Oletko töissä sairaalassa?

Teen töitä sairaanhoitajana poliklinikalla ja pidän työstäni. Palkka on huono, kun ei tule vuorotyölisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osastonsihteeri. Pidän työstäni.

Olet harvinaisuus.

Miksi näin?

Harvoin törmää osastonsihteeriin, joka osaa puhua normaalin ystävällisesti potilaille. Yleensä ollaan tarpeettoman tylyjä, vaikka potilas olisi asiallinen. Siitä olen päätellyt, että osastonsihteerit vihaavat työtään.

Meidän osastolla yksikään ei puhu tylysti potilaille ja silloinkin kun sanotaan painokkaammin riehuvalle potilaalle, pysytään asiallisena. Jokainen tuntemani puhuu joko ihan normaaliin ystävälliseen sävyyn, tai erittäin ystävälliseen. Ei hyvällä katsottaisi jos meillä alettaisiin potilaille tiuskimaan. Itse olen ainakin aina ystävällinen ja iloinen, enkä hätkähdä sähäkämmästäkään potilaasta tai ota sitä henkilökohtaisesti. Osastollamme on paljon niitä, jotka ovat juuri saaneet elämänsä kamalimman uutisen, joten en hämmästy jos joku alkaa purkamaan säksättäenkään. Hän tuskin on ihan oma itsensä siinä tilanteessa, vaan lähes shokissa. Vähän sama kuin en kätilönä jaksaisi itkeä itseäni uneen, jos elämänsä pahimmissa kivuissa oleva synnyttäjä haistettelisi minulle, eikä mielistelisi. Empatiakyvyllä ja oikealla asenteella pääsee pitkälle ja sillä ymmärryksellä, että olemme tosiaan sairaalassa töissä.

Saako kysyä että missä olet töissä? Syöpätaudeillako?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osastonsihteeri. Pidän työstäni.

Olet harvinaisuus.

Miksi näin?

Harvoin törmää osastonsihteeriin, joka osaa puhua normaalin ystävällisesti potilaille. Yleensä ollaan tarpeettoman tylyjä, vaikka potilas olisi asiallinen. Siitä olen päätellyt, että osastonsihteerit vihaavat työtään.

Meidän osastolla yksikään ei puhu tylysti potilaille ja silloinkin kun sanotaan painokkaammin riehuvalle potilaalle, pysytään asiallisena. Jokainen tuntemani puhuu joko ihan normaaliin ystävälliseen sävyyn, tai erittäin ystävälliseen. Ei hyvällä katsottaisi jos meillä alettaisiin potilaille tiuskimaan. Itse olen ainakin aina ystävällinen ja iloinen, enkä hätkähdä sähäkämmästäkään potilaasta tai ota sitä henkilökohtaisesti. Osastollamme on paljon niitä, jotka ovat juuri saaneet elämänsä kamalimman uutisen, joten en hämmästy jos joku alkaa purkamaan säksättäenkään. Hän tuskin on ihan oma itsensä siinä tilanteessa, vaan lähes shokissa. Vähän sama kuin en kätilönä jaksaisi itkeä itseäni uneen, jos elämänsä pahimmissa kivuissa oleva synnyttäjä haistettelisi minulle, eikä mielistelisi. Empatiakyvyllä ja oikealla asenteella pääsee pitkälle ja sillä ymmärryksellä, että olemme tosiaan sairaalassa töissä.

Saako kysyä että missä olet töissä? Syöpätaudeillako?

Kyllä, oikein meni. :)

Olen vanhempi mies sairaanhoitaja. Teen mitä huvittaa, viihdytään itseäni. Matalan profiilin paskaduunia. Tarvitsen rahaa.

Lääkäri. Periaatteessa varmaan olen siellä töissä mutta käytännössä asun siellä. Ne viikonloput ja juhlapyhät kun lapset isällään aivan konkreettisesti näin. Erikoisalani vaatii paljon. Nuorena oli kivaa, nyt inhoan työtäni. Vaihdan alaa heti kun asunto maksettu. Verottajalle menee suurin osa siitä minkä pitäisi olla oma elämäni. Lapsilleni suosittelen jonkinlaista lusmumpaa surffipummi tms elämää.

