Lue keskustelun säännöt.
Olen monelle kertonut viimeisen kolmen vuoden sisällä, että en kestä elämäntilannetta ja
11.08.2019 |
odotan, että tämä loppuisi, koska kukaan ei pysty elämänlaatua pahentavia asioita korjaamaan. Silti en ole vielä päässyt edes terapiaan, vaikka olen monelle lääkärillekin tämän kertonut. Julkisen terveydenhuollon puolella terveyskeskuksessa olisi ollut sairaanhoitajan keskusteluaikoja kerran kuukaudessa, mihin en edes alkanut koska kerran olen ollut tuollaisessa "hoidossa" ja käytännössä ajat toteutui kerran kahdessa-kolmessa kuukaudessa, kun sairaanhoitaja perui oman sairastelunsa takia. Ja psykiatrisessa saattaisi olla mahdollisuus ehkä aloittaa kerran kahdessa viikossa, mutta en ole varma pääsenkö edes sinne avohoitoon, koska on kuulemma kovasti täyttä. Auttavassa puhelimessa olen joskus puhunut, ei se ole kyllä oloani parantanut.
Kukaan tuttu ei ole kommentoinut sanomiseeni oikein mitään eikä esimerkiksi kannustanut jaksamaan tai hakemaan apua. Sinänsä ymmärrän, koska ei hekään voi tilannettani muuttaa.
Silti vähän karua silti nähdä se todellisuus, että apua ei saa eikä ketään kiinnosta.
Kommentit (16)
Kriisikeskus tarjoaa lyhytaikaista keskusteluapua, soittamalla pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne elämää huonontavat asiat ovat? Ei tähän oikein muuten osaa ottaa kantaa, jos et niitä kerro.
En jaksa kipua ja vaivaa, joka vartalostani päivittäin on enkä halua olla tällainen, erilainen muista. Vamma on parantumaton ja rajoittaa elämää paljon sekä on syntynyt ihan turhan takia terveydenhuollon laiminlyönnin takia (ei, en ole saanut korvauksia). En halua olla vartalossa ja elämäntyylissä minkä se pakottaa. Lisäksi olen täysin traumatisoitinut "hoidosta" mitä olen sairaaloissa saanut. Minulla on diagnosoitu sopeutumishäiriö. En usko, että muutun koskaan niin hulluksi että sopeudu tähän helvettiin, vaikka missä terapiassa aivopestäisiin. Ap
Vihaan myös tätä epäoikeudenmukaista ja tekopyhää yhteiskuntaa niin paljon, että en tunne enää halua ja velvollisuutta kuulua siihen tai työskennellä siinä. Kaikki luulot hyvyydestä ja luottamus toisiin on karissut pois. Ap
Mene käymään kirkossa, ja laita esirukous asiasi takia.
Kaikki apu pitää ottaa vastaan, mitä tarjotaan, ei kannata torjua syyllä "ei se kuitenkaan auta" tai "sairaanhoitaja sairasteli ennenkin" - siitä saa papereihin merkinnän että on hoitovastainen. Kohta ei enää tarjota yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki apu pitää ottaa vastaan, mitä tarjotaan, ei kannata torjua syyllä "ei se kuitenkaan auta" tai "sairaanhoitaja sairasteli ennenkin" - siitä saa papereihin merkinnän että on hoitovastainen. Kohta ei enää tarjota yhtään mitään.
Oli siitä hyöty, kun kieltäydyin terveyskeskuksen palvelusta niin lähetettiin tuonne psykiatrian yksikköön. Siellä sain alustavan diagnoosin, tuskin sh olisi siihen ollut valtuutettu. Siellä psykiatri sanoi itsekin että ei kerran kuussa tai kaksi riitä, mulle olisi paras käydä kerran viikossa tai kaksikin. Onko sinusta sitten kerran kuukaudessa tai harvemmin ihan ok terapia-apu? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene käymään kirkossa, ja laita esirukous asiasi takia.
Ai siis miten tämä toimii? Tarkoitatko että pyytäisin seurakunnan kautta Jumalalta jotain ratkaisua tähän, vai miten se rukous auttaisi? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki apu pitää ottaa vastaan, mitä tarjotaan, ei kannata torjua syyllä "ei se kuitenkaan auta" tai "sairaanhoitaja sairasteli ennenkin" - siitä saa papereihin merkinnän että on hoitovastainen. Kohta ei enää tarjota yhtään mitään.
Oli siitä hyöty, kun kieltäydyin terveyskeskuksen palvelusta niin lähetettiin tuonne psykiatrian yksikköön. Siellä sain alustavan diagnoosin, tuskin sh olisi siihen ollut valtuutettu. Siellä psykiatri sanoi itsekin että ei kerran kuussa tai kaksi riitä, mulle olisi paras käydä kerran viikossa tai kaksikin. Onko sinusta sitten kerran kuukaudessa tai harvemmin ihan ok terapia-apu? Ap
Onhan se sentään parempi kuin ei milloinkaan, jos siis on tarvetta puhumiseen...
