Mistä sisältöä elämään lasten kasvettua?

Mä nautin tästä ajasta.Luen,pyöräilen,kahvakuulailen,näen ystäviä,vietän paljon aikaa yksin.Keksi itselles tekemistä,josta pidät :)

Ala elää.

En jaksa, koko eloani värittää jaksamattomuus. Eikä ole ketään ketä tavata.

Ap

Kun kaikki ovat lähteneet, siivoat koko kodin kaappeja myöten, sisustat kotia. Aloitat kutomisen, lukemisen, sukututkumksen, elokuvien katsomisen, lenkkeilyn jne. jne.

Aloitin iltaopiskelut työn ohessa.

Mutta muuten yksinäistä tämä elo on.

Miksi ei ole harrastuksia???? Mikä kiinnostaa? Itsellä ei aika riitä eikä tule riittämään projektieni suhteen. Tutkaile maailmaa.

Aloita helposta, eli käsitöistä tai ristikoista, lukeminen myös sopivaa laiskalle, väsyneelle.

Tutustu itseesi, tee mikä kiinnostaa ja tuntuu hyvältä. Nauti jouten olosta ja hiljaisuudesta.

Yritys

Vapaaehtoistoiminta

Harrastusryhmän vetovastuu

Tukiperhetoiminta

On niin helppoa vain laahustaa päivästä toiseen, olla elossa ilman että elää. Jotenkin ei ole puhtia mihinkään tai ainakaan minkään aloitukseen, ärsyttää itseänikin suunnattomasti. Elämä soljuu ohitseni ja kohta olen kuiva käppänä johon ei.koskisi sokeakaan, tosin ei koske nytkään.

Väsyttää ja itkettää ja totaalisen toivoton olo.

Ap

Ala siis elämään, lopeta laahustaminen. Elämän ei kuulu olla liian helppoo, pitää haluta, ponnistaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Aloita helposta, eli käsitöistä tai ristikoista, lukeminen myös sopivaa laiskalle, väsyneelle.

Kurkkunaamio vielä nassuun, paplarit päähän ja tekarilasi kylppäriin. Ei pahalla, mutta tulivat vaan mieleen..

Ap

SUn lapset eivät viihdy sun seurassa, kun oot tollainen mölli, massanmukana laahaaja. Elämänilo puuttuu.

Kuulostaa, että olet masentunut😕

Hae ensin apua ja sitten ala vasta miettä mutä haluat. Kaikkea hyvää🤗

Mulla on täsmälleen sama olotila kuin ap:lla. Tuntuu että koko elämästä putoaa pohja kun lapset lähtee. En tiedä mistä sisältöä elämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloita helposta, eli käsitöistä tai ristikoista, lukeminen myös sopivaa laiskalle, väsyneelle.

Kurkkunaamio vielä nassuun, paplarit päähän ja tekarilasi kylppäriin. Ei pahalla, mutta tulivat vaan mieleen..

Ap

Hyvä, että tuli mieleen, tee myös noita, sitten alat hymyilemään ja opettelemaan positiivisemmaksi, ja etenkin huumoria!

Vierailija kirjoitti:

Ala siis elämään, lopeta laahustaminen. Elämän ei kuulu olla liian helppoo, pitää haluta, ponnistaa jne.

Älä lue kuin piru raamattua, elämäni on ollut kaikkea muuta kuin helppoa eikä ole sitä tietyiltä osin nytkään. Lienee osasyy tähän olotilaani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

SUn lapset eivät viihdy sun seurassa, kun oot tollainen mölli, massanmukana laahaaja. Elämänilo puuttuu.

Sinäpä sen sanoit, elämänilo ollut jo kauan kadoksissa. Tosin luulin, että teinien ei hirveästi kuulukaan viihtyä kuppaisten vanhempiensa kanssa vaan kaikki muu on kiinnostavampaa ja kuuluu repiä itseään irti, venyttää napanuoraa entisestään.

Ap

Mä niin ymmärrän sua, pelkään samaa jo etukäteen. Lasten isä jätti meidät, tapailee kyllä lapsia kerran viikossa, mutta muuten ole itse aina heidän kanssaan.

Jotenkin halusin niin kovasti panostaa lasten hyvinvointiin ja kasvuun, että asennoiduin siihen että oma elämäni on "katkolla" kunnes ovat isoja. En halunnut, että isän kanssa vietettyjen aikojen lisäksi joutuisivat vielä mummolaan tai kummilaan ainakaan kovin usein. Lisäksi lasten maailmaan heittäytyminen oli ihanaa vaativan työni vastapainoksi.

Näin ollen me pyöräilimme, pelasimme lautapelejä, katsoimme leffoja, matkusteltiin, shoppailtiin ja meistä tuli todella loistava tiimi. Todellista laatuaikaa, ja heistä tulikin onnelliset, tasapainoiset lapset.

Nyt esimurrosiässä lasten alkava erkaantuminen on kamalaa. Surulla odotan aikaa jolloin lähtevät pois. Tietenkään en pidättele heitä vaan päinvastoin olen iloinen itsenäistymisestä, mutta silti. Niin tuskallista ja tyhjää.

Ja olen vasta 38v.

Ei kai sillä omalla iällä tässä hirveästi painoarvoa ole 19? Olet minua 2v nuorempi eli en ole vanha minäkään, silti tuntuu ettei elämällä ole enää paljoakaan annettavaa ja olo on toivoton, mutta uskoakseni se taas on monisyisempi vyyhti kuin se, että lapseni ovat aikuisuuden kynnyksellä, joka on myös onnellinen ja ennenkaikkea luonnollinen asia.

Ap