Omat asunnot, yhteinen vauva.
Olemme olleet yhdessä 12 vuotta. Viiden vuoden paikkeilla päätimme muuttaa yhteen. Tiesimme kyllä etukäteen että se ei tule menemään ruusuisesti, kotiin liittyvissä asioissa olemme hyvin erilaisia. Reilun vuoden sinnittelimme ja sitten päätimme luovuttaa, muutimme erilleen ja olimme onnellisimpia kuin koskaan.
Nykyään asumme siis edelleen erillään, noin 1km päässä toisistamme, vietämme viikosta 4-5 yötä yhdessä. Nautimme yhdessä olosta ja olemmekin suurimman osan viikosta yhdessä, mutta kummallakin on silti se oma paikka, jonka on saanut laittaa mieleisekseen ja jota saa hoitaa juuri niinkuin haluaa.
Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa sen verran, että meille on tulossa vauva. Tarkoituksena on silti pitää kaksi kotia ja varmistaa myös sitä omaa aikaa. Välillä mietimme että olemmeko ihan hulluja ja selailemme jo asuntoilmoituksia, kunnes jälleen päädymme siihen että kaikkien meidän, myös vauvan, kannalta on parempi asua näin. Täytyy myöntää että varsinkin minulla on nyt ristiriitaiset tunnelmat.
En tiedä miksi kirjoitin tänne, mielipiteitä olisi mukava kuulla. Vaikka tiedän että suurin osa niistä taitaa olla taivastelevia. Ja olisi mahtava, jos jollain olisi edes hieman vastaava tilanne.
Ja niin, moni varmasti kyseenalaistaa että miksi me olemme yhdessä? Siksi koska rakastamme toisiamme. Varmasti teidänkin elämässä saattaa olla ihmisiä joita rakastaa hurjasti, mutta ei voisi kuvitellakaan asuvansa heidän kanssa yhdessä? Tietty harvemmalla tuo ihminen sattuu olemaan oma puoliso :D
Kommentit (42)
Lapsen ja arjen kannalta vierekkäiset asunnot ois järkevä. Entäs jos muuttaisitte?
Tuo on teidän juttu. Se toimii, joten miksi muuttaa sitä vauvan vuoksi? Selkeästi teillä on jo nyt paljon aikaa yhdessä, huolehditte että teillä on myös paljon aikaa kolmestaan vauvan kanssa.
Vauva tarvitsee ehjän kodin, isän ja äidin. Muuten tulee herkyyttä mielenterveysongelmille. Muuttakaa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Olette ilmeisesti jo aika iäkkäitä kun olette olleet noin kauan yhdessä? Vauva on suuri muutos varsinkin tuossa iässä joten voi olla että kaipaatte muutoksen myötä yhteistä kotia.
Olemme alkaneet seurustelemaan aika nuorena, olemme nyt siis 30-vuotiaita. Ap
Miehelle täydellinen järjestely. Voi aina paeta omaan kotiin kun vauva ei anna nukkua.
Miten samaa mieltä voitte olla lapsen kasvatuksesta jos ette pysty edes asumaan saman katon alla?
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ja arjen kannalta vierekkäiset asunnot ois järkevä. Entäs jos muuttaisitte?
Tätä mietimme, mutta se on aika hankala toteuttaa, tällä alueella ei vapaudu kovin paljon asuntoja. Emmekä haluaisi vaihtaa asuinaluetta, tässä on lähellä työpaikat, paljon sukulaisia sekä hyviä päiväkoteja ja kouluja. Ap
toinen ottaa molemmat asunnot, toinen vauvan ?
Vierailija kirjoitti:
Miehelle täydellinen järjestely. Voi aina paeta omaan kotiin kun vauva ei anna nukkua.
Miten samaa mieltä voitte olla lapsen kasvatuksesta jos ette pysty edes asumaan saman katon alla?
Voi kai se olla myös minulle yhtä lailla "täydellinen" järjestely? Kyllähän se vauva pärjää myös miehen kanssa. Muutenkin mies on meillä se joka jää vauvan kanssa kotiin pidemmällä tähtäimellä.
Lapsen kasvatuksesta olemme yllättäen hyvinkin paljon samaa mieltä. Nämä asiat on juteltu selviksi jo ennen raskautta. Ap
Hylkäät siis heti vauvan ja juokset töihin? Mies hoitaa ja on kotiorja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle täydellinen järjestely. Voi aina paeta omaan kotiin kun vauva ei anna nukkua.
Miten samaa mieltä voitte olla lapsen kasvatuksesta jos ette pysty edes asumaan saman katon alla?
Voi kai se olla myös minulle yhtä lailla "täydellinen" järjestely? Kyllähän se vauva pärjää myös miehen kanssa. Muutenkin mies on meillä se joka jää vauvan kanssa kotiin pidemmällä tähtäimellä.
