Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä lasten hankintaa. MItkä teillä ovat tärkeimpiä syitä sille, että haluatte/halusitte lapsia?
Lapsellinen?
08.08.2019 |
Olen 25- vuotias "ihan tavallinen" nainen, joka opiskelee yliopistossa. Olen melko hyvässä parisuhteessa, joskin en ole vielä varma siitä onko nykyinen mieheni se oikea minulle, sen aika näyttää.
Olen aina ollut sitä mieltä, etten koskaan halua lapsia, ja näkemykseni on vain vahvistunut viime aikoina. Tottakai on mahdollista, että mieli muuttuu - en siis väitä, että tulen ikuisuuteen asti pysymään lapsettomana, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä.
Suurin syy tähän on se, että en yksinkertaisesti ymmärrä, miksi joku haluaisi lapsia hankkia - sen takia ajattelin kysyä, mitkä syyt teillä johti lasten hankintaan? (jos jätetään täysin vahingossa tapahtuneet raskaudet pois).
Ajattelin itse myös valottaa syitä, miksi en halua lapsia, ja toisaalta niitä syitä, miksi tavallaan ymmärrän jonkun niitä haluavan.
Syyt, miksi jollain tasolla ymmärrän jonkun haluavan lapsia
- vauvathan on söpöjä, noin 1v ikään asti söpöimmillään, siitä toki vielä eteenpäinkin
- lasten kanssa on välilllä kiva puuhastella lasten juttuja
- on sitten vanhempana joku joka huolehtii / elättää
- tottakai omia lapsia sitten rakastaa todella paljon, joten lopulta on "kokonainen" perhe, jonka kanssa (toivottavasti) on hyvin onnellinen
Syyt, miksi itse en halua lapsia:
- todella suuri sitoutuminen
- lapsen hankinnasta ainakin (3-)4 vuotta eteenpäin jonkun ihmisen täytyy jatkuvasti, joka minuutti olla läsnä vahtimassa, ja se todennäköisesti suurimman osan ajasta on äiti
- tähän liittyen se, etten saa tehdä niitä asioita kun haluan silloin kun haluan, ja kaikki tehdään pienen lapseni ehdoilla, eli itse "unohdun" siinä täysin
- jatkuvat yöheräilyt minulle, jolla muutenkin on heikot unenlahjat
- mahdollisuus, että tuleva lapseni sairastuu pahasti, joko johonkin geneettiseen sairauteen tai sitten imeväs/taaperoiässä esimerkiksi neurologiseen sairauteen jonka johdosta hän ensin taantuu ja lopulta menehtyy nuorella iällä
- myös stressi siitä että lapsestani tulee esimerkiksi koulukiusattu tai muuten hänen elämässään tapahtuu jotakin tosi ikävää, mihin en suoranaisesti voi vaikuttaa ainakaan kovin paljoa
- raskausaikana: ummetus, pahoinvointi, peräpukamat, todella yleisiä vaivoja, joista jälkimmäiset itselläni kyllä tappaisivat seksihalut aika lailla
- synnytys! kamalat kivut, siitä mahdollisesti tulevat melko yleisetkin komplikaatiot (välilhan/emättimen/peräsuolen repeämät, verenvuodot, ym)
- synnytyksen jälkeiset kompikaatiot: emätin on venynyt eikä varmasti ole yhtä tiukka kuin ennen (ja kyllä, näin siinä varmastikin käy), virtsankarkailu ja ulosteen pidätyskyvyn ongelmat, laskeumat, haavat/repeämät jotka jää parantumatta jne.
- toki myös aikamoinen taloudellinen rasite, tosin sen en uskoisi olevan kynnyskysymys
Tuossapa nuo tärkeimmät. Mielipiteitä?
