Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omat asunnot, yhteinen vauva.
27.07.2019 |
Olemme olleet yhdessä 12 vuotta. Viiden vuoden paikkeilla päätimme muuttaa yhteen. Tiesimme kyllä etukäteen että se ei tule menemään ruusuisesti, kotiin liittyvissä asioissa olemme hyvin erilaisia. Reilun vuoden sinnittelimme ja sitten päätimme luovuttaa, muutimme erilleen ja olimme onnellisimpia kuin koskaan.
Nykyään asumme siis edelleen erillään, noin 1km päässä toisistamme, vietämme viikosta 4-5 yötä yhdessä. Nautimme yhdessä olosta ja olemmekin suurimman osan viikosta yhdessä, mutta kummallakin on silti se oma paikka, jonka on saanut laittaa mieleisekseen ja jota saa hoitaa juuri niinkuin haluaa.
Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa sen verran, että meille on tulossa vauva. Tarkoituksena on silti pitää kaksi kotia ja varmistaa myös sitä omaa aikaa. Välillä mietimme että olemmeko ihan hulluja ja selailemme jo asuntoilmoituksia, kunnes jälleen päädymme siihen että kaikkien meidän, myös vauvan, kannalta on parempi asua näin. Täytyy myöntää että varsinkin minulla on nyt ristiriitaiset tunnelmat.
En tiedä miksi kirjoitin tänne, mielipiteitä olisi mukava kuulla. Vaikka tiedän että suurin osa niistä taitaa olla taivastelevia. Ja olisi mahtava, jos jollain olisi edes hieman vastaava tilanne.
Ja niin, moni varmasti kyseenalaistaa että miksi me olemme yhdessä? Siksi koska rakastamme toisiamme. Varmasti teidänkin elämässä saattaa olla ihmisiä joita rakastaa hurjasti, mutta ei voisi kuvitellakaan asuvansa heidän kanssa yhdessä? Tietty harvemmalla tuo ihminen sattuu olemaan oma puoliso :D
Kommentit (42)
Meille tuli vähän yllättäen ehkäisyn pettäessä vauva suhteeseen, jossa oli tarkoitus asua erillään ja suhde toimi sillä tavoin mainiosti. Lopulta muutettiin yhteen kun vauva oli 3-4 kk, koska todettiin ettei erillään asumisessa ollut enää järkeä. Olin nauttinut omasta rauhasta yksin ollessani, mutta vauvan kanssa vain ikävöin miestä sekä kaipasin apua ja seuraa. Mies puolestaan vain ikävöi minua ja vauvaa ollessaan omalla asunnollaan. Suhde kukoistaa edelleen, jotenkin vauva muutti suhteen dynamiikkaa täysin ja hitsasi meidät perheenä yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei muka onnistu. Voivathan he viettää vaikka kuukauden samassa käpässä,tai päivän ja yöksi "omaan" kotiin.
Itte oisin halunnut samanlaisen järjestelyn mutta...ei onnistunut syistä...
Kuulostaa hienolta.
Nykypäivänä kumppanuusvanhemmuuskin on juttu, joten miksi ei tämäkin. Kunhan olette onnellisia ja vauva tyytyväinen, niin mitäs oikeutta kenelläkään on siihen vinkua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luotatko siihen, että mies osaa hoitaa vauvaa oikein, jos ei mielestäsi osaa asuakaan oikein? Tuskin hankitte vauvalle varusteita molempien koteihin, vaan vauvan hoito tapahtuisi kaiketi sinun luonasi. Kestätkö sen, että miehen hoitaessa vauvaa hän tekee asiat omalla tyylillään ja eri rytmissä, sotkuisemmin, tms. muuten eri tavalla kuin sinä? Et kerro tarkemmin, mitkä asiat olivat riitojenne aiheena, mutta voin vakuuttaa, että vauva-arjesta väsyneenä (varsinkin, jos olet noin puolet viikossa yksin vauvan kanssa) ne samat asiat ärsyttävät potenssiin sata.
Juuri nyt luotan enemmän miehen taitoihin vauvan kanssa kuin omiini. Ja kestän totta kai. Mutta se taitaa olla niin päin että mies saa hoidettua vauvan siististi, mutta minun jäljiltä löytyy pukluja pitkin seiniä. Ja en ole yksin vauvan kanssa puolta viikkoa, yhdessä hoidamme. Ap
No kestääkö mies hoitaa vauvaa sotkuisessa kodissa, jonka hän joutuu varmaan aina ensitöikseen siivoamaan kun tulee? Vai alkaako nalkutus, kuinka taas on puklut seinillä ja kaikki tuttipullot pesemättä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman luona on vauvan tavarat?