Lapsen kasvatuksesta olemme yllättäen hyvinkin paljon samaa mieltä. Nämä asiat on juteltu selviksi jo ennen raskautta. Ap
Sinä kuitenkin imetät vauvaa ehkä vuoden, joten sinun kanssasi se taitaa viettää suurimman osan ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Hylkäät siis heti vauvan ja juokset töihin? Mies hoitaa ja on kotiorja?
Nyt olisi suunnitelmissa se, että minä olen kotona puolisen vuotta ja sen jälkeen mies on kotona ainakin vuoden. Nämä tehdään ihan omista tahdoistamme, kukaan ei ole orjana kenellekään. Ja toki tilanteet voivat muuttua. Ap
Luotatko siihen, että mies osaa hoitaa vauvaa oikein, jos ei mielestäsi osaa asuakaan oikein? Tuskin hankitte vauvalle varusteita molempien koteihin, vaan vauvan hoito tapahtuisi kaiketi sinun luonasi. Kestätkö sen, että miehen hoitaessa vauvaa hän tekee asiat omalla tyylillään ja eri rytmissä, sotkuisemmin, tms. muuten eri tavalla kuin sinä? Et kerro tarkemmin, mitkä asiat olivat riitojenne aiheena, mutta voin vakuuttaa, että vauva-arjesta väsyneenä (varsinkin, jos olet noin puolet viikossa yksin vauvan kanssa) ne samat asiat ärsyttävät potenssiin sata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle täydellinen järjestely. Voi aina paeta omaan kotiin kun vauva ei anna nukkua.
Miten samaa mieltä voitte olla lapsen kasvatuksesta jos ette pysty edes asumaan saman katon alla?
Voi kai se olla myös minulle yhtä lailla "täydellinen" järjestely? Kyllähän se vauva pärjää myös miehen kanssa. Muutenkin mies on meillä se joka jää vauvan kanssa kotiin pidemmällä tähtäimellä.
Lapsen kasvatuksesta olemme yllättäen hyvinkin paljon samaa mieltä. Nämä asiat on juteltu selviksi jo ennen raskautta. Ap
Sinä kuitenkin imetät vauvaa ehkä vuoden, joten sinun kanssasi se taitaa viettää suurimman osan ajasta.
Palaan töihin näillä näkymin kun vauva on puoli vuotta, joten en imetä vuotta. Tavoitteena olisi opettaa lapsi pullolle heti alusta alkaen, jotta isäkin pystyy syöttämään. Haluaisin kuitenkin myös tietenkin imettää. Mutta näistähän ei koskaan voi tietää. Ap
Kokeilkaa ihmeessä, sittenhän tiedätte. Jos teillä toimii parisuhde parhaiten noin niin miksi ei perhe-elämäkin? Ei kaikkien tarvitse tehdä tismalleen samalla tavalla kuin kaikki muut.
Vierailija kirjoitti:
Luotatko siihen, että mies osaa hoitaa vauvaa oikein, jos ei mielestäsi osaa asuakaan oikein? Tuskin hankitte vauvalle varusteita molempien koteihin, vaan vauvan hoito tapahtuisi kaiketi sinun luonasi. Kestätkö sen, että miehen hoitaessa vauvaa hän tekee asiat omalla tyylillään ja eri rytmissä, sotkuisemmin, tms. muuten eri tavalla kuin sinä? Et kerro tarkemmin, mitkä asiat olivat riitojenne aiheena, mutta voin vakuuttaa, että vauva-arjesta väsyneenä (varsinkin, jos olet noin puolet viikossa yksin vauvan kanssa) ne samat asiat ärsyttävät potenssiin sata.
Juuri nyt luotan enemmän miehen taitoihin vauvan kanssa kuin omiini. Ja kestän totta kai. Mutta se taitaa olla niin päin että mies saa hoidettua vauvan siististi, mutta minun jäljiltä löytyy pukluja pitkin seiniä. Ja en ole yksin vauvan kanssa puolta viikkoa, yhdessä hoidamme. Ap
Miksi et pidä 9kk mammalomaa, se sinulle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et pidä 9kk mammalomaa, se sinulle kuuluu.
Ei se täällä kuulu, emme asu Suomessa. Ap
Tottakai kokeilette asiaa. Jos ei toimi, niin on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa: ero tai yhteenmuutto (tai jotain näiden väliltä).
Ei yhdessäasuva pariskuntakaan osaa sanoa mitä tapahtuu, kun tulee vauva.
Miettikää kumman asunnossa olette enemmän, ehkä tärkeimmät tavarat kannattaa hankkia molempiin asuntoihin. Eli sänky, muutamat lelut ja vaatteet, tuttipullot yms. akuutit ja elämää helpottavat asiat. Käytettynä saa kuitenkin niin edullisesti kaikkea, ettei se tule kovin kalliiksikaan.
Olette ilmeisesti jo aika iäkkäitä kun olette olleet noin kauan yhdessä? Vauva on suuri muutos varsinkin tuossa iässä joten voi olla että kaipaatte muutoksen myötä yhteistä kotia.