Sairaanhoitaja leikkaussalissa ja tykkään työstäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osastonsihteeri. Pidän työstäni.

Olet harvinaisuus.

Miksi näin?

Harvoin törmää osastonsihteeriin, joka osaa puhua normaalin ystävällisesti potilaille. Yleensä ollaan tarpeettoman tylyjä, vaikka potilas olisi asiallinen. Siitä olen päätellyt, että osastonsihteerit vihaavat työtään.

Meidän osastolla yksikään ei puhu tylysti potilaille ja silloinkin kun sanotaan painokkaammin riehuvalle potilaalle, pysytään asiallisena. Jokainen tuntemani puhuu joko ihan normaaliin ystävälliseen sävyyn, tai erittäin ystävälliseen. Ei hyvällä katsottaisi jos meillä alettaisiin potilaille tiuskimaan. Itse olen ainakin aina ystävällinen ja iloinen, enkä hätkähdä sähäkämmästäkään potilaasta tai ota sitä henkilökohtaisesti. Osastollamme on paljon niitä, jotka ovat juuri saaneet elämänsä kamalimman uutisen, joten en hämmästy jos joku alkaa purkamaan säksättäenkään. Hän tuskin on ihan oma itsensä siinä tilanteessa, vaan lähes shokissa. Vähän sama kuin en kätilönä jaksaisi itkeä itseäni uneen, jos elämänsä pahimmissa kivuissa oleva synnyttäjä haistettelisi minulle, eikä mielistelisi. Empatiakyvyllä ja oikealla asenteella pääsee pitkälle ja sillä ymmärryksellä, että olemme tosiaan sairaalassa töissä.

Saako kysyä että missä olet töissä? Syöpätaudeillako?

Kyllä, oikein meni. :)

Saako myös kysyä, että mikä osasto/kerros?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Röntgenhoitaja. Pidän!

Mitkä on työsi parhaita puolia? Onko työ tosi vaikeaa?

Kahta samanlaista päivää ei ole. Röntgenhoitajilla on kovin monenlaisia töitä ja sairaalatyö poikkeaa esim. terveysasemien työnkuvasta tai yksityisten röntgenien työstä. Oma työni erikoissairaanhoidossa on vaativaa, mutta palkitsevaa. Jatkuva kouluttautuminen on välttämätöntä. Hyvällä työilmapiirillä ja mahtavilla työkavereilla on oma osuutensa viihtymisessä. Hieno ammatti. Löysin tämän vasta aikuisiällä parin muun ammatin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osastonsihteeri. Pidän työstäni.

Olet harvinaisuus.

Miksi näin?

Harvoin törmää osastonsihteeriin, joka osaa puhua normaalin ystävällisesti potilaille. Yleensä ollaan tarpeettoman tylyjä, vaikka potilas olisi asiallinen. Siitä olen päätellyt, että osastonsihteerit vihaavat työtään.

Meidän osastolla yksikään ei puhu tylysti potilaille ja silloinkin kun sanotaan painokkaammin riehuvalle potilaalle, pysytään asiallisena. Jokainen tuntemani puhuu joko ihan normaaliin ystävälliseen sävyyn, tai erittäin ystävälliseen. Ei hyvällä katsottaisi jos meillä alettaisiin potilaille tiuskimaan. Itse olen ainakin aina ystävällinen ja iloinen, enkä hätkähdä sähäkämmästäkään potilaasta tai ota sitä henkilökohtaisesti. Osastollamme on paljon niitä, jotka ovat juuri saaneet elämänsä kamalimman uutisen, joten en hämmästy jos joku alkaa purkamaan säksättäenkään. Hän tuskin on ihan oma itsensä siinä tilanteessa, vaan lähes shokissa. Vähän sama kuin en kätilönä jaksaisi itkeä itseäni uneen, jos elämänsä pahimmissa kivuissa oleva synnyttäjä haistettelisi minulle, eikä mielistelisi. Empatiakyvyllä ja oikealla asenteella pääsee pitkälle ja sillä ymmärryksellä, että olemme tosiaan sairaalassa töissä.