Miehen luona on ylimääräinen huone, joten siellä sijaitsee iso osan vauvan tavaroista. Kummassakin asunnossa on kuitenkin perustarpeet. Ap
Eli lapsen osoite tulee olemaan miehen luona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa toimivalta, voitte olla yhdessä ja saatte olla yksin. Kumman luona vauvanne tulee asumaan?
Me olemme asuneet noin kohta 15 vuotta, lapsia 3. Yhdessäasuessa riitaa tuli siivouksesta ja kotitöistä, erikseen asuttaessa nuo ovat asioita, joista ei tule ongelmia.
Asumistukea ei saada, koska molemmilla hyvät tulot - ei siis kannata aloittaa ketjua siitä, että käräytän teidät Kelalle. Molemmilla on omistusasunto, molemmissa on lapsilla omat huoneet. Yhdessä ollaan lähes joka päivä eikä tässä ole muita ongelmia kuin sellaiset ihmiset, joiden mielestä tämä ei voi onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luotatko siihen, että mies osaa hoitaa vauvaa oikein, jos ei mielestäsi osaa asuakaan oikein? Tuskin hankitte vauvalle varusteita molempien koteihin, vaan vauvan hoito tapahtuisi kaiketi sinun luonasi. Kestätkö sen, että miehen hoitaessa vauvaa hän tekee asiat omalla tyylillään ja eri rytmissä, sotkuisemmin, tms. muuten eri tavalla kuin sinä? Et kerro tarkemmin, mitkä asiat olivat riitojenne aiheena, mutta voin vakuuttaa, että vauva-arjesta väsyneenä (varsinkin, jos olet noin puolet viikossa yksin vauvan kanssa) ne samat asiat ärsyttävät potenssiin sata.
Juuri nyt luotan enemmän miehen taitoihin vauvan kanssa kuin omiini. Ja kestän totta kai. Mutta se taitaa olla niin päin että mies saa hoidettua vauvan siististi, mutta minun jäljiltä löytyy pukluja pitkin seiniä. Ja en ole yksin vauvan kanssa puolta viikkoa, yhdessä hoidamme. Ap
No kestääkö mies hoitaa vauvaa sotkuisessa kodissa, jonka hän joutuu varmaan aina ensitöikseen siivoamaan kun tulee? Vai alkaako nalkutus, kuinka taas on puklut seinillä ja kaikki tuttipullot pesemättä...
Näistä kaikista asioista on juteltu etukäteen ja homman pitäisi sujua. Vauva-arkihan se vasta näyttää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman luona on vauvan tavarat?
Miehen luona on ylimääräinen huone, joten siellä sijaitsee iso osan vauvan tavaroista. Kummassakin asunnossa on kuitenkin perustarpeet. Ap
Eli lapsen osoite tulee olemaan miehen luona?
Kyllä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa toimivalta, voitte olla yhdessä ja saatte olla yksin. Kumman luona vauvanne tulee asumaan?
Miehen luona on ylimääräinen makuuhuone, siellä on suurin osa vauvan tavaroista. Mutta myös minun luona on perustarpeet. Nykyäänkin olemme enemmän miehen asunnossa, joten sama homma jatkuu vauvankin kanssa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Me olemme asuneet noin kohta 15 vuotta, lapsia 3. Yhdessäasuessa riitaa tuli siivouksesta ja kotitöistä, erikseen asuttaessa nuo ovat asioita, joista ei tule ongelmia.
Asumistukea ei saada, koska molemmilla hyvät tulot - ei siis kannata aloittaa ketjua siitä, että käräytän teidät Kelalle. Molemmilla on omistusasunto, molemmissa on lapsilla omat huoneet. Yhdessä ollaan lähes joka päivä eikä tässä ole muita ongelmia kuin sellaiset ihmiset, joiden mielestä tämä ei voi onnistua.
Miten teillä lapset tuon kokevat? Onko teillä joku säännöllinen rytmi, minkä perusteella valitsette, kumman luona te vanhemmat ja lapset olette, kumpi vanhemmista on yksin kotonaan, jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olemme asuneet noin kohta 15 vuotta, lapsia 3. Yhdessäasuessa riitaa tuli siivouksesta ja kotitöistä, erikseen asuttaessa nuo ovat asioita, joista ei tule ongelmia.
Asumistukea ei saada, koska molemmilla hyvät tulot - ei siis kannata aloittaa ketjua siitä, että käräytän teidät Kelalle. Molemmilla on omistusasunto, molemmissa on lapsilla omat huoneet. Yhdessä ollaan lähes joka päivä eikä tässä ole muita ongelmia kuin sellaiset ihmiset, joiden mielestä tämä ei voi onnistua.
