Missä menee huumorin ja ilkeilyn raja?
En pienistä suutu mutta. Vaikka tänään nauraen vastailin leikkimieliseen sanailuun, en silti pitänyt siitä. Sanonko asiasta?
Kommentit (26)
Silloin kun toinen tarkoituksellisesti haluaa loukata toista ja huumori ei viihdytä muuta, kuin tätä psykoa.
Sano. Mulla huumorin ja ikeilyn raja menee eri ihmisten kanssa eri kohdassa, vähän väleistämme ja toisen ihmisen ajatusmaailmasta riippuen. Olen joutunut vaikeisiin tilanteisiin, kun en ole osannut käyttäytyä vastapuolen mielestä asiallisesti.
Kyllä se on ilkeilyä jos vitsaillaan ja naureskellaan toisesta ja toisen kustannuksella mutta huumoriksi jotkut sanovat tai sanovat että se oli läppä
Ilkeily ei koskaan ole huumoria. Joka ei tätä tajua on huumorintajuton.
Se joka sanoo, älä leikistä suutu on yleensä ylittänyt rajan.
Vierailija kirjoitti:
Ilkeily ei koskaan ole huumoria. Joka ei tätä tajua on huumorintajuton.
Se joka sanoo, älä leikistä suutu on yleensä ylittänyt rajan.
Tää on totta.
Onneksi kukin voi valita, kenen kanssa haluaa olla tekemisissä.
Yleensä ihmiset jotka aukovat päätään, ovat myös niitä jotka eivät kestä itse mitään.
No tämän päivänen oli sellasta että porukassa meitä oli kolme. Toisen henkilön kanssa voin sietää vaikka mitä huumoriksi, mutta toiselta en oikein samaa siedä, en tunne samalla lailla enkä oikein osaa sanoa sille niinkuin tälle toiselle.
Nuppulainen kirjoitti:
Yleensä ihmiset jotka aukovat päätään, ovat myös niitä jotka eivät kestä itse mitään.
Jotkut myös kerjäävät verta nenästään.
Riippuu siitä onko itse kerjännyt tekemisillään ilkeilyä.
Vierailija kirjoitti:
Nuppulainen kirjoitti:
Yleensä ihmiset jotka aukovat päätään, ovat myös niitä jotka eivät kestä itse mitään.
Jotkut myös kerjäävät verta nenästään.
Ja joillain on näköjään impulssikontrollin häiriöitä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeily ei koskaan ole huumoria. Joka ei tätä tajua on huumorintajuton.
Se joka sanoo, älä leikistä suutu on yleensä ylittänyt rajan.
Tää on totta.
Onneksi kukin voi valita, kenen kanssa haluaa olla tekemisissä.
Paitsi että jos tuo "vitsiniekka" sattuu olemaan sun työkaveri, josta et pääse eroon muulla kuin sairauslomallasi tilapäisesti ja vasta irtisanoutumisella pysyvästi.
Huumoria ei ole henkilökohtaisuuksiin meneminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuppulainen kirjoitti:
Yleensä ihmiset jotka aukovat päätään, ovat myös niitä jotka eivät kestä itse mitään.
Jotkut myös kerjäävät verta nenästään.
Ja joillain on näköjään impulssikontrollin häiriöitä..
Kyllä ja tästä voi kiittää niitä piilovttuilijoita itseään.
Voi olla molempia samaan aikaan, eli yritetään vääntää sinusta vitsiä sinun kustannuksella. Oikea vastaus siihen on vääntää kahta kauheampi ja loukkaavampi vastavitsi riitapukarista. Jos hän pahastuu, selviää että hän selvästi yritti sinulle ilkeillä eikä kyseessä ollutkaan vain ronski huumori.
Jos epäilet että kyseessä oli ilkeilyä, niin sitä se sitten todennäköisesti myös oli.
Mitä tarkoitat että kerjännyt tekemisillään ilkeilyä? Tässä oli ihan normaali aspa tilanne, en tietääkseni ole tehnyt heille mitään. Toisen kanssa ollut pieni episodi aikoinaan. Mutta se liity tähän.
Motivaatiossa eli syyssä, miksi letkautus päästetään ilmoille.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on ilkeilyä jos vitsaillaan ja naureskellaan toisesta ja toisen kustannuksella mutta huumoriksi jotkut sanovat tai sanovat että se oli läppä
Ex-miehen suurta huvia oli vuosikaudet esim. kylässä vitsailla ja naureskella minun kustannuksellani. Hänen mielestään hauskaa ja harmitonta,mutta ei todellakaan! Vanhemmat sukulaiset naureskelivat velvollisuuden tunnosta mukana. Kerran sain kirjeen kummitädiltäni joka oli vasta vuosien kuluttua tajunnut nuo "huumoriheitot" ja pyysi minulta anteeksi.Oli yks kaks tajunnut mitä tuo "huumori" itseasiassa piti sisällään.
En todellakaan ole huumorintajuton,mutta jatkuvat heitot eivät todellakaan olleet huumoria vaan tarkoituksena oli minun nolaamiseni ja saada tuntemaan itseni mitättömäksi.Kuvottavaa!!
Kai se on kuitenkin otettava huumorina silloin kun en keksi miksi olisivat ilkeitä minulle? Samat henkilöt myös avuliaita minulle ja ystäviäni. Mutta.. olen siis huumorintajuton?
Ns. huumori-ihminen on aina yleensä haluttua seuraa, niin sanotut pilkkaajat,jutuillaan kiusaajat ja yleisesti ottaen ne ihan tunnetusti ja jatkuvasti kaikille vittuilijat taas eivät ...
Se on kuulijan ja vastaanottajan päätettävissä. Ihmiset ovat erilaisia arvoissaan.