Kummitäti on lapselle ihan liian lepsu

Poika on 15v, ja kummitäti on pitkäaikainen paras ystäväni. On siis todella läheinen meille molemmille, ja pojan syntymästä asti kummitäti on ollut hänelle vähän niinkuin varaäiti.
Olen ottanut ongelman puheeksi kummitädin kanssa, ymmärtää kantani mutta on silti eri mieltä siitä, miten pojan kanssa kuuluu toimia. Kummitäti on kaikella rakkaudella sanottuna melko voimakas persoona, ja jos hän haluaa tehdä asiat hänen tavallaan, niin hän tekee.

Esimerkiksi kun poika on hänen luonaan (kummitädillä on pari vuotta nuorempi poika, ovat kavereita niin siksi yökyläilee paljon kummitädin luona), täti antaa hänen olla ulkona aamuyöhön (4-5) asti, emmekä asu missään turvallisessa pikkupaikkakunnassa vaan Itä-Helsingissä.
Poikani käy samaa koulua hänen poikansa kanssa, joten välillä poikani on yötä heillä myös arkisin. Kerran kummitäti antoi pojalle luvan olla pois koulusta, itse sain tietää vasta kun Wilmaan tuli merkintä.

Viimeinen pisara minulle oli se, kun poika jäi minulle kiinni kannabiksesta, ja kummitäti oli sitä mieltä että antaa polttaa vaan. Tästä alkoi riitaa, ja hän puolusteli näkemystään sillä että me elimme vielä "rankemmin" kun olimme poikani ikäisiä. Se on totta, mutta silloinkin jonkun olisi pitänyt puuttua siihen.

Onko jotain keinoa, millä saan kummitädin muuttumaan tiukemmaksi poikaani kohtaan? Välejä en aio katkaista, sillä olemme oikeasti hyvin läheisiä, tunteneet varhaisteineistä asti ja kyseinen kummitäti on ollut lapseni elämässä mukana hänen syntymästään saakka.