Kommentit (99)
Nro 1 jatkaa: ainoa syy mulle oli "tyhjyyden tunne". Vaikka olisin kiivennyt Himalajan huipulle ottamaan kuvia instaan niin olo olisi ollut tyhjä. Eli ei siis yhtään järkisyytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 1 jatkaa emättimen venymisestä: täyttä tarua. Palautuu ennalleen muutamassa päivässä. Suurin uhka on lantionpohjan lihasten löystyminen, mutta niitähän pitää muutenkin treenata jos ei halua löystyä alapäästä. Mulla on parempi seksielämä synnytysten jälkeen. Tai siis olis, jos sitä joskus ehtis harrastaa ;)
N36
Voimakas rakkaus miestä kohtaan saa toivomaan yhteistä lasta. Raskaus oli helppo ja lapsi terve ja helppo. Ihana opettaa juttuja toiselle. Ihana nähdä kun toinen innostuu ja oppii. Ihana nähdä toisen varttuvan ja kehittyvän. Perheen lämpö ja turvallisuus. Oma perillinen, jolle jättää ksiken maallisen tiedon, taidon ja omaisuuden..
Vierailija kirjoitti:
Nro 1 jatkaa: ainoa syy mulle oli "tyhjyyden tunne". Vaikka olisin kiivennyt Himalajan huipulle ottamaan kuvia instaan niin olo olisi ollut tyhjä. Eli ei siis yhtään järkisyytä.
Helpottiko tyhjyyden tunne lasten myötä? Oletko kuitenkin onnellinen lapsistasi? :)
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ymmärtänyt tai halunnut, sitten tapasin oikean miehen ja mieli muuttui. Niin yksinkertaista se oli, ilman mitään kummempia perusteluja. Olen äärimmäisen onnellinen lapsistani enkä voisi enää kuvitellakaan elämää ilman heitä.
En usko, että lapsia tehdään järkeilemällä. En usko, että edes on olemassa mitään kovin ihmeellisiä järkisyitä, mitkä puoltaisivat lasten hankkimista. Lapset ovat kalliita ja vaivalloisia, eli eivät mikään erityisen hyvä sijoitus. Toive omasta lapsesta on kuitenkin monilla voimakas ja se riittää päihittämään kaikki huonot puolet. Ei tätä toivetta järkisyillä voi oikein perustella, eikä kai tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole omia lapsia, mutta muutaman vuoden mulla on vaan ollut sellainen olo että haluan olla äiti. Ei kai siihen muuta syytä tarvita. Kyllähän näitä puolesta ja vastaan argumentteja löytyy minultakin, enkä kiellä etteikö ajatus lasten hankkimisesta ole vähän pelottavakin. Mulla vaan on olo, että haluan joskus olla äiti :D Eli onko se syy nyt sit se kuuluisa biologinen kello?
Etkö ap voi kysyä asiaa omilta vanhemmiltasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ollut kummempaa syytä lasten koittamiseen kuin sehän kuuluu elämään. Nyt kun lapsia on, niin paljonhan he ottavat, mutta enemmän antavat.
- Raskaudet ovat mielenkiintoisia kokea. Suhteellisen helppoja muodonmuutoksia, pahoinvointia, väsymystä, liitoskipuja, suonenvetoja, virkeyttä tai hyvää jaksamista ja toipumisen taikaa ei voi ymmärtää, ennen kuin itse kokee ne. Jälkeen päinkin voi tuntua, kuin joku siellä kevyesti potkisi.
- Synnytykset ovat aina erilaisia kokemuksia, jotka vievät mennessään ja joita ei pysty itse täysin hallitsemaan. Normaali synnytys voimaannuttaa.
- Imettäminen on ihmeellistä aikaa. Aluksi vaikeaa ja myöhemmin saattaa jopa jäädä kaipaamaan, kun pitkä imetys loppuu. Äitinä kaikille, sillä rinnoillakin on muisti.
- Pienet lapset ovat ihania, jos edes joskus saa omaa aikaa. Yhteiskunta ja lähimmäiset tekevät väärin, kun ovat vihamielisiä lisääntyviä kohtaan, eivätkä ymmärrä, että 24/7 vanhempikin tarvitsee joskus apua. Jaksaa jaksaa vaikka oma pää kainalossa.
- Hyvin kasvatetut nuoret ovat ilo. Murrosikäiset voivat olla hyvää seuraa. Heidän kanssaan voi kiertää vaikka ympäri maapallon yhdessä.
