Miksi jotkut eivät osoita hellyyttä lapsilleen?
Tunnen monia vanhempia, jotka eivät ainakaan julkisesti osoita minkäänlaista hellyyttä alle kouluikäisille lapsilleen. Eivätkä heidän lapset hakeudu julkisesti heidän syliinsä lähelleen, joten ehkä eivät saa hellyyttä kotonakaan.
Yhden tuttavan (joka ei siis koskaan halaa tai muuten osoita hellyyttä omille lapsilleen leikkipuistoissa) kuulin selän takana puhuneen, että oon teennäistä, kuinka lapseni tulee leikkipuistossa ollessamme välillä halaamaan ja sanoo: ”rakastan sinua, äiti” ja lähtee sitten takaisin leikkimään.
Onko hellyys ja rakkaudesta puhuminen jotenkin outoa teidänkin mielestä?
Kommentit (3)
Jos ei itse ole saanut lapsena rakkautta/ hellyydenosoituksia, ei ehkä osaa niitä omalle lapselleenkaan antaa. Tai no kyse ei ole osaamisesta, vaan opituista tavoista, traumoista, tunnelukoista jne...
Se ei kyllä tarkoita etteikö rakastaisi lastaan. Voi rakastaa yli kaiken, mutta joku lukko estää sen näyttämisen. Surullista tietty.
Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin mokoma hempeily, se on ruottalaisten touhua.
Olen kyllä välillä törmännyt myös näihin "pusi-pusi, mami-rakas" -esityksiin, jotka ovat teennäisiä. Mutta aitoja, luontevia halauksia ja lempeitä taputteluja minäkin pidän hyvinä merkkeinä monessakin ihmissuhteessa.