tai muutosta hae niin minkäs teet.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mun faija on kuvatun kaltainen helposti räjähtävä lapsellinen u l k k u, jonka ei mielestäni olisi pitänyt koskaan lisääntyä. Menkää lastenvalvojalle, ei ilesinu tehtäväsi saada aikuista miestä käyttäytymään kuten aikuisen kuuluu.
Ihanaa naiset kun teette jälkikasvua näiden aikuisvauvojen kanssa, mahtoi olla hyvä p a n o! Ja raivokohtaukset salettiin ilmeni vasta toisen lapsen myötä eikö niin. Kaikista ei vain ole isyyteen.
Kyllä, ilmeni. Ei hän saanut mitään huutokohtauksia kun lapset oli ihan pieniä. Ja etenkin aikana ennen lapsia hän oli se hauska ja rento tyyppi. Kyllä minä olen itseäni syyttänyt kaikenlaisesta jo maailmansivun verran. Mutta pääasia että itse tiedän tehneeni päätökset silloin sen perusteella mitä silloin tiesin, eikä muuta voi vaatia. Ennustuspalloa kun ei vieläkään ole keksitty. On se ollut minullekkin äärimmäisen raskasta menettää se tyyppi johon joskus rakastuin. Ja nyt olen sitten yksin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten pitäisi mennä ollenkaan sinne. Henkistä väkivaltaa ja alistamista. Toivottavasti pienempi kestää jos joutuu sinne väkisin menemään. Miehen pitäisi purkaa ongelmansa muualla aikuisten tai kaverinsa kanssa, ei olla uhkaava lasten seurassa. Suojele lapsia enemmän, ettei tule psyykkisiä ongelmia lapsille. Ei mies muutu sillä että puhut. Mitä jos annat lasten olla rauhassa sinun luona ja leikkiä itsekseen, ettei ole koko ajan pakkoja. Mihin on kiire?
Pienemmän kanssa exän suhde ei ole yhtä räjähdysherkkä, eikä hän sinne vastoin tahtoaan ole joutunut menemään. Pienempi haluaa isälle ja usein kaipaa isää täälläkin ollessaan. Lapset toki on sellaisia, että ne rakastaa usein vanhempiaan vaikka vanhemmat ei maailman parhaita olisi. Niin, miten voisin evätä hänen menonsa isälle? Isompaakaan en ole pakottanut, jos on sitä vastustanut. Toisaalta tarvii minunkin esim. töissä käydä, ja silloin lasten on joskus pakko olla isänsä kanssa halusi tai ei, kun ei niitä voi kotiin yksinkään jättää.
Miten minä siis suojelen "lapsia enemmän"? Ja huoh, ei ole mikään kiire ainakaan minulla mihinkään. Tämän takia toivoisin tukea näitä asioita kokeneilta, koska asiat ei todellakaan ole niin mustavalkoisia mitä voisi kuvitella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama ja olen isä.
Syy johtui työnteosta.
Nyt työttömänä olen rauhallisempi.
Eli työolosuhteet teki stressiherkäksi.
Onneksi vaimo ei enää patista töihin ja molemmat eletään tukien varassa. Palkkakin oli tosi alhainen ja ylityölisiä ei maksettu mutta oli tavallaan pakko jäädä ylitöihin. Arki kärsi ja ahdisti aina illalla kun tuli kotiin, niin ei ollut ruokaa ja lapset olivat vain älylaitteiden äärellä ja tuntui että laiminlyön kasvatuksessa muutaman euron tähden.
Ajauduimme melkein eroon, mutta päätettiin että nyt lopetetaan työnteko ettei lapset kärsi ja kasva kieroon.
Näyttäisi olevan niin että työelämää ja lapsiarkea on ihan turha yhdistää.
Nyt menee hyvin ja en ole yhtään räjähdysherkkä.
Suosittelen muillekin pariskunnille työttömyyttä. Tarkoitus olisi kymmenen vuoden päästä yrittää takaisin työelämään, kun lapset on sen ikäisiä että pärjäävät omillaan.
Heti ensimmäisen työttömyysvuoden aikana tuli parannuksia lasten käytökseen. Saimme heidät siivoomaan oman huoneen ja käytöshäiriötkin parani. Suosittelen lämpöisesti kaikille jotka tuntee piston sydämmessä että lapset uhrautuu työelämän hammasrattaiden väliin.
T: iskä 41
No exällä on selvä työväsymys, ollut vuosia. Mutta kun ei sitä myönnä eikä siihen apua tai muutosta hae niin minkäs teet.
ap
Otan osaa. Ymmärrän hyvin miestäsi.
