Onko jollain auttanut oikeasti liikunnan aloittaminen/säännöllinen harrastaminen ahdistukseen/lievään masennukseen?

synnytyksen jälkeen masennukseen ihan selvästi.

Jos seinät kaatuvat päälle, kannattaa lähteä juoksulenkille niin olo paranee ja jaksaa elää lopun illan. Mutta en kyllä markkinoisi liikuntaa ainoana hoitokeinona mihinkään todelliseen diagnosoitavissa olevaan mielenterveysongelmaan. Liikuntaharrastus saattaa ehkäistä ongelmien pahenemista, mutta ei yksinään paranna mitään.

omakohtainen kokemukseni on siis, että kyllä ne kulkee käsikädessä

että saisin tosi paljon liikuntaa. Siinä toivossa että pääsisin ahdistuksesta josta olen aina enemmän tai vähemmän kärsinyt. En huomannut mitään selkeästi havaittavaa vaikutusta. Ei se nyt varmasti ainakaan haittaa!

Tuntuu vaan, että nykyinen työ vie kaikki mehut, työpäivän jälkeen ei meinaa millään löytyä energiaa lähteä jonnekkin liikkumaan.

t. ap

jos en jostain syystä pääse liikkumaan niin olen ahdistuneempi ja pinna on kireämmällä kuin normaalisti. kun aloitin tupakkalakon tuossa pari kk sitten niin liikunta auttoi kaikista parhaiten psyykkisiin vieroitusoireisiin, oikein aina tunsin kuinka rentouduin kun endorfiinit alkoivat jylläämään :)



minulla nuo liikunnan positiiviset vaikutukset mielialaan eivät tulleet näin selkeinä heti vaan tässä ajan kanssa olen huomannut että se vaikuttaa enemmän ja enemmän.

jos siis kunto on ihan rapapohjalla ja aloittaa itsensä vuoksi jonkin liikunnallisen harrastuksen.

Aloita käymään vaikka salilla. Ei siellä tarvitse joka päivä käydä ja kun teet itsellesi treeniohjelman omaohjaajan kanssa, voi tuo toisen ihmisen tukikin motivoida sua käymään.

2

Ja niinhän se onkin. Teen vuorotyötä, eli siinä mielessä vähän hankala alkaa harrastamaan sellasta, mikä on tiettynä päivänä viikossa, tiettyyn aikaan, mutta tuo kuntosali vois olla aika hyvä. Siellähän voi käydä sillon kun passaa.

ap

toisena päivänä vaikka kuntosalilla tai jumpassa tms. ohjattu liikunta ja toisena päivänä sauvakävelyllä tai uimassa tms. mitä voi tehdä itsekseen.



kokeile eri lajeja niin huomaat mistä nautit ja saat sen hyvän olon parhaiten irti. sitten kun olet oppinut liikkumaan vapaapäivinä niin sitten yrität pikkuhiljaa lisätä liikuntakertoja myös viikolle.



ei kannata asettaa itselleen mitään hirmuisia paineita heti alkuunsa niin kynnys liikkua ei nouse korkeaksi :)

Luonnon helmaan kävelylenkille (tai juoksulenkille jos kunto kestää).

jos tykkäät leikkiä elektronisten vempaimien kanssa niin osta itsellesi sykemittari. minulle se on ainakin selkeästi motivoiva vekotin, siitä kun saa heti positiivisen palautteen liikunnassa kulutettujen kaloreiden muodossa.



minua sykemittari auttaa laihduttamisessa mutta jos sinulla ei ole laihdutettavaa niin ainakin voit sitten syödä hyvällä omallatunnolla jonkun kulutettujen kaloreiden arvoisen herkun ;)

Tai siis, ilmeisesti mulla peruskuntoa on jonkin verran jäljellä kun jaksan kipittää niillä tunninki. Olen myös ajatellut, että alkasin juoksemaan, mutta mä näytän niin tollolta kun juoksen, jalat on vähän länkisääret niin sitten ne menee miten sattuu kun juoksee. Toisaalta, ei kai kukaan kyttää miten sitä juoksee...

ap

Itselläni viimekesänä tilanne oli se että lasten myötä liikkuminen oli jäänyt vähemmälle ja kunto luonnollisesti laskenut. Keväällä sattui vielä eräs varsin surullinen, nuoren ja rakkaan ihmisen kuolemantapaus lähipiirissä. Tuo toi ahdistusta ja pahaa oloa.



Salillakäyntien ja muidern järjestämiset olivat jotenkin hankalia enkä oikeastaan edes salille kaivannut. Päätin sitten kokeilla pitkästä aikaa sauvakävelyä ja kun se kohta ei tuntunut missään uskaltauduin yrittämään juoksemista ensimmäisen kerran elämässäni. Loistava päätös! Tuota löytyi hyvin mieltä puhdistava harrastus joka ei ollut sidottu aikoihin. Rupesin sitten vielä hyödyntämään työmatkat tähän liikuntaan, eli ei vienyt aikaa ollenkaan. Töissäkin oli pirteä olo juoksulenkin jälkeen.

mutta en oikein tiedä minkä pituista matkaa juoksisin aluksi ja millasta vauhtia.

Voi olla että toi vuorotyö ei vain sovi sulle...



Ja ei sitä kukaan kato miten muut juoksee ja jos kattoo niin kato sääki muita juoksijoita. Ei ne kukaan fiksulta näytä. Mullekin yks kaveri sano kun juoksin että näytän ihan hirveltä. Askeleet kuulemma pitkiä ja joustan juostessa loikkien kuin hirvi...



Voithan sää eka käydä jossakin metsäpoluilla juoksemassa? Sellasissa joissa ei niin hirveesti ole ihmisiä kattelemassa. Ja eihän ne muut vastaan tulevat juoksiat sua kato kun ne on niin keskittyneitä siihen omaan juoksuun ja siihen meltä ne näyttää.

Olenkin vaihtamassa alaa syksyn aikana, mikäli mahdollista. Sen verran täytyy sanoa työpaikastani, että tämän vuoden puolen täältä on lähtenyt/lähdössä 7 työntekijää pois! Ja tätä vuottahan on eletty vasta reilut 2kk! Kertoo varmaan jotain työpaikasta.

Kattelinkin netistä ohjeita juoksuharrastuksen aloittamiseen, pitänee hankkia vaan kunnon kengät, sekin voisi motivoida lenkille.

Ai niin, jos sua on snottu hirveksi kun juokset, niin mun mies sano, että mä juoksen kun poro :D

ap

Suuri syy siihen oli varmaan oman kehonkuvani muuttuminen positiivisemmaksi liikunnan harrastamisen myötä. Oli ihana tunne huomata, että kroppani alkoi muuttua ja kehittyä kun aloin käydä säännöllisesti salilla, lenkkeilemässä ja aloitin uudelleen lapsuuden tanssiharrastuksen. Eli allekirjoitan täysin sen mitä sanotaan liikunnan mielihyvää tuottavasta vaikutuksesta, minulla ainakin ahdistus lievittyi ja nukahtaminen helpottui ja yöuneni laatu parani. Kaiken kukkuraksi vaatekokoni pieneni puolessa vuodessa 40:stä 34-36:n.



Liikunnan myötä sain takaisin energisyyteni ja itsetuntoni ja niiden myötä jaksoin taas arkea paremmin. Masennuslääkket menivät roskikseen. :)