Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis miten tästä masennuksesta/ahdistuksesta oikein parannutaan?
13.08.2019 |
Psyyken"lääkkeitä" kokeiltu useampaa erilaista, tuli vain nihkeä olo ja jäi pysyviä sivuvaikutuksia. Terapiassa käyty pitempään kuin suurin osa terapiassa käyneistä ihmisistä. Ihmiset sanovat että täytyy käsitellä traumat, mutta koko elämänihän on ollut yhtä "traumaa". Minulla on ollut elämässä paljon enemmän yksinäisyyttä ja huonoa kuin hyvää.
Sitten aina puhutaan että täytyy laittaa elämä järjestykseen ja löytää oma juttu yms. No minulla on aivot "lahonneet" sen verran näistä kaikista ongelmista, että ei minulla pääkoppa kestä enää esim. yliopisto-opintoja (puhumattakaan että kilpailisi itsensä sisään jollekin halutulle alalle), vaikka ne piirit sopisivat minulle paljon paremmin kuin työt missä olen nyt käynyt. Minulla olisi sosiaalisia vaikeuksia kaikkialla, mutta nyt varsinkin hajoaa pää tähän ulkopuolisuuden tunteeseen niissä piireissä missä liikun ja tylsyyteen niissä hommissa mitä teen. Kaikki työt mitä olen kokeillut ovat loppupeleissä tuntuneet aika vastenmielisiltä ja p*skalta. Työelämä tuntuu myös todella raskaalta ja kuluttavalta ja on yhtä pinnistelyä. Toisaalta työttömänäkin tulee sairaan huono olo toimettomuudesta ja yksinäisyydestä ja pää levähtää siihenkin. Minun olisi mahdollista ehkä jopa taloudellisesti selvitä työttömänä mutta pää ei kestä sitä. Tuntuu että on ihan ansassa, ei auta olla itselleen armollinen työelämän suhteen. Missään työttömien hengailutiloissakaan tai muualla en ole lainkaan viihtynyt tai kokenut omaksi paikaksi.
Normaalien sosiaalisten taitojen ja sellaisen "tarinan kerronnan" oppiminen on tuntunut todella vaikealta, vaikka olen mennyt mukaan johonkin porukoihin (eihän minulla ole edes "normaalia" kokemusmaailmaa mistä ammentaa). Pelkkänä kuuntelijana en taas viihdy ja jaksa pidemmän päälle olla. Älyttömän vaikea löytää omanhenkistä seuraa, kun on kasvanut hivenen erikoisemmaksi ja kiinnostuksenkohteet ovat mitä ovat. En ole varmaan koskaan ollut ihmisryhmässä missä olisi ollut enemmän kuin yksi ihminen kenen kanssa synkkaa (yleensä ei edes sitä). Täällä aina valitetaan että yksinäiset ovat liian vaativia, mutta minulla on kokemuksia ihmisten kanssa joiden kanssa synkkaa paremmin ja se oleminen on vaan niin eri maailmasta, että tulee vain paha mieli olla ihmisten kanssa keiden kanssa ei viihdy. Ja kyllä nuokin ihmiset viihtyivät seurassani, homma vaan kaatui muihin syihin.
jatkuu...
Kommentit (34)
Lopettaa lääkkeet, pistää kaiken sellaisen pihalle elämästään joka ei palvele onnellisuutta, on se sitten esine, vaate, ihminen, huono tapa ihan mikä vaan. Roskiin kaikki kuona. Siinäpä se. Ottaa vastuun elämästään ja tunteistaan, kukaan muu ei tule sua rakastaan kuin sä itte joten rakasta itseäsi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on niiin mätä että enäää tarvitaaaan kaikki rikosrekisterit julkisiksi taiii joku voi ottaa datan ja leitääää sen anonymiteetilla ja sittten tarvitaaaan wikileaks.
Tuosssa kävisi hyvin. Se on todelllisuuuttta kun nähdäään milllaisia kaksinaismoralisteja ihmiiiset ovat ja kehen voiii luotttaaa ja mitä tarkoittttaaa pintaliiito. Todennnäköisesti siiinä kävisi niiin hyvin etttä todetttaisiiin etttä kaikkki on epäluotettavia ja sittten ihmisiähään tässsä vaan olllaaan.
Ap (ja muutkin samankaltaisessa tilanteessa olevat), toivottavasti löydät sopivia apukeinoja tilanteesi selviämiseen. Johdatusta elämääsi, että niin tapahtuisi.