Meillä vaimo sanoi että nyt pitää viimeisen palaverin ja lähtee sitten, jos sopua ei löydy.
Eli tehtiin päätös ja myytiin auto ja luovuttiin asuntonnosta ja lainoista.
Ihan lasten takia oli pakko ja että oltaisi pystytty elämään yhdessä. Lapsilla oli jo käytöshäiriöitä. Eipä sitä klo 19 jälkeen hirveästi jaksanut kasvattaa pienokaisia väsyneenä ja nälkäisenä. Lähinnä karjuin ja paiskoin esineitä kun kukaan ei totellut. Miksipä olisivat totelleetkaan. Olinhan lähes tuntematon mies, jota näki kotona lähinnä iltaisin huutamassa ja uhkailemassa.
Olin mulkku tyranni.
Meillä työttömyys ja tukien varassa eläminen oli ainoa ratkaisu, kun en saanut terveyskeskuksesta sairaslomaa tai osa-aikaista eläkettä.
Nyt tosiaan elämä hymyilee, vaikka taloudellisesti pitää miettiä tarkkaan. Elämänlaatu parani sinällään siten että alkoholista ja pikaruuasta piti luopua täysin ja terveyskin koheni.
Toivottavasti kaikki ymmärtää että tämä työttömyys on väliaikaista ja teen sen lasten takia. Entisellä menolla heistä olisi kasvanut yhteiskunnalle ongelmia. Työttömyydestä sinällään en koe mitään syyllisyyttä tai häpeää. Jos jotain ärsyttää niin omapa on häpeänsä.
T: Iskä41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama ja olen isä.
Syy johtui työnteosta.
Nyt työttömänä olen rauhallisempi.
Eli työolosuhteet teki stressiherkäksi.
Onneksi vaimo ei enää patista töihin ja molemmat eletään tukien varassa. Palkkakin oli tosi alhainen ja ylityölisiä ei maksettu mutta oli tavallaan pakko jäädä ylitöihin. Arki kärsi ja ahdisti aina illalla kun tuli kotiin, niin ei ollut ruokaa ja lapset olivat vain älylaitteiden äärellä ja tuntui että laiminlyön kasvatuksessa muutaman euron tähden.
Ajauduimme melkein eroon, mutta päätettiin että nyt lopetetaan työnteko ettei lapset kärsi ja kasva kieroon.
Näyttäisi olevan niin että työelämää ja lapsiarkea on ihan turha yhdistää.
Nyt menee hyvin ja en ole yhtään räjähdysherkkä.
Suosittelen muillekin pariskunnille työttömyyttä. Tarkoitus olisi kymmenen vuoden päästä yrittää takaisin työelämään, kun lapset on sen ikäisiä että pärjäävät omillaan.
Heti ensimmäisen työttömyysvuoden aikana tuli parannuksia lasten käytökseen. Saimme heidät siivoomaan oman huoneen ja käytöshäiriötkin parani. Suosittelen lämpöisesti kaikille jotka tuntee piston sydämmessä että lapset uhrautuu työelämän hammasrattaiden väliin.
T: iskä 41
Tämähän onkin loistava esimerkki lapsille kaiken kaikkiaan.
Lopetetaankin hei kaikki työssäkäyvät työnteko, niin lapsistamme kasvaa kunnon kansalaisia.
Mitä suotta itseään kiusaamaan työllä, kun aina voi heittäytyä tukien varaan, joita pohjattomasta kassasta maksetaan.
Onneksi isomman ei tarvitse mennä sinne. Kävisikö jos ehdotat isälle, että jos hän huutaa ja on stressiä niin ei ota silloin yhtään lasta itselleen. Vain kun on rennompi, hyväkäytöksinen ja aikaa oikeasti – ehkä niin ei käy jos luonne tai työ hankala. Sinä olet se ainoa aikuinen nyt, joka suojelee lapsia, lapsi ei kykene puolustautumaan mitenkään isän seurassa - vaan joutuu kuulemaan huutoa ja rumaa kieltä. Soita ex-anopille kielenkäytöstä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama ja olen isä.
Syy johtui työnteosta.
Nyt työttömänä olen rauhallisempi.
Eli työolosuhteet teki stressiherkäksi.
Onneksi vaimo ei enää patista töihin ja molemmat eletään tukien varassa. Palkkakin oli tosi alhainen ja ylityölisiä ei maksettu mutta oli tavallaan pakko jäädä ylitöihin. Arki kärsi ja ahdisti aina illalla kun tuli kotiin, niin ei ollut ruokaa ja lapset olivat vain älylaitteiden äärellä ja tuntui että laiminlyön kasvatuksessa muutaman euron tähden.
