Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis miten tästä masennuksesta/ahdistuksesta oikein parannutaan?
13.08.2019 |
Psyyken"lääkkeitä" kokeiltu useampaa erilaista, tuli vain nihkeä olo ja jäi pysyviä sivuvaikutuksia. Terapiassa käyty pitempään kuin suurin osa terapiassa käyneistä ihmisistä. Ihmiset sanovat että täytyy käsitellä traumat, mutta koko elämänihän on ollut yhtä "traumaa". Minulla on ollut elämässä paljon enemmän yksinäisyyttä ja huonoa kuin hyvää.
Sitten aina puhutaan että täytyy laittaa elämä järjestykseen ja löytää oma juttu yms. No minulla on aivot "lahonneet" sen verran näistä kaikista ongelmista, että ei minulla pääkoppa kestä enää esim. yliopisto-opintoja (puhumattakaan että kilpailisi itsensä sisään jollekin halutulle alalle), vaikka ne piirit sopisivat minulle paljon paremmin kuin työt missä olen nyt käynyt. Minulla olisi sosiaalisia vaikeuksia kaikkialla, mutta nyt varsinkin hajoaa pää tähän ulkopuolisuuden tunteeseen niissä piireissä missä liikun ja tylsyyteen niissä hommissa mitä teen. Kaikki työt mitä olen kokeillut ovat loppupeleissä tuntuneet aika vastenmielisiltä ja p*skalta. Työelämä tuntuu myös todella raskaalta ja kuluttavalta ja on yhtä pinnistelyä. Toisaalta työttömänäkin tulee sairaan huono olo toimettomuudesta ja yksinäisyydestä ja pää levähtää siihenkin. Minun olisi mahdollista ehkä jopa taloudellisesti selvitä työttömänä mutta pää ei kestä sitä. Tuntuu että on ihan ansassa, ei auta olla itselleen armollinen työelämän suhteen. Missään työttömien hengailutiloissakaan tai muualla en ole lainkaan viihtynyt tai kokenut omaksi paikaksi.
Normaalien sosiaalisten taitojen ja sellaisen "tarinan kerronnan" oppiminen on tuntunut todella vaikealta, vaikka olen mennyt mukaan johonkin porukoihin (eihän minulla ole edes "normaalia" kokemusmaailmaa mistä ammentaa). Pelkkänä kuuntelijana en taas viihdy ja jaksa pidemmän päälle olla. Älyttömän vaikea löytää omanhenkistä seuraa, kun on kasvanut hivenen erikoisemmaksi ja kiinnostuksenkohteet ovat mitä ovat. En ole varmaan koskaan ollut ihmisryhmässä missä olisi ollut enemmän kuin yksi ihminen kenen kanssa synkkaa (yleensä ei edes sitä). Täällä aina valitetaan että yksinäiset ovat liian vaativia, mutta minulla on kokemuksia ihmisten kanssa joiden kanssa synkkaa paremmin ja se oleminen on vaan niin eri maailmasta, että tulee vain paha mieli olla ihmisten kanssa keiden kanssa ei viihdy. Ja kyllä nuokin ihmiset viihtyivät seurassani, homma vaan kaatui muihin syihin.
jatkuu...
Kommentit (34)
Minulla on auttanut vain se, että elämäntilanne on muuttunut paremmaksi. Ei keskustelu. Pillereitä en ole kokeillutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä auttoi vasta voimakas lääkitys. Nykyisin on taas iloinen ja nauravainen oma itsensä.
Kaikki ei parannu koskaan, mutta useimmat näistäkin löytävät jonkunlaisen kombinaation sopivaa lääkitystä, ammattia, elämänoloja tms niin että elo ei ole kärsimystä koko ajan. Jotkut paranee kuin minulle kävi: itsestään, ilman mitään apua tai avusta huolimatta. Masennus tuli ilman syytä, ja aikanaan meni pois ilman syytä.
Syö terveellisesti ja lähde ulos lenkille, edes 30-45 min päivittäin. Tämä ei ole mitään kettuilua, toimii takuuvarmasti paremmin kuin mitkään pillerit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti harva paranee ihan kunnolla koskaan, etenkään jos masennus ja ahdistus eivät ole selvästi alkaneet jonkin aikuisiän vaikean elämänvaiheen myötä, josta on sittemmin päästy yli.