- Aikuiset lapset pärjäävät jo hienosti.
- Vanhana on mukavaa, kun muisti tehdä ajoissa omia lapsia ja saattaa olla saanut jopa lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia. Voi eläytyä nuorempien kokemuksiin ja kuolla elämästään kylliksi saaneena, sielu valmiina lähtöön..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä se lapsenhalu vaan tulee itsestään, myös joillekin jotka ensin luulevat etteivät niitä halua.
Mutta on niitäkin joille sitä halua ei koskaan tule.
Ehdotan ettet stressaa asiasta etukäteen, varsinkin kun sulla on vielä aikaa ikäsi puolesta. Kyllä se fiilis tulee jos on tullakseen.
Aloittajalle tiedoksi, jos et itse vielä ole tajunnut:
Miehesi ei ole sinulle se oikea. Käytät parisuhteestasi kuvausta melko hyvä ja et tiedä onko miehesi oikea vai ei. Jos hän olisi, kyllä sinä sen tietäisit.
Listaasi voit lisätä myös hiusten lähdön. Se tosin tuntuu pieneltä pahalta vapauden ja yöunien ja terveyden menettämisen rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öö, lisääntymisen tarve kuuluu jokaisen elollisen biologiaan, eihän sitä järjellä ratkaistakaan. Olisiko sinut pitänyt jättää tekemättä? vai oletko kiitollinen vanhemmillesi elämän lahjasta? Maamme väestö on pienenemässä ja kaupunkilaisneidit nyrpistelevät nokkaa että elämä menee raskaaksi lasten kanssa.
Jos nainen tietoisesti jättää lapsen tekemättä, häneltä jää kokematta suurin rakkaus.
Mielestäni rakkaus, perhe, lapset ja läheiset ovat tärkeintä.
Omat kauneusunet tai fyysisen olemuksen muuttuminen eivät itselleni ole niin olennaisia.
Eli syvällinen pohtiminen tuo sinut vastaukseen. Surullista tosiaan, miten moni on näin pihalla koko elämästä. Että mistä tässä elämässä on kyse.
Vahinkolapsi, menimme naimisiin, mutta en halunnut lisää lapsia.
Eilen viimeksi katselin ostarilla ja bussissa vanhempia lapsineen, ja olin onnellinen päätöksestäni.
Kiitos tosi paljon asiallisista kommenteista!
Sitä olen miettinyt, että tuntuu, että useimmilla kavereillani asia on joko niin, että ovat aina ajatelleet haluavansa lapsia josaain vaiheessa, tai sitten sellaisia, joilla on "vauvakuume" iskenyt eli aina eivät ole olleet varmoja haluavansa lapsia. Mulla ei ole ollut kumpaakaan!
Ehkä sen aika vielä tulee...
- Ap
Oma ainokaiseni on jo 16v. Itselleni hienointa ja antoisinta äitinä olossa on ollut se, että olen päässyt lapsen kautta kokemaan ja näkemään niin paljon uusia ja yllättäviäkin asioita. Sellaisia kokemuksia, joihin en olisi koskaan ilman lastani osannut voinut kuvitellakaan osallistuvani. Hyvässä ja pahassa tietysti.
Itseni tuntien elämäni olisi koostunut nämäkin 16 vuotta aika pitkälti kaavalla töihin-kotiin-salille-kotiin-telkkaria-nukkumaan, lomilla viikoksi ulkomaille. Palstaa lukiessani olen tosin ymmärtänyt, että velojen elämä on melkoista tykitystä ja jokapäiväisiä elämyksiä, mutta itselläni ei kuitenkaan näin olisi ollut.
Älä vain laske vauvakuumeen varaan. Ikävää on sittenkin päättää aloittaa lapsettomuushoidot yli 40-vuotiaana, vaikka aikaisemmin ajattelin, että ei sillä väliä, jos en lapsia saisikaan. Sinulla on väärä mies? Tällä elämänkokemuksella olisi sittenkin harmillista, jos en saa lasta.
En voi allekirjottaa yhtään sun mainitsemaa plussapuolta. Mulla on 2 lasta.