Auttaisiko lemmikki esim.koira? Tulisi pakollista ulkoilua, hoivaa ja huolenpitoa puolin ja toisin ja koirapuistoissa yms.koiraharrastuksissa tutustuu ihmisiin. Toki koira vaatii tietysti sitoutumista pitkäksi aikaa ja tulee kustannuksia.
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko lemmikki esim.koira? Tulisi pakollista ulkoilua, hoivaa ja huolenpitoa puolin ja toisin ja koirapuistoissa yms.koiraharrastuksissa tutustuu ihmisiin. Toki koira vaatii tietysti sitoutumista pitkäksi aikaa ja tulee kustannuksia.
Koira minulla oli vähän nuorempana, se toi elämään tietynlaista sosiaalisuutta muiden ulkoiluttajien kanssa, mutta myös paljon tuskaa. En osannut olla hyvä "vanhempi" ja silloin kun iski pahempi masennuskausi niin en pystynyt olemaan myöskään hyvä omistaja ja tarjoamaan riittävästi aktiviteetteja. Koirakin alkoi masentumaan (näki selkeitä merkkejä). Uskon myös että onnistuin jotenkin tartuttamaan koiraan sosiaalisen ahdistuneisuuden (olemalla liian aran ja pelokkaan oloinen / neuroottinen itse monissa tilanteissa). Loppujen lopuksi koira piristi, mutta ei tuonut elämään mitään "maagista potkua" joka olisi sysännyt itseni selvästi parempaan suuntaan. Ja myös kaikki siihen liittyvät huonot asiat sotkivat niitä hyvän olon kokemuksia. Vähän sama homma kuin monien harrastusten kanssa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni on auttanut säännöllinen terapia joka on jatkunut vuosia. Tämän lisänä tueksi lääkitys jota vaihdellaan välillä kevyemmäksi ja joskus raskaamaksi.
Mulla meni ekat 3v terapiassa pelkästään tilanteeni ymmärtämiseen. Seuraavien 5v aikana lähti paraneminen nopeamin etenemään, kun aloin hyväksymään ja pääsemään yli tilanteestani.
Elämäntilanteeni polki paikallaan köyhyydessä ilmsn voimavaroja nuo ekat vuodet, mutta vuosi kerrallaan olen saanut uusia voimavaroja käyttöön. Nykyään jopa hakeudun juhliin ja tapahtumiin kun ennen en halunnut tai jaksanut.
Anna itsellesi aikaa, ja hyvä terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni on auttanut säännöllinen terapia joka on jatkunut vuosia. Tämän lisänä tueksi lääkitys jota vaihdellaan välillä kevyemmäksi ja joskus raskaamaksi.
Mulla meni ekat 3v terapiassa pelkästään tilanteeni ymmärtämiseen. Seuraavien 5v aikana lähti paraneminen nopeamin etenemään, kun aloin hyväksymään ja pääsemään yli tilanteestani.
Elämäntilanteeni polki paikallaan köyhyydessä ilmsn voimavaroja nuo ekat vuodet, mutta vuosi kerrallaan olen saanut uusia voimavaroja käyttöön. Nykyään jopa hakeudun juhliin ja tapahtumiin kun ennen en halunnut tai jaksanut.
Anna itsellesi aikaa, ja hyvä terapeutti.
Aika rahoissaan saa olla jos ravaa terapiassa 10 vuotta intensiivisesti. 2x viikossa käynnit voivat maksaa (ainakin) pääkaupunkiseudulla lähes 1000e kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon masentunut ja ahdistunut nimenomaan vaikean elämäntapahtuman myötä jonka seurauksena menetin työkykyni ainakin toistaiseksi. Ikävä kyllä tilanne on jatkunut jo muutaman vuoden. En tiedä voinko päästä masennuksesta yli/eroon jos tilanteeni jatkuu tällaisena koko loppuelämäni, ihan hirveä ajatus. En ole hakenut apua vaikka ravaan lääkärillä säännöllisesti tämän vammani vuoksi. En tiedä onko lääkkeistäkään hyötyä kun masennuksen syy ei kuitenkaan ole poistunut.
Onko sinulla rahaa? Voisit kokeilla neurofeedbackia.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla rahaa? Voisit kokeilla neurofeedbackia.
Toistetaanko siellä jotain positiivisia ajatuksia itsestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla rahaa? Voisit kokeilla neurofeedbackia.
