Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka onnellisissa suhteissa: eikö teille KOSKAAN tule vihantunteita kumppanianne kohtaan?
28.07.2019 |
Meillä varmaan periaatteessa kaikki ok, mutta mies ei poistu kotoa eli ei käy esim. kaupassa kun on näin kuuma, koska hikoilee niin paljon. Ihan v"tun kiva käydä esim. eilen itse, vielä työpäivän jälkeen, 8kk:lla raskaana. On se kuuma mullakin...
Kommentit (34)
Joskus tuntuu että vihaan koko äijää niin paljon että pää räjähtää. #pms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnettomassa suhteessa 10 vuotta, ei vihantunnetta. Ei tarvitse vihata. Ei se mitään ratkaise. Yleensä se on vain oire jostain käsittelemättömistä primääritunteista ja projektoiva defenssi, omista tunneongelmista syytetään toista ja se ilmenee vihana. En ole vihannut ketään. Miksi vihaisin kaikkein läheisintä? Hänen vihansa kyllä lopulta karkoitti minut.
Kyllä. Miksi se olisi este onnelliselle suhteelle.
Itselläni tulee, mutta se on ihan ok. On hyvä että asiat tuntuu joltain, eikä ole vain tasainen kelkkamäki hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti tulee. Viha ei ole rakkauden vastakohta, välinpitämättömyys on.
Viha on vahva tunne, kuten rakkauskin. Oletan, että suhteessamme me molemmat tunnemme ainakin jonkinasteista vihaa toisiamme kohtaan silloin, kun riitelemme jostain asiasta, tai oikeammin, kun toinen on onnistunut toista jotenkin satuttamaan jollain sanomisellaan tai tekemisellään.
Kerran kuussa vihaan mun maailman rakkainta miestä <3 Ja hän jaksaa rakastaa mua siitä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei tule:) Rakastan mun miestä yli kaiken, sillä hän on parasta, mitä mulle on koskaan tapahtunut. Olemme olleet nyt viisi vuotta yhdessä ja elämme edelleen ihanaa ensirakastumisen huumaa. Hän on mun sielunkumppani, rakastettu ja paras ystävä:)
Tottakai tulee, täysin normaalia.
Joidenkin uskovaisten mielestäni mauton heitto, mut kerron kuitenkin: Kysymys: "Eikö ole koskaan tehnyt mieli erota?" Vastaus: "Ei tietenkään, mutta tappaa on tehnyt mieli montakin kertaa."
Sano miehelle, että siellä kaupassa on ihana viileää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummasti se lompakko pitelee...
...Tai ehkä kuitenkin ennemmin pyhä avioliittolupaus. Tiedoksi, että jotkut tekee sellaisiakin, lompakosta riippumatta.
Ei. Nautin näistä lopuista yhteisistä päivistä. Yhdessä 45 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummasti se lompakko pitelee...
Sovintoseksi, Lompakkolasse, sovintoseksi. Ah!
Tietysti! Tekisi mieli joskus tirvasta turpiin ja kunnolla.
Mutta se on vain ohikiitävä hetki, en oikeesti niin tekisi enkä ole tehnyt.
Mies ei kuitenkaan ole mulle koskaan vttuillut eikä arvostele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alttarilla lupasin. Se pitää. Pappa 78v.
Ei sitä aina ole pää pilvissä ja perhoset vatsassa vaan välillä ottaa koko tyyppi päähän. Tai oikeammin joku tapa. Ihmistä itseään rakastan ja onnellisesti yhdessä elellään, mutta jotkut tavat on vaan ärsyttäviä ja joskus mokailee. Toisaalta niin minunkin tavoissani on ärsytyksen aiheuttajia. En usko yhdenkään suhteen olevan aina onnen kukkuloilla.
Ei. Rakastan häntä. Joskus pistää oma kärsimättömyys vihaksi.
Koko tunnekirjo on koettu, kun 30 vuotta on jo oltu yhdessä. Eroakin mietin jossain suuttumuksessa niin, että googlailin jopa asuntojen hintoja. Mutta tunnetilat tulee ja menee, sekä mikä on pysynyt on syvä yhteenkuuluvuus ja kiintymys toista kohtaan.
Tulee. Varsinkin kun on stressi, nälkä ja väsy. Silloin monesti voin jopa sanoa miehelle että "vihaan sua tällä hetkellä niin paljon", jos tulee jotain konfliktia tms. Mutta se tunne haihtuu sama päivän aikana ja pyydän anteeksi nopeasti. Ollaan hyvin läheisiä ja vietetään paljon aikaa yhdessä (työmatkat, harrastukset jne), joten helposti tulee ärsytyksen tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Alttarilla lupasin. Se pitää. Pappa 78v.
Pappa unohti kertoa kolmesta nuoresta salarakkaasta ja naapurin panemisesta
Ei vihan, mutta suuttumuksen tunteita kyllä. Mitäs sitten?