Ihana kuulla että tuo arki toimii teillä noin hyvin :) Ap
Vauva on todennäköisesti kiinni äidissään lähes koko ajan. Mutta vauva asuu isällään. Eli äitikin on koko ajan isän luona ja isälle saattaa olla shokki yöheräämiset ja vauvanhoito, jolloin haluaa omaa tilaa ja nukkua kotonaan yksin. Jolloin äiti ja vauva muuttavat äidin asuntoon. Sekavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se valitettavasti menee niin että jos haluat imettää niin Vauvan on oltava pääosin sinun luonasi ensimmäiset 4kk. Maitoa tulee niin paljon ettei sitä jaksa kokoajan pumpata, tai puolestaan tyrehtyy kun vauva ei ole riittävän usein rinnalla. Veljeni vaimoineen teki esikoisensa kohdalla valinnan jolloin äiti palasi töihin Vauvan ollessa 3kk, suunnitelmat oli että pumpatulla rintamaidolla mennään. Äiti ehti olla 2viikkoa töissä kun totesivat että maidon tulo on ehtynyt niin paljon että ei saanut enää pumpattua riittävästi työpäivän ajaksi.
Jos meinaatte asua erillaan sinun on joko otettava vauvasta vastuu ekat 4kk ja imettää, tai unohdat imetyksen ja menette pelkällä pulloruokinalla. 9
Kuka maksaa vuokrat? Yhteiskunta vai te itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme asuneet noin kohta 15 vuotta, lapsia 3. Yhdessäasuessa riitaa tuli siivouksesta ja kotitöistä, erikseen asuttaessa nuo ovat asioita, joista ei tule ongelmia.
Asumistukea ei saada, koska molemmilla hyvät tulot - ei siis kannata aloittaa ketjua siitä, että käräytän teidät Kelalle. Molemmilla on omistusasunto, molemmissa on lapsilla omat huoneet. Yhdessä ollaan lähes joka päivä eikä tässä ole muita ongelmia kuin sellaiset ihmiset, joiden mielestä tämä ei voi onnistua.
Miten teillä lapset tuon kokevat? Onko teillä joku säännöllinen rytmi, minkä perusteella valitsette, kumman luona te vanhemmat ja lapset olette, kumpi vanhemmista on yksin kotonaan, jne?
Miten lapsi kokee itselleen normaalin elämän? Ei meillä ole mitään erityistä rytmiä tai valintoja yhtään sen enempää kuin muissakaan perheissä. Kotien väliä on noin 300m.
Vierailija kirjoitti:
Kuka maksaa vuokrat? Yhteiskunta vai te itse?
Ihan me itse. Emme asu Suomessa ja täällä ei ole edes olemassa samanlaista sosiaaliturvaa mihin turvautua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme asuneet noin kohta 15 vuotta, lapsia 3. Yhdessäasuessa riitaa tuli siivouksesta ja kotitöistä, erikseen asuttaessa nuo ovat asioita, joista ei tule ongelmia.
Asumistukea ei saada, koska molemmilla hyvät tulot - ei siis kannata aloittaa ketjua siitä, että käräytän teidät Kelalle. Molemmilla on omistusasunto, molemmissa on lapsilla omat huoneet. Yhdessä ollaan lähes joka päivä eikä tässä ole muita ongelmia kuin sellaiset ihmiset, joiden mielestä tämä ei voi onnistua.
Miten teillä lapset tuon kokevat? Onko teillä joku säännöllinen rytmi, minkä perusteella valitsette, kumman luona te vanhemmat ja lapset olette, kumpi vanhemmista on yksin kotonaan, jne?
Miten lapsi kokee itselleen normaalin elämän? Ei meillä ole mitään erityistä rytmiä tai valintoja yhtään sen enempää kuin muissakaan perheissä. Kotien väliä on noin 300m.
Miten niin ei ole muissakaan perheissä? Kyllä eroperheissäkin on pääsääntöisesti aina joku rytmi, jonka lapsetkin osaavat ja tietävät, asutaanko tällä viikolla äidin vai isän luona.
Vierailija kirjoitti:
Olette ilmeisesti jo aika iäkkäitä kun olette olleet noin kauan yhdessä? Vauva on suuri muutos varsinkin tuossa iässä joten voi olla että kaipaatte muutoksen myötä yhteistä kotia.
..aika hassu ajatus heti olettaa näiden ihmisten "olevan jo aika iäkkäitä"..mitä, jos he ovat alkaneet seurustelemaan vaikka n.20-vuotiaina? 16-vuotiaina? ei oikein voi tuollaisia olettamuksia seurusteluajan perusteella ihmisistä tehdä.
Alue: Aihe vapaa
Miehen luona on ylimääräinen huone, joten siellä sijaitsee iso osan vauvan tavaroista. Kummassakin asunnossa on kuitenkin perustarpeet. Ap