Minua helpottaa töissä käyminen ja energian keskittäminen harrastuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin, sekä voimakas SSRI-lääkitys. Kuitenkin kiinteä osa ihmisyyttäni tuntuu olevan jonkinlainen olemassaolon tuska, jota voi peittää ja paeta erilaisilla keinoilla, mutta joka on aina siellä jossain taustalla. Enkä edes ole kokenut mitään erityisen traumaattista. Ongelmanikin johtuvat lähinnä mielenterveysongelmistani, eikä toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Syö terveellisesti ja lähde ulos lenkille, edes 30-45 min päivittäin. Tämä ei ole mitään kettuilua, toimii takuuvarmasti paremmin kuin mitkään pillerit.
Ei ehkä ole tarkoitettu kettuiluksi ja toimintakykyiselle ihmiselle varmaan lisääkin hyvinvointia, mutta ihmiselle, joka makaa sikiöasennossa vuoteessaan ja jolle jokainen minuutti on pelkkää painajaista, tuo neuvo tuntuisi varmaan puhtaasti kettuilulta. Eiväthän pahasti masentuneet jaksa edes suihkuun, saa vaatteita päälleen tai jaksa syödä. Oma puolisoni vain kerjäsi minulta bentsoja, että olisi saanut nukuttua ja päässyt vähäksi aikaa pois painajaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden, jolla ei auttanut masennukseen mikään. Kaikkea oli yritetty. Kunnes lopulta sai diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja alkoi syödä tyroksiinia. Se paransi masennuksen.
Hyväksyminen.
Olet vain täysi perse ihmisenä.
Sen jälkeen helpottaa.
Näkee maailman sinä hassuna paikkana jossa jokainen yksin mutta kaikilla silti hetkensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hybäksymisen sanon minäkin. Lopettaa taistelemisen, että haluaa asioiden olevan toisin.
Etsi paikkakunnalta mielenterveys ongelmien eteen tehtävää työtä, vertaistukea, työpajoja, päiväkeskuksia, näissä on paljon enemmän osaamista kuin netissä ja se live seura ja itsensä saaminen liikenteeseen on hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellänikin on tuo, että en oikein viihdy missään..olen ollut eri työpaikoissa enkä viihdy ja kotonakin on tuskaista..minulla on sentään perhe ja mieskin joka yrittää ymmärtää, mutta olen varmasti todella haastava kumppani. Minulöa on koko ajan olo ettei kukaan ymmärrä minua..koen pienetkin arjen jutut todella kuormittaviksi..esim.lapsilla alkoi nyt koulu ja kaikki siihen liittyvät pienetkin jutut niin tuntuu etten jaksa..koko ajan on olo ettei jaksa..en tiedä jos joskus vaikka ois mahdollisuus olla kuukausi niin et makaisin vaan paikoillaan..piristyisiköhän sitten
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin on tuo, että en oikein viihdy missään..olen ollut eri työpaikoissa enkä viihdy ja kotonakin on tuskaista..minulla on sentään perhe ja mieskin joka yrittää ymmärtää, mutta olen varmasti todella haastava kumppani. Minulöa on koko ajan olo ettei kukaan ymmärrä minua..koen pienetkin arjen jutut todella kuormittaviksi..esim.lapsilla alkoi nyt koulu ja kaikki siihen liittyvät pienetkin jutut niin tuntuu etten jaksa..koko ajan on olo ettei jaksa..en tiedä jos joskus vaikka ois mahdollisuus olla kuukausi niin et makaisin vaan paikoillaan..piristyisiköhän sitten
Mulla ihan sama!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsi paikkakunnalta mielenterveys ongelmien eteen tehtävää työtä, vertaistukea, työpajoja, päiväkeskuksia, näissä on paljon enemmän osaamista kuin netissä ja se live seura ja itsensä saaminen liikenteeseen on hyväksi.
Noissa keskuksissa sun muissa käy kyllä aika omituista porukkaa enimmäkseen. Jos tähtää suht "normaaliin" elämään, niin eivät ole oikeita paikkoja ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi paikkakunnalta mielenterveys ongelmien eteen tehtävää työtä, vertaistukea, työpajoja, päiväkeskuksia, näissä on paljon enemmän osaamista kuin netissä ja se live seura ja itsensä saaminen liikenteeseen on hyväksi.
Noissa keskuksissa sun muissa käy kyllä aika omituista porukkaa enimmäkseen. Jos tähtää suht "normaaliin" elämään, niin eivät ole oikeita paikkoja ihmiselle.
