Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsia pakotetaan anteeksipyytämiseen?
28.07.2019 |
Miksi päiväkodeissa, kouluissa ja kasvatuksessa yleensäkin pakotetaan lapsia pyytämään anteeksi joltakin jos on tehnyt jotain väärin? Jos hän ei oikeasti kadu tekemäänsä tai ole pahoillaan niin anteeksipyyntöhän menettää täysin merkityksen. Ymmärrän että opetetaan anteeksipyytämistä käytöstapojen merkityksessä ja sitä mikä on oikein ja mikä väärin, mutta eihän lapsi pakottamalla opi olemaan pahoillaan jostakin.
Kommentit (32)
No miksi nyt lapset pakotetaan opettelemaan normaaleja käytöstapoja ja sitä ettei mitä tahansa voi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen tarvitsekaan oppia olemaan pahoillaan. Riittää, että oppii, milloin kuuluu pyytää anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Se anteeksipyyntö toimii tietyntyyppisille lapsille rangaistuksena. Jos inhoaa anteeksipyytämistä, siihen pakottaminen vähentää kummasti pahantekohaluja jatkossa.
Enpä tullutkaan ajatelleeksi, hyvä pointti.
Jos sitä ei opettele pienenä, ei osaa myöskään aikuisena.
En minäkään joka kerta ole pahoillani jostain pikku jutuista (vaikkapa kassajonossa osun kanssa jonottajaan ilman että kehenkään sattuu), mutta kohteliaisiuttani pyydän mielummin anteeksi kuin näyttäisin kusipäältä.
ja miksi lapsen pitää ANTAA anteeksi.. saat anteeksi* ja hali* vaikka naama ruuvella /lyöty/ haukuttu/rikottu tavara
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sen tarvitsekaan oppia olemaan pahoillaan. Riittää, että oppii, milloin kuuluu pyytää anteeksi.
koska olet viimeksi pyytanyt anteeksi? silloin kun lapsena pakotettiin?
Aa, eli anteeksiko ei tarvitse pyytää jos ei halua?
Tämä on minulle uusi tieto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ja miksi lapsen pitää ANTAA anteeksi.. saat anteeksi* ja hali* vaikka naama ruuvella /lyöty/ haukuttu/rikottu tavara
Hyvä kysymys tämäkin. Se kenelle lapsi joutuu antamaan anteeksi voi olla vaikka joku häntä pitkään kiusannut lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sen tarvitsekaan oppia olemaan pahoillaan. Riittää, että oppii, milloin kuuluu pyytää anteeksi.
koska olet viimeksi pyytanyt anteeksi? silloin kun lapsena pakotettiin?
Tänään bussissa. Laukkuni hipaisi käytäväpaikalla istunutta nuorta miestä. En minä siitä pahoillani ollut ja tuskin tuo hipaisu miestäkään haittasi millään tavalla. Silti pyysin anteeksi, koska niin on kohteliasta tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu kasvatukseen. Samoin kuin oven auki pitäminen, naapureiden tervehtimen ja kiittäminen.
Moni luulee, että kun on käynyt yliopiston että olet jotain kermaa, mutta jos sulla on nuo yläpuolella kuvailemani jutut hakusessa niin et ole muuta kuin yhden sukupolven päässä valkoroskasta ja valkoroskalla ei muuten ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa.
Jotkut lasten teot ovat kyllä anteeksiantamattomia. Esimerkiksi minun lapseni. Kerran lapseni haukkui minua minun kuulleni eikä näyttänyt minkäänlaista katumusta. Uhkailin rangaistuksella jolloin purskahti itkemään anteeksipyytäen. Otin selvää että itkikö rangaistuksen uhan takia vai oliko aidosti pahoillaan että loukkasi minua. Syy oli jälkimmäinen joten annoin anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aa, eli anteeksiko ei tarvitse pyytää jos ei halua?
Tämä on minulle uusi tieto.
miksi pyytää anteeksi jos ei tarkoita sitä, jos se vaan on sananhelinää, tuntuu vaan pyydettävän puolesta pahalta kun joutuu kohtaamaan kiusanhengen
Vierailija kirjoitti:
Aa, eli anteeksiko ei tarvitse pyytää jos ei halua?
Tämä on minulle uusi tieto.
