Työpäivien jälkeen täysin lopussa

Oletko hoitoalalla? Itselläni oli aikoinaan siinä työssä juurikin tuollaista.

En ole hoitoalalla, mutta asiantuntijatyössä.

Ap

Mun mies on myös samanlainen työpäivien jälkeen. Menee suorana jääkaapille ja sit sänkyyn. Normaali 8-16 työpäivää tekee.

Oletko väsynyt vai emotionaalisesti uupunut? Ihmisen keho jaksaa aika paljon jos mieli pysyy mukana.

Vierailija kirjoitti:

En ole hoitoalalla, mutta asiantuntijatyössä.

Ap

saama

Täällä myös sama. Normi päivätyötä teen toimistossa. Ehkä henkinen uupumus pahempi mutta johtunee siitä etten tykkää työstäni enkä työyhteisöstä johon en ole päässyt sisälle kohta kahden vuoden aikana.

Mulla oli samaa ilmiötä kun olin työssä jota inhosin. Korjaantu ainoastaan vaihtamalla työpaikkaa ja alaa..

Ei kai juuri kukaan jaksa työpäivän jälkeen ahertaa? Yleisempää taitaa olla, että arki-illat levätään.

Itsellä on fyysinen ulkotyö, matkoineen 11 h päivät. Oon kanssa aivan poikki, kotiin kun pääsee niin lepäämään loppuillaksi. Arkena ei ole muuta elämää kuin työ. Onneksi kuitenkin tykkään työstäni, mutta paljon se myös ottaa.

Fyysisesti raskas työ on aivan eri juttu kuin henkinen työ. Urheilijatkin nukkuu ja lepää tosi paljon. Silloin lepo on täysin luonnollinen asia.

Mutta ymmärrän kyllä hyvin tuon tunteen kun on henkisesti uupunut, tämähän liittyy usein asiantuntijatyöhön. Kannattaa tarkkailla omaa "henkistä" energiankäyttöään työpäivän aikana. On helppo polttaa itsensä loppuun nopeasti, jos aivot käy yliteholla koko ajan. Mielestäni myös henkisessä työssä pitää olla selvästi palauttavia katkoksia työpäivän aikana, siis ajanjaksoja jolloin ei lainkaan mieti työasioita tai myöskään mitään työpaikan sosiaalisia kuvioita (nuokin voivat kuormittaa tosi paljon). Miellän itse aivot eräänlaiseksi lihakseksi, ei kai kukaan tekisi hauiskääntökäkään 8h putkeen?

Oletteko vaihdevuosi-ikäisiä, te väsyneet?

Täyspäiväinen työ on vaan liikaa varmaan useimmille :/ helposti jää siihen noidankehään että omalla ajalla ei pysty/jaksa/kykene mihinkään kivaan ja mielenkiintoiseen, jota just tarviisi palautumiseen ja yleiseen elämän mielekkyyteen, Itse olen pysynyt henkisesti motivoituneempana osa-aikatyössä.

Töissä ollessa on suoriutuminen käydä töiden jälkeen kaupassa ja suihkussa. Melkein aina jommasta kummasta pitää tinkiä. Kanavasurffaus on ainoa mitä jaksaa oikeasti töiden jälkeen. Onneksi nykyään saa vain pätkiä töitä niin ehtii työttömänä levätä tarpeeksi.

Te, jotka olette uupuneita työpäivän jälkeen, oletteko perheellisiä? Miten jaksatte hoitaa lapset, kotityöt jne.?

Minulla samankaltaista. Asiantuntijatyö on haastavaa ja hektistä tässä paikassa. Aika usein tulee mentyä äärirajoilla oman osaamisenkin suhteen. Onneksi lapseni eivät ole enää ihan pieniä, niin tämä työhön panostaminen on mahdollista. Vastapainona on pakko olla jotain muitakin intressejä, että saa ajatukset pois töistä.

Vierailija kirjoitti:

En ole hoitoalalla, mutta asiantuntijatyössä.

Ap

Hommaisit miehen, niin saisit öisin nukuttua kunnolla. Uni tulee hyvin seksin jälkeen.

Mulla sama homma. Olen myös pienen lapsen äiti. Ajauduinkin keväällä burn out-pisteeseen.

Itseäni työssä uuvuttaa eniten varmaan jatkuvat keskeytykset, kiire ja tunne etten tee sitä mitä oikeasti haluaisin tehdä=merkityksellisyyden puute. Siihen vielä herkästi kuormittuva persoonallisuus mikä lie introvertti erityisherkkä niin ei tarvi ihmetellä lopputulosta.

Uupumus helpottanut nyt hieman mutta mahtaako tästä ikinä enää normaaliksi palautua.....

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka olette uupuneita työpäivän jälkeen, oletteko perheellisiä? Miten jaksatte hoitaa lapset, kotityöt jne.?

kuulostaako siltä että jaksetaan? Lapsi parat on sijaiskärsijöitä.

Henkisestä työstä uupuneet, liikunta auttaa vaivaan. Tuo vastapainoa, parantaa pitkällä tähtäimellä jakamista ja ajatuksetkin irtoaa työasioista. Unen laatu paranee myös.

Väsymys voi johtua myös työpaikan sisäilmaongelmista. Näin meillä oli, kunnes siirryttiin väistötiloihin. Onko kollegoilla samaa oiretta?