Olen samaa mieltä. Itse olen ns. korkealta pudonnut ja alussa yritin löytää vertaiskavereita mt-piireistä, myöhemmin työttömien yhdistyksestä, mutta ne ovat ihan muista maailmoista. Ei mitään yhteistä sen jengin kanssa. Ja turha tätä on alapeukuttaa, kun faktan kirjoitan. Minulle ei sopineet mitkään lääkkeet (paitsi jotkut bentsot), eikä niistä mitään apua ollut, niin olen kumminkin aina ollut tolkuissani. Toisin kuin lääkkeillä zombieksi turvotetut potilaat. En ikinä samastunut muihin masentuneisiin. Minulla taustalla oli usea vaikea elämäntapahtuma ja burnout, eli sairastuin ihan syystä.
Saattaisikohan sinulla olla lisäksi myös Asperger?
Vierailija kirjoitti:
Syö terveellisesti ja lähde ulos lenkille, edes 30-45 min päivittäin. Tämä ei ole mitään kettuilua, toimii takuuvarmasti paremmin kuin mitkään pillerit.
Unohdit mainita, että pitäisi ottaa vielä itseään niskasta kiinni.
Yhteiskunta on niiin mätä että enäää tarvitaaaan kaikki rikosrekisterit julkisiksi taiii joku voi ottaa datan ja leitääää sen anonymiteetilla ja sittten tarvitaaaan wikileaks.
Mä oon masentunut ja ahdistunut nimenomaan vaikean elämäntapahtuman myötä jonka seurauksena menetin työkykyni ainakin toistaiseksi. Ikävä kyllä tilanne on jatkunut jo muutaman vuoden. En tiedä voinko päästä masennuksesta yli/eroon jos tilanteeni jatkuu tällaisena koko loppuelämäni, ihan hirveä ajatus. En ole hakenut apua vaikka ravaan lääkärillä säännöllisesti tämän vammani vuoksi. En tiedä onko lääkkeistäkään hyötyä kun masennuksen syy ei kuitenkaan ole poistunut.
Alue: Aihe vapaa
...
Uusia harrastuksia olen kokeillut ja mennyt mukavuusalueen ulkopuolellekin, mutta ei niistä ole kehkeytynyt mitään pitkäjänteistä eikä löytynyt seuraa. Jonkun kurssin jaksan käydä ja olla innostunut, mutta sitten palaan vaan näpertelemään niitä juttuja mitä tein jo nuoruudessakin, mutta se ei ole johtanut mihinkään.
Parisuhteiden ja seksuaalisuuden osalta olen ihan solmussa, eikä hajuakaan miten edistää tilannetta. Täällä joskus lukee juttuja että varsinkin jotkut miehet kertovat että vasta 30-vuotiaana naiset kiinnostuivat. Siis miten ihmeessä teillä lähtee kokemattomina homma kulkemaan jonkun kanssa joka on 10-15 vuotta "harjoitellut" parisuhdetaitoja, läheisyyttä, kosketusta, toisen kanssa olemista yms?
En myöskään käsitä miten ihmisillä on jotain aivan ihmeellisiä voimavaroja. Täälläkin on saanut lukea miten useampi kiusattu opiskeli tutkinnon ja menestyi kun halusi näyttää kiusaajilleen tai tuntee hyvää oloa siitä että itsellä menee hyvin ja kiusaajilla huonosti. En voi käsittää, ei minua kiinnosta tippaakaan miten jollain kiusaajillani menee (enhän ole edes vuosikausiin ajatellut heitä), enkä saa heidän ajattelusta mitään voimaa. Ja tuo nyt oli vain yksi esimerkki.
Ylipäätään en voi tajuta miten niin monet ihmiset pärjäävät elämässä? Kun muistelee kouluaikojen varrelta niitä arkoja ja epäsosiaalisia tyyppejä yms, niin miten useampi ei putoa kelkasta? Miten ihmiset onnistuvat kehittymään niin paljon? Ja siis ylipäätään se että joku vaikka jaksaa vääntää työelämää vaikka sosiaaliset kuviot ovat ihan päin mäntyä, kuinka? Itselleni tuli täysi crash ja burn ja motivaation puute. Ja jotain pillereitä rouskuttamalla vaan mennään tyytyväisenä eteenpäin. Ei se ainakaan omalla kohdalla ole toiminut.