Oletko töissä sairaalassa?
Kommentit (38)
Osastonsihteeri minäkin. Työni on ihan OK, enkä joudu tekemään vuoro- tai viikonlopputyötä.
Olen ollut sh- opintojen harjottelussa siellä (opiskelija vieläkin). Tykkäsin! En tosin aio sairaalaan töihin, mutta tykkäsin kyllä paljon enemmän sairaalamaailmasta kuin hoivakotimaailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Osastonsihteeri. Pidän työstäni.
Olet harvinaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Röntgenhoitaja. Pidän!
Mitkä on työsi parhaita puolia? Onko työ tosi vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osastonsihteeri. Pidän työstäni.
Olet harvinaisuus.
Miksi näin?
Te osastonsihteerit, oletteko asti lähihoitajia?
Vierailija kirjoitti:
Te osastonsihteerit, oletteko asti lähihoitajia?
En ole lähi- tai sairaanhoitaja, vaan kaupalliselta alalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osastonsihteeri. Pidän työstäni.
Olet harvinaisuus.
Pidän työn kiireestä ja siitä, että joudut jatkuvasti ratkomaan uusia ongelmatilanteita. Hyvä osastonsihteeri tietää ”kaikesta vähän kaikkea” eikä taatusti tule tylsää ja turhaa oloa. Kyllä tätä työtä teen erittäin mielelläni ainakin pari vuotta, mutta ei tämä se unelmatyö ole, johon tähtään. En toisaalta ihmettele, vaikka joku tekisi tätä kymmeniä vuosia. Hiljaiselle osastolle en haluaisi koskaan joutua.
T. Se osastonsihteeri
En haluis ikinä olla sairaalassa töissä. Jäykkä organisaatiorakenne ja auktoritettiusko, yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osastonsihteeri. Pidän työstäni.
Olet harvinaisuus.
Miksi näin?
Harvoin törmää osastonsihteeriin, joka osaa puhua normaalin ystävällisesti potilaille. Yleensä ollaan tarpeettoman tylyjä, vaikka potilas olisi asiallinen. Siitä olen päätellyt, että osastonsihteerit vihaavat työtään.
Vierailija kirjoitti:
Te osastonsihteerit, oletteko asti lähihoitajia?
En ole. Kaupallisen alan koulutus minullakin, olen päätynyt työhöni hieman epätavallista tietä...
T. Se toinen os.siht.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osastonsihteeri. Pidän työstäni.
Olet harvinaisuus.
Miksi näin?
Harvoin törmää osastonsihteeriin, joka osaa puhua normaalin ystävällisesti potilaille. Yleensä ollaan tarpeettoman tylyjä, vaikka potilas olisi asiallinen. Siitä olen päätellyt, että osastonsihteerit vihaavat työtään.
Osastonsihteerillehän ei kuulu potilaiden kanssa kommunikointi, vaan kirjalliset työt.
Tykkäsin monipuolisesta työnkuvasta, suurimmasta osasta kollegoista ja potilaista. Mutta siitä saatanallisesta kiireestä ja joidenkin hoitajien tylyttämisestä en pitänyt. Joten lähdin sairaalasta ja menin töihin pienelle yksityiselle lääkäriasemalle.
t.labrahoitaja
Sairaanhoitajana. En voi sietää työtäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osastonsihteeri. Pidän työstäni.
Olet harvinaisuus.
Miksi näin?
Harvoin törmää osastonsihteeriin, joka osaa puhua normaalin ystävällisesti potilaille. Yleensä ollaan tarpeettoman tylyjä, vaikka potilas olisi asiallinen. Siitä olen päätellyt, että osastonsihteerit vihaavat työtään.
Osastonsihteerillehän ei kuulu potilaiden kanssa kommunikointi, vaan kirjalliset työt.
Riippuu työpaikasta, meillä puolet työstä on potilaiden kanssa kommunikointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osastonsihteeri. Pidän työstäni.
Olet harvinaisuus.
Miksi näin?
Harvoin törmää osastonsihteeriin, joka osaa puhua normaalin ystävällisesti potilaille. Yleensä ollaan tarpeettoman tylyjä, vaikka potilas olisi asiallinen. Siitä olen päätellyt, että osastonsihteerit vihaavat työtään.
Meidän osastolla yksikään ei puhu tylysti potilaille ja silloinkin kun sanotaan painokkaammin riehuvalle potilaalle, pysytään asiallisena. Jokainen tuntemani puhuu joko ihan normaaliin ystävälliseen sävyyn, tai erittäin ystävälliseen. Ei hyvällä katsottaisi jos meillä alettaisiin potilaille tiuskimaan. Itse olen ainakin aina ystävällinen ja iloinen, enkä hätkähdä sähäkämmästäkään potilaasta tai ota sitä henkilökohtaisesti. Osastollamme on paljon niitä, jotka ovat juuri saaneet elämänsä kamalimman uutisen, joten en hämmästy jos joku alkaa purkamaan säksättäenkään. Hän tuskin on ihan oma itsensä siinä tilanteessa, vaan lähes shokissa. Vähän sama kuin en kätilönä jaksaisi itkeä itseäni uneen, jos elämänsä pahimmissa kivuissa oleva synnyttäjä haistettelisi minulle, eikä mielistelisi. Empatiakyvyllä ja oikealla asenteella pääsee pitkälle ja sillä ymmärryksellä, että olemme tosiaan sairaalassa töissä.
En.