Työpäivien jälkeen täysin lopussa

Vierailija kirjoitti:

Henkisestä työstä uupuneet, liikunta auttaa vaivaan. Tuo vastapainoa, parantaa pitkällä tähtäimellä jakamista ja ajatuksetkin irtoaa työasioista. Unen laatu paranee myös.

Liikunnan elvyttävään vaikutukseen uskon minäkin. Vartin liikunta ulkona illalla piristää ja parantaa unenlaatua. Pe, la ja su liikun ja ulkoiken tietysti enemmän. Arkisin en käy kaupassa, en tee ruokaa. Puolisoni, jolla lyhyt työmatka hoitaa ruuan teon.

Mulla oli / on samaa. Työpäivä uuvutti niin että nukuin aina päiväunet.

No sitten tuli 2 lasta. Eipä ehdi nukkua päikkäreitä. Täytyy hakea ne päiväkodista, tehdä ruokaa, selvitellä riitoja, leikkiä, nukuttaa, pestä pyykkiä, pestä hampaat. Välillä olen niin väsynyt, että en jaksa kunnolla pestä enää omiani.

Uupumukseni on aika lailla vakio, kai. En tiedä, milloin olin väsynein.

Se vaikuttaa musta enemmän, että koskaan ei ole lomaa. Luulen, että töissä on sittenkin helpompaa kuin viikonloppu kotona.

Lapseni ovat ihania. Ja ehkä se helpottaa, kun kasvavat. Voin taas alkaa väsymään töistä;)

En ymmärrä miten ihmiset jaksaa harrastaa työpäivien jälkeen.

Aloitin viime syksynä erään kielen kansalaisopistossa. Syksy meni hyvin kun opiskelin ja silloin oli lukujärjestyksessä väljempää. Menin virkeänä tunnille ja hyvin valmistautuneena, kun oli jaksamista vapaa-ajalla kerrata edellisen tunnin asioita.

Alkuvuodesta aloitin työssäoppimisen ja siitä aiheutunut väsymys vaikutti tuohon harrastamiseenkin. Tunneille meno tuntui pakkopullalta enkä jaksanut olla siellä kovin skarppina, en jaksanut opiskella kotona enää niin ahkerasti... Puolitoistatuntinen kului hitaasti kotiinpääsyä odotellessa, kun silloin syksyllä aika lensi.