Saako kysyä että missä olet töissä? Syöpätaudeillako?

Kyllä, oikein meni. :)

Saako myös kysyä, että mikä osasto/kerros?

Hmm no minua ei haittaisi jos joku kolleega tunnistaisikin, mutta jostain syystä häiritsee ajatus, että mahd potilaat hoksasivat kuka täällä työstään kirjoittelee :D Joten ehkä jätän tämän verran arvailujen varaan. Oletko itse ko. paikassa töissä, vai miksi kysyt? :)

Minäkin osastonsihteerinä päivystyksessä. Teen 3-vuorotyötä. Pidän kyllä työstäni hyvin paljon, kun joku sitä epäili... Lisäksi ainakin meidän yksikössä kaikki on aina todella kohteliaita ja ystävällisiä potilaille, vaikka välillä hermoja kiristääkin jotkut tietyn tyyppiset ihmiset... Toki mätiä omenia mahtuu joka ammattiryhmään ja olen itsekin joskus saanut jonkun toisen osaston kollegalta hyvin törkeää palvelua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osastonsihteeri. Pidän työstäni.

Olet harvinaisuus.

Miksi näin?

Harvoin törmää osastonsihteeriin, joka osaa puhua normaalin ystävällisesti potilaille. Yleensä ollaan tarpeettoman tylyjä, vaikka potilas olisi asiallinen. Siitä olen päätellyt, että osastonsihteerit vihaavat työtään.

Meidän osastolla yksikään ei puhu tylysti potilaille ja silloinkin kun sanotaan painokkaammin riehuvalle potilaalle, pysytään asiallisena. Jokainen tuntemani puhuu joko ihan normaaliin ystävälliseen sävyyn, tai erittäin ystävälliseen. Ei hyvällä katsottaisi jos meillä alettaisiin potilaille tiuskimaan. Itse olen ainakin aina ystävällinen ja iloinen, enkä hätkähdä sähäkämmästäkään potilaasta tai ota sitä henkilökohtaisesti. Osastollamme on paljon niitä, jotka ovat juuri saaneet elämänsä kamalimman uutisen, joten en hämmästy jos joku alkaa purkamaan säksättäenkään. Hän tuskin on ihan oma itsensä siinä tilanteessa, vaan lähes shokissa. Vähän sama kuin en kätilönä jaksaisi itkeä itseäni uneen, jos elämänsä pahimmissa kivuissa oleva synnyttäjä haistettelisi minulle, eikä mielistelisi. Empatiakyvyllä ja oikealla asenteella pääsee pitkälle ja sillä ymmärryksellä, että olemme tosiaan sairaalassa töissä.

Saako kysyä että missä olet töissä? Syöpätaudeillako?

Kyllä, oikein meni. :)

Saako myös kysyä, että mikä osasto/kerros?

Hmm no minua ei haittaisi jos joku kolleega tunnistaisikin, mutta jostain syystä häiritsee ajatus, että mahd potilaat hoksasivat kuka täällä työstään kirjoittelee :D Joten ehkä jätän tämän verran arvailujen varaan. Oletko itse ko. paikassa töissä, vai miksi kysyt? :)

Jep, meillä on sama työpaikka :p

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajana. En voi sietää työtäni.

Miksi ihmeessä et vaihda työtäsi kun sairaanhoitajalle työtä riittää hyvin eri paikoissa? Ei mitään järkeä olla tollasella asenteella töissä. Tuosta kärsii sinä, kollegasi ja tietysti potilaat.

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä sairaanhoitajana poliklinikalla ja pidän työstäni. Palkka on huono, kun ei tule vuorotyölisiä.

Paljonko saat bruttona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osastonsihteeri. Pidän työstäni.

Olet harvinaisuus.

Miksi näin?

