Lue keskustelun säännöt.
Miten huono lapsuus näkyy parisuhteessa?
27.07.2019 |
Jos lapsuus on eletty turvattomassa, väkivaltaisessa ja alkoholismin ympäröivässä perheessä, josta on jäänyt pahoja traumoja, niin miten se näkyy yleensä parisuhteessa? Voiko parisuhde sellaisen ihmisen kanssa oikeasti onnistua?
Kommentit (25)
Vanhempien avioero näkyy. Jatkuva huomionhaku kaikilla keinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamuspula ja heikko itsetunto.
Avioerolapsi vie ongelmat aikuisena seuraavaan sukupolveen eli lapsiinsa. Heiltäkin pitää hakea huomioita. Ei pysty ottaa lasten tarpeita huomioon, koska hakee alituisesti hyväksyntää.
Traumat pitäisi olla käsitelty ennen kuin lapsia tekee. Muuten ne voivat helposti siirtyä lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten nää avioerojutut liittyvät aloitukseen?
Eniten se näkyy siinä puoliso ei luota että rakkaus kestää myös erimieltä olemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä kontrolloiva tai manipuloiva käytös?
Itsellä näkyy eniten siinä, että lapsuudesta on jäänyt se tutka päälle eli koko ajan pyrkii tulkitsemaan toisen mielialoja ja sitä, mitä se nyt oikeasti tarkoitti. On rasittavaa sekä itselle että toiselle. Ja sitä tietysti vahvistaa, jos toinen käyttäytyy vilpillisesti ja sitä tulkittavaa oikeasti onkin.
Itsellä pitkiä suht onnistuneita (?) parisuhteita takana, jotka ovat kariutuneet aivan muihin asioihin kuin tuohon mainittuun. Ja tuo mielialatutkana toimiminenkin on onneksi helpottanut vuosien myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenellä ei olisi jotain sellaisia traumoja, joita parisuhde aktivoi? Parisuhde on kasvun paikka itse kullekin.
Vierailija kirjoitti:
Avioerolapsi vie ongelmat aikuisena seuraavaan sukupolveen eli lapsiinsa. Heiltäkin pitää hakea huomioita. Ei pysty ottaa lasten tarpeita huomioon, koska hakee alituisesti hyväksyntää.
Aikamoinen yleistys. Moni pyrkii käsittelemään omat traumansa ennen perheen perustamista, jottei toistaisi omien vanhempiensa virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenellä ei olisi jotain sellaisia traumoja, joita parisuhde aktivoi? Parisuhde on kasvun paikka itse kullekin.
On pieniä ja isoja traumoja, esim toistuva pahoinpitely vs ei saanut syödä karkkia joka päivä.
Minä olin kyllä se joustavampi, suhteen kannalta tasapainoisempi ja luotettavampi yksilö, vaikkei toinenkaan ollut mikään jännis tai alkkis. Siinä vaiheessa homma hajosi, kun oma trauma akitvoitui enkä jaksanut kannatella ongelmatilanteita yksin, kuten olin siihen asti tehnyt.
Fiksumpi olisi toki lähtenyt suhteesta aiemmin, mutta minun tapauksessani se on itse asiassa aina tuonut suhteelle lisää elinkaarta (4 v, 5 v ja 20 v suhteet), koska en ole luovuttanut heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi parisuhde onnistua. Tärkeää on käsitellä omia traumoja esimerkiksi terapiassa. Ja edelleen turvallinen kumppani auttaa kohtaamaan vaikeitakin tunteita niin, että traumatisoitunut uskaltaa kohdata omat pelkonsa ja puhua niistä ääneen. Puhutaan ns korjaavista kiintymyssuhteista :)
T. Perheväkivaltaperheessä kasvanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenellä ei olisi jotain sellaisia traumoja, joita parisuhde aktivoi? Parisuhde on kasvun paikka itse kullekin.
On pieniä ja isoja traumoja, esim toistuva pahoinpitely vs ei saanut syödä karkkia joka päivä.
Ikävä kuulla, että sinulla on tuollainen trauma karkinsyöntiin liittyen. Voimia kovasti sen kanssa elämiseen!
Näkyy luottamisen vaikeutena. Tunnetasolla lapsen reaktioita, eli ei kykene aikuismaisesti toimimaan ongelmatilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Näkyy luottamisen vaikeutena. Tunnetasolla lapsen reaktioita, eli ei kykene aikuismaisesti toimimaan ongelmatilanteissa.
Kuinka monta sellaista ihmistä tunnet, jotka aina kykenisivät reagoimaan aikuismaisesti? Henkisesti tasapainoisia ihmisiä ei kovin paljon ole. Kaikilla on omat kipunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien avioero näkyy. Jatkuva huomionhaku kaikilla keinoilla.
Aina väitetään, että avioeroperheen lapsilla ei ole parisuhdemallia. Minusta vanhempamme olivat ennemminkin varoittava esimerkki sekä minulle, että sisaruksillemme. Oli alusta asti selvää, ettei avioliitto kestä, jos ei sitä vaali. Kaikki olemme edelleen ensimmäisessä avioliitossamme. Äitimme on ehtinyt erota jo kahdesti.
Vierailija kirjoitti:
Miten nää avioerojutut liittyvät aloitukseen?
Monella huonon lapsuuden kokeneilla on taustalla myös vanhempien avioero. Se saattaa olla lapsille hyvinkin traumaattista.
Vaikeaa se on. Ensinnäkin ihan tavallisia toimintamalleja eri tilanteissa puuttuu mikä aiheuttaa helposti vaikkapa väärinkäsityksiä.
Toiseksi traumat aktivoituvat välillä ihan käsittämättömistä asioista. Eikä kumppani aina voi tietää, että on kyse trauman aktivoitumisesta. Siinä on sitten kiva, kun luulee loukanneensa toista, mutta ei tiedä miten.
Kolmanneksi suku saattaa laittaa yllättävän innokkaasti kapuloita rattaisiin. Ja joka tapauksessa suvun tuki ja turva puuttuu.
Ja vaikka mitä vielä.