Ajauduimme melkein eroon, mutta päätettiin että nyt lopetetaan työnteko ettei lapset kärsi ja kasva kieroon.
Näyttäisi olevan niin että työelämää ja lapsiarkea on ihan turha yhdistää.
Nyt menee hyvin ja en ole yhtään räjähdysherkkä.
Suosittelen muillekin pariskunnille työttömyyttä. Tarkoitus olisi kymmenen vuoden päästä yrittää takaisin työelämään, kun lapset on sen ikäisiä että pärjäävät omillaan.
Heti ensimmäisen työttömyysvuoden aikana tuli parannuksia lasten käytökseen. Saimme heidät siivoomaan oman huoneen ja käytöshäiriötkin parani. Suosittelen lämpöisesti kaikille jotka tuntee piston sydämmessä että lapset uhrautuu työelämän hammasrattaiden väliin.
T: iskä 41
Tämähän onkin loistava esimerkki lapsille kaiken kaikkiaan.
Lopetetaankin hei kaikki työssäkäyvät työnteko, niin lapsistamme kasvaa kunnon kansalaisia.
Mitä suotta itseään kiusaamaan työllä, kun aina voi heittäytyä tukien varaan, joita pohjattomasta kassasta maksetaan.
Jos ei työpaikka tai työterveys jousta ja auta, niin kyllähän tuo työttömyys valitettavasti on ainoa ratkaisu.
Normaalit työajat tai ylityölisät että voi pitää päiviä ettei ole töissä.
Ei hirveästi ole varaa jättäytyä töistä pois, jos palkka on kurja ja ylitöistä ei makseta mitään.
Kyllä työajat pitäisi saada sovitettua perhe-elämään.
Ei työaika voi kattaa 3/4 päivästä.
Ainakin meillä lapset on ottaneet pääasiallisesti positiivisesti sen että isä ei enää käy töissä ja voi auttaa läksyissä ja on läsnä.
Valitettavasti se työttömyys on parempi vaihtoehto kuin huonot työpaikat. Toivon totisesti että tämän seuraavan kymmen vuoden aikana työelämä muuttuu paremmaksi ja ammattiyhdistysliikkeet tekevät kovaa puristusta tässä maassa ja työelämä puristetaan niin kovaa ja niin raudanlujaa duunareille kelvolliseksi, että työnteko kannattaa tässä maassa.
Ai että mä odotan sitä päivää kun pääsen töihin jotka on kannattavia ja työpäivän jälkeen ei tunnu sille että olisi koko päivä vaan pantu perceeseen halvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama ja olen isä.
Syy johtui työnteosta.
Nyt työttömänä olen rauhallisempi.
Eli työolosuhteet teki stressiherkäksi.
Onneksi vaimo ei enää patista töihin ja molemmat eletään tukien varassa. Palkkakin oli tosi alhainen ja ylityölisiä ei maksettu mutta oli tavallaan pakko jäädä ylitöihin. Arki kärsi ja ahdisti aina illalla kun tuli kotiin, niin ei ollut ruokaa ja lapset olivat vain älylaitteiden äärellä ja tuntui että laiminlyön kasvatuksessa muutaman euron tähden.
Ajauduimme melkein eroon, mutta päätettiin että nyt lopetetaan työnteko ettei lapset kärsi ja kasva kieroon.
Näyttäisi olevan niin että työelämää ja lapsiarkea on ihan turha yhdistää.
Nyt menee hyvin ja en ole yhtään räjähdysherkkä.
Suosittelen muillekin pariskunnille työttömyyttä. Tarkoitus olisi kymmenen vuoden päästä yrittää takaisin työelämään, kun lapset on sen ikäisiä että pärjäävät omillaan.
Heti ensimmäisen työttömyysvuoden aikana tuli parannuksia lasten käytökseen. Saimme heidät siivoomaan oman huoneen ja käytöshäiriötkin parani. Suosittelen lämpöisesti kaikille jotka tuntee piston sydämmessä että lapset uhrautuu työelämän hammasrattaiden väliin.
T: iskä 41
Tämähän onkin loistava esimerkki lapsille kaiken kaikkiaan.
Lopetetaankin hei kaikki työssäkäyvät työnteko, niin lapsistamme kasvaa kunnon kansalaisia.
Mitä suotta itseään kiusaamaan työllä, kun aina voi heittäytyä tukien varaan, joita pohjattomasta kassasta maksetaan.