Harvoin törmää osastonsihteeriin, joka osaa puhua normaalin ystävällisesti potilaille. Yleensä ollaan tarpeettoman tylyjä, vaikka potilas olisi asiallinen. Siitä olen päätellyt, että osastonsihteerit vihaavat työtään.

Meidän osastolla yksikään ei puhu tylysti potilaille ja silloinkin kun sanotaan painokkaammin riehuvalle potilaalle, pysytään asiallisena. Jokainen tuntemani puhuu joko ihan normaaliin ystävälliseen sävyyn, tai erittäin ystävälliseen. Ei hyvällä katsottaisi jos meillä alettaisiin potilaille tiuskimaan. Itse olen ainakin aina ystävällinen ja iloinen, enkä hätkähdä sähäkämmästäkään potilaasta tai ota sitä henkilökohtaisesti. Osastollamme on paljon niitä, jotka ovat juuri saaneet elämänsä kamalimman uutisen, joten en hämmästy jos joku alkaa purkamaan säksättäenkään. Hän tuskin on ihan oma itsensä siinä tilanteessa, vaan lähes shokissa. Vähän sama kuin en kätilönä jaksaisi itkeä itseäni uneen, jos elämänsä pahimmissa kivuissa oleva synnyttäjä haistettelisi minulle, eikä mielistelisi. Empatiakyvyllä ja oikealla asenteella pääsee pitkälle ja sillä ymmärryksellä, että olemme tosiaan sairaalassa töissä.

Saako kysyä että missä olet töissä? Syöpätaudeillako?

Kyllä, oikein meni. :)

Saako myös kysyä, että mikä osasto/kerros?

Hmm no minua ei haittaisi jos joku kolleega tunnistaisikin, mutta jostain syystä häiritsee ajatus, että mahd potilaat hoksasivat kuka täällä työstään kirjoittelee :D Joten ehkä jätän tämän verran arvailujen varaan. Oletko itse ko. paikassa töissä, vai miksi kysyt? :)

Jep, meillä on sama työpaikka :p

Huomenna kaksi osastonsihteeriä pälyilee ympärilleen utelias katse kasvoillaan.

Olen sosiaalityöntekijänä ja tykkään työstäni.

Sairaanhoitaja olen.

Olen mielisairaanhoitaja raskaalla psykiatrialla. En päässyt muualle opiskeleen, en edes tälle alalle, vasta kuudennella kerralla. Psykologi anto aina nollan vai oliko se ykkönen. Ehkä persoonallisuushäiriö liian selkeästi näkyvissä. Kiva homma, en osaa muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osastonsihteeri. Pidän työstäni.

Olet harvinaisuus.

Miksi näin?

Harvoin törmää osastonsihteeriin, joka osaa puhua normaalin ystävällisesti potilaille. Yleensä ollaan tarpeettoman tylyjä, vaikka potilas olisi asiallinen. Siitä olen päätellyt, että osastonsihteerit vihaavat työtään.

Meidän osastolla yksikään ei puhu tylysti potilaille ja silloinkin kun sanotaan painokkaammin riehuvalle potilaalle, pysytään asiallisena. Jokainen tuntemani puhuu joko ihan normaaliin ystävälliseen sävyyn, tai erittäin ystävälliseen. Ei hyvällä katsottaisi jos meillä alettaisiin potilaille tiuskimaan. Itse olen ainakin aina ystävällinen ja iloinen, enkä hätkähdä sähäkämmästäkään potilaasta tai ota sitä henkilökohtaisesti. Osastollamme on paljon niitä, jotka ovat juuri saaneet elämänsä kamalimman uutisen, joten en hämmästy jos joku alkaa purkamaan säksättäenkään. Hän tuskin on ihan oma itsensä siinä tilanteessa, vaan lähes shokissa. Vähän sama kuin en kätilönä jaksaisi itkeä itseäni uneen, jos elämänsä pahimmissa kivuissa oleva synnyttäjä haistettelisi minulle, eikä mielistelisi. Empatiakyvyllä ja oikealla asenteella pääsee pitkälle ja sillä ymmärryksellä, että olemme tosiaan sairaalassa töissä.

Sinä olet hyvä, oikealla alalla.