Olet kertonut jo kolme vuotta, että et jaksa. Ei ne taida enää uskoakaan, kun kerran kuitenkin olet jaksanut kaiken aikaa, joten kuten ainakin.
Mä toivon, että saat haluamaasi apua, vaikka onkohan siitä kuitenkaan mitään hyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kriisikeskus tarjoaa lyhytaikaista keskusteluapua, soittamalla pääsee.
Meidän paikkakunnalla ei ole näköjään. Ehkä naapurikaupunkiin pääsisi kasvokkainkin. Kiitos kumminkin. Voihan sinne soittaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki apu pitää ottaa vastaan, mitä tarjotaan, ei kannata torjua syyllä "ei se kuitenkaan auta" tai "sairaanhoitaja sairasteli ennenkin" - siitä saa papereihin merkinnän että on hoitovastainen. Kohta ei enää tarjota yhtään mitään.
Oli siitä hyöty, kun kieltäydyin terveyskeskuksen palvelusta niin lähetettiin tuonne psykiatrian yksikköön. Siellä sain alustavan diagnoosin, tuskin sh olisi siihen ollut valtuutettu. Siellä psykiatri sanoi itsekin että ei kerran kuussa tai kaksi riitä, mulle olisi paras käydä kerran viikossa tai kaksikin. Onko sinusta sitten kerran kuukaudessa tai harvemmin ihan ok terapia-apu? Ap
Onhan se sentään parempi kuin ei milloinkaan, jos siis on tarvetta puhumiseen...
Olet kertonut jo kolme vuotta, että et jaksa. Ei ne taida enää uskoakaan, kun kerran kuitenkin olet jaksanut kaiken aikaa, joten kuten ainakin.
Mä toivon, että saat haluamaasi apua, vaikka onkohan siitä kuitenkaan mitään hyötyä?
Itse asiassa ei välttämättä ole hyötyä, koska jos avaa jotain tuskallista ja jää sen jälkeen omilleen pariksi kuukaudeksi, seuraukset voivat olla jopa huonommat kuin että ei olisi ollut keskustelemassa.
Niin, jotkuthan tekee jopa feikki-itsemurhayrityksiä, että pääsee hoitoon. Totta kyllä, olen jaksanut, tuntuu vaan että ihan turhaan kun en ole yhtään onnellinen enää enkä usko että koskaan enää olenkaan. Tuskin apu auttaa, mutta ainakin olisin kaikkeni yrittänyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene käymään kirkossa, ja laita esirukous asiasi takia.
Ai siis miten tämä toimii? Tarkoitatko että pyytäisin seurakunnan kautta Jumalalta jotain ratkaisua tähän, vai miten se rukous auttaisi? Ap
Seurakunnalta voi pyytää ajan diakonille/diakonissalle. He tarjoavat keskusteluapua. Jos kerrot suoraan, ettet etsi uskonnollista apua, he jättävät sen pois ja auttavat muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene käymään kirkossa, ja laita esirukous asiasi takia.
Ai siis miten tämä toimii? Tarkoitatko että pyytäisin seurakunnan kautta Jumalalta jotain ratkaisua tähän, vai miten se rukous auttaisi? Ap
Minulla on usein helpottanut omaa oloa ihan sinne kirkkoon meneminenkin. Mutta yleensä siellä luetaan ihmisten lähettämiä rukousaiheita ja sitten rukoillaan niiden asioiden takia Jumalaa. Netissä voi ainakin täälläpäin laittaa pyynnön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene käymään kirkossa, ja laita esirukous asiasi takia.
Ai siis miten tämä toimii? Tarkoitatko että pyytäisin seurakunnan kautta Jumalalta jotain ratkaisua tähän, vai miten se rukous auttaisi? Ap
Seurakunnalta voi pyytää ajan diakonille/diakonissalle. He tarjoavat keskusteluapua. Jos kerrot suoraan, ettet etsi uskonnollista apua, he jättävät sen pois ja auttavat muuten.
Aijaa! En varsinaisesti edes ole uskontoa vastaan, mutta ehkä kannattaa sanoa että en ole kauhean vakiintunut uskovainen itse. Ap
Olen miettinyt, että tarttuisiko se uskonto jotenkin, jos vaan sinnikkäästi kävisi kirkossa tms. Uskovaiset eivät kai niin kovasti välitä maallisista asioista kuten ulkonäöstä, terveydestä ja työkyvystä. Ap
Mitä ne elämää huonontavat asiat ovat? Ei tähän oikein muuten osaa ottaa kantaa, jos et niitä kerro.