Mitä nyt olen velana sivusta seurannut lapsiperheitä, niin ne käytöshäiriöt on aika vakavia erityisesti yrittäjäperheiden kakaroilla, että eipä tekisi pahitteeksi ongelmalapsiperheille se työttömyys.
Voisi aikaa riittää niiden kauhukakaroiden kasvattamiseenkin.
Mitä nyt työni puolesta olen nähnyt niin ne perheet joissa vanhemmat on tukien varassa ja kotona läsnä, niin lasten käytöskin on paljon normaalimpaa kuin näissä perheissä, jossa lapsi on lähinnä älylaitteiden valvonnassa ja molemmat vanhemmat töissä iltamyöhään asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonloppuisän homma ei ole mitään helppoa vaikka naiset aina sanovat miehen pääsevän erossa helpolla viikonlopputapaamismenetelmässä.
Mistä tiedät mitä nämä kiukkukohtaukset ovat ja miten esiintyvät? Tuskin sinä siellä eksällä olet lapsia vahtimassa? Ettei vanhin lapsi nyt hieman väritä asioita ja jopa provosoi isäänsä?
Minulla itselläni on hieman vanhempia lapsia ja tuon ikäisetkin osaavat jo mennä ikävästi aikuisen ihon alle ja tehdä kiusaa niin halutessaan. Aikuisen pitäisi olla tietysti sellaisen yläpuolella, mutta ihmisiä me miehetkin ollaan. Pitää myös ottaa huomioon, että viikonlopputapaamisissa elämään ei tule sellaista tukevaa rutiinia kuin mistä lähivanhempi pääse nauttimaan. On haastavaa yrittää laittaa rajat vilkkaille lapsille parissa päivässä ja sitten he lähtevätkin taas pois.
Teidän ei olisi kannattanut erota vaan yrittää hoitaa ongelmat terapialla. Voithan kokeilla suostuisiko eksäsi kanssasi yhteiseeen terapiaan jossa yritätte sopia yhteisiä sääntöjä lapsille joita voisi käyttää kummankin kodissa. Harvemmin vaan molemmat osapuolet tuollaiseen suostuvat.
Oletko ap ajatellut, että joinakin viikonloppuina esikoinen ja kuopus voisivat vuorotella eli isän luona olisi vain yksi lapsi? Se varmasti helpottaisi varsinkin jos isällä on työstressiä. Jos lapset voivat myös tapella keskenään pelkästään huomiota saadaakseen mikä ei stressaantunut aikuista helpota yhtään.
Minäkin komppaan että moni lapsiperhe voisi olla vuoden tai viisikin työttömänä niiden lasten kanssa. Työni parissa olen huomannut että kiireellisimmät vanhemmat ovat selvästi laiminlyöneet kasvatusvelvollisuuttaan ja ulkoistaneet sen päiväkotiin ja kouluun...
Tajuatteko että vaihdatte rahaa siihen että lapsistanne kasvaa nuorisorikollisia????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä ja heikot palkat on yksi tärkein syy sille miksi nuoret eivät halua hankkia lapsia.
Minulla oli sama ja olen isä.
Syy johtui työnteosta.
Nyt työttömänä olen rauhallisempi.
Eli työolosuhteet teki stressiherkäksi.
Onneksi vaimo ei enää patista töihin ja molemmat eletään tukien varassa. Palkkakin oli tosi alhainen ja ylityölisiä ei maksettu mutta oli tavallaan pakko jäädä ylitöihin. Arki kärsi ja ahdisti aina illalla kun tuli kotiin, niin ei ollut ruokaa ja lapset olivat vain älylaitteiden äärellä ja tuntui että laiminlyön kasvatuksessa muutaman euron tähden.
Ajauduimme melkein eroon, mutta päätettiin että nyt lopetetaan työnteko ettei lapset kärsi ja kasva kieroon.
Näyttäisi olevan niin että työelämää ja lapsiarkea on ihan turha yhdistää.
Nyt menee hyvin ja en ole yhtään räjähdysherkkä.
Suosittelen muillekin pariskunnille työttömyyttä. Tarkoitus olisi kymmenen vuoden päästä yrittää takaisin työelämään, kun lapset on sen ikäisiä että pärjäävät omillaan.
Heti ensimmäisen työttömyysvuoden aikana tuli parannuksia lasten käytökseen. Saimme heidät siivoomaan oman huoneen ja käytöshäiriötkin parani. Suosittelen lämpöisesti kaikille jotka tuntee piston sydämmessä että lapset uhrautuu työelämän hammasrattaiden väliin.
T: iskä 41