Kuinka usein aikuiset sanovat anteeksi? vahingossa osuessa joo, mutta jos panee jotain vierasta ja varastaa puolisoltaan niin ei sanota anteeksi. Edes jos hakkaa toiselle aivovaurion niin ei julkisesti sanota anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aa, eli anteeksiko ei tarvitse pyytää jos ei halua?
Tämä on minulle uusi tieto.
miksi pyytää anteeksi jos ei tarkoita sitä, jos se vaan on sananhelinää, tuntuu vaan pyydettävän puolesta pahalta kun joutuu kohtaamaan kiusanhengen
Niin turha se on mitään käytöstapoja opetella, kun ei niitä kuitenkaan arvosteta. Ollaan vaan kaikki moukkia, ei kiitetä, ei tervehditä, ei pyydetä anteeksi. Turhaa sanahelinää vain sellaiset.
Koska lapsia ei saa enää nykyisin normaalisti rangaista, niin joku seuraus pahanteosta silti pitää tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aa, eli anteeksiko ei tarvitse pyytää jos ei halua?
Tämä on minulle uusi tieto.
Kuinka usein aikuiset sanovat anteeksi? vahingossa osuessa joo, mutta jos panee jotain vierasta ja varastaa puolisoltaan niin ei sanota anteeksi. Edes jos hakkaa toiselle aivovaurion niin ei julkisesti sanota anteeksi.
Minun exäni pyysi anteeksi hyvinkin monta kertaa sitä, että paneskeli selkäni takana vierasta. Oli niin pahoillaan että. Toki vain siitä, että jäi kiinni, mutta silti.
Ehdottomasti samaa mieltä aloittajan kanssa. Lapsi opetetaan papukaijan tavoin toistamaan perässä "anteeksi", vaikka hän ei ymmärrä sanan merkitystä. Ja seuraavassa käänteessä on samoissa puuhissa, pahimmillaan taas satuttamassa toista lasta, jolta juuri pyysi anteeksi.
Anteeksi on mitätön sana, jos sen takana ei ole aitoa pahoillaan olon tunnetta. Ei lapselle pidä opettaa, että "taikasanalla" kaikki on ok. Ennemmin tilanteessa mukana olevan aikuisen pitää näyttää esimerkkiä ja pyytää lapsen puolesta anteeksi, sitten keskustella lapsen kanssa miksi teko oli väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aa, eli anteeksiko ei tarvitse pyytää jos ei halua?
Tämä on minulle uusi tieto.
miksi pyytää anteeksi jos ei tarkoita sitä, jos se vaan on sananhelinää, tuntuu vaan pyydettävän puolesta pahalta kun joutuu kohtaamaan kiusanhengen
omaa lasta sama lapsi on lyönyt hoidossa usein , tuntuu pahalta kun lapseni jo pelkää kohtaamisa. ja joutuu halamaan lyöjää.... ja sama tapahtuu vaikka on pyydetty anteeksi, eli lyöjä ei kuitenkaan tarkoita sitä
Mummo pakotti minut pyytämään anteeksi kun olin muka varastanut naspurin tytön klipsikorvakorut! No, oikeasti me tehtiin vaihtikset eli annoin kolme ihaninta kiiltokuvaa (kyllä oli 80-luku) hänelle ja sain itse ne punaiset muoviklipsit.
Mummo pakotti naapuriin antamaan korvakorut takaisin ja pakotti pyytämään anteeksi tämän tytön äidiltä, joka katsoi hölmistyneenä. Mummo ei uskonut minua kun yritin selittää,olin n. 5-vuotias.
Äiti tuli hakemaan minut mummmolta ja siinä parkkipaikalla tuli tämän tytön äiti ja antoi korvikset minulle ja sanoi, että nämä unohtuivat.
Äiti ei sanonut mitään ja itse puristin ne muovikorvikset käteen ja kotona nakkasin roskiin.
Minuun ei uskottu eikä kukaan aikuinen korjannut asiaa. Vieläkin tuntuu pahalta tuo kokemus:pyytää anteeksi varkautta,jota en tehnyt. Lisäksi mummo kutsui minua lihavaksi ja että en ole yhtä kaunis kuin "satu" (serkkutyttö). Että "miksi sinä et voi olla yhtä kaunis kuin satu" "Miksi sinä oot nuin lihava".
Se anteeksipyyntö toimii tietyntyyppisille lapsille rangaistuksena. Jos inhoaa anteeksipyytämistä, siihen pakottaminen vähentää kummasti pahantekohaluja jatkossa.