Omat asunnot, yhteinen vauva.

Olemme olleet yhdessä 12 vuotta. Viiden vuoden paikkeilla päätimme muuttaa yhteen. Tiesimme kyllä etukäteen että se ei tule menemään ruusuisesti, kotiin liittyvissä asioissa olemme hyvin erilaisia. Reilun vuoden sinnittelimme ja sitten päätimme luovuttaa, muutimme erilleen ja olimme onnellisimpia kuin koskaan.

Nykyään asumme siis edelleen erillään, noin 1km päässä toisistamme, vietämme viikosta 4-5 yötä yhdessä. Nautimme yhdessä olosta ja olemmekin suurimman osan viikosta yhdessä, mutta kummallakin on silti se oma paikka, jonka on saanut laittaa mieleisekseen ja jota saa hoitaa juuri niinkuin haluaa.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa sen verran, että meille on tulossa vauva. Tarkoituksena on silti pitää kaksi kotia ja varmistaa myös sitä omaa aikaa. Välillä mietimme että olemmeko ihan hulluja ja selailemme jo asuntoilmoituksia, kunnes jälleen päädymme siihen että kaikkien meidän, myös vauvan, kannalta on parempi asua näin. Täytyy myöntää että varsinkin minulla on nyt ristiriitaiset tunnelmat.

En tiedä miksi kirjoitin tänne, mielipiteitä olisi mukava kuulla. Vaikka tiedän että suurin osa niistä taitaa olla taivastelevia. Ja olisi mahtava, jos jollain olisi edes hieman vastaava tilanne.

Ja niin, moni varmasti kyseenalaistaa että miksi me olemme yhdessä? Siksi koska rakastamme toisiamme. Varmasti teidänkin elämässä saattaa olla ihmisiä joita rakastaa hurjasti, mutta ei voisi kuvitellakaan asuvansa heidän kanssa yhdessä? Tietty harvemmalla tuo ihminen sattuu olemaan oma puoliso :D