Toistetaanko siellä jotain positiivisia ajatuksia itsestä?
Ei kun aivoja opetetaan vähän kuin koiralle naksutinkoulutusta eli annetaan palkintoja positiivisesta toiminnasta. Olen käynyt noin 10 kertaa ja vaikuttaa lupaavalta.
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/piuhat-paahan-ja-terapia-kayntiin-n…
Sun pitää katkaista kaikki välit ihmisiin ja vetäytyä omaan asuntoon muutamaksi vuodeksi. Sun pahaolo johtuu todennäköisesti muista ihmisistä. Et ole vielä löytänyt itseäsi. Vain olemalla pitkään yksin löydät itsesi. Voit toki tavata kerran viikossa esim lähimpiä sukulaisia, mutta muuten olisi hyvä olla ihan yksin. Eläimen seura on kuitenkin hyväksi, koska ne eivät myrkytä ilmaa. Telkkaria voi pitää päällä, mutta älä katso mitään temppareita tai muuta mikä saastuttaa päätä. Vain asiaohjelmia. Pitää syödä terveellisesti. Ei sokeria, ei vehnää, ei herkkua, ei huumeita, ei alkoholia, ei tupakkaa, ei mitään mömmöjä tai lisäainesontaa mikä sumentaa mielen. Mitä enemmän otan mukavuuksia itseltäsi pois sitä enemmän arvostat sitä mitä sulla on oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni on auttanut säännöllinen terapia joka on jatkunut vuosia. Tämän lisänä tueksi lääkitys jota vaihdellaan välillä kevyemmäksi ja joskus raskaamaksi.
Mulla meni ekat 3v terapiassa pelkästään tilanteeni ymmärtämiseen. Seuraavien 5v aikana lähti paraneminen nopeamin etenemään, kun aloin hyväksymään ja pääsemään yli tilanteestani.
Elämäntilanteeni polki paikallaan köyhyydessä ilmsn voimavaroja nuo ekat vuodet, mutta vuosi kerrallaan olen saanut uusia voimavaroja käyttöön. Nykyään jopa hakeudun juhliin ja tapahtumiin kun ennen en halunnut tai jaksanut.
Anna itsellesi aikaa, ja hyvä terapeutti.
Aika rahoissaan saa olla jos ravaa terapiassa 10 vuotta intensiivisesti. 2x viikossa käynnit voivat maksaa (ainakin) pääkaupunkiseudulla lähes 1000e kuukaudessa.
Joo, olisi kyllä tosiaan hienoa jos olisi rahaa niin että voisi käydä terapiassa. Tai jos pääsisi edes siihen Kelan tukemaan.
Itsellä auttoi työpaikanvaihto, omaan terveyteen keskittyminen, ajan antaminen itselle. Myöskin ero pitkästä parisuhteesta. Se, että uskalsin tehdä niitä muutoksia joita olin pitkään miettinyt ja jotka eivät tehneet minulle hyvää. Pikkuhiljaa (siis tosi hitaasti) sitä heräsi taas eloon..aloin tehdä asioita joista pidin, näkemään ihmisiä joista pidin jne..
Siis asioiden haaliminen takaisin elämään jotka tukivat hyvinvointiani ja jotka tekivät hyvää.
Kyllä itsekin kävin/käyn edelleen keskustelemassa ammattilaisen kanssa, ja on lääkitys joka tukee paranemistani. Nämä ovat auttaneet minua.
Olen aika varma siitä, että itse kuulun niihin ihmisiin jotka vain ovat herkempiä, stressaavat, surevat ja murehtivat (masennus ja ahdistustaipumusta) paljon helpommin kuin toiset. Tähän lienee vaikuttaa perus luonne, lapsuus, kokemukset elämässä jne..
Ja kokemuksesta voin sanoa, että toivoa on AINA. Itse olen taas vahvempi kuin koskaan, kaikkien niiden vastoinkäymisten jälkeen mitä ollut..
Tsemppiä sinulle!
Alue: Aihe vapaa
Pakko myöntää, että tämä kyllä auttaa ainakin lievään masennukseen. Noin kahdessa kuukaudessa olo alkoi parantua huomattavasti, kun laitoin ruokavalion kuntoon (alkoholi, sokeri ja muut huonot hiilarit pois) ja raahasin itseni päivittäin ulos. Kävelin ja välillä makasin vain puistonpenkillä ja taas jatkoin matkaa pikku hiljaa.