Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa vauvan, itse epäröin. Mitä jos vain jättäisin ehkäisyn pois?
19.07.2019 |
Miten ihmeessä te sovitte, että "nyt tehdään lapsi"? Itse keksin nytkin - olen aina keksinyt - kymmeniä syitä, miksi pientä lasta ei tähän tilanteeseen tulisi tehdä.
Nyt ei siis ole kyse siitä, että olisimme pienituloisia, opiskelijoita, tms. Olemme molemmat vakituisessa työpaikassa, jossa etenemismahdollisuuksia. Järkevä asuntolaina. Säännölliset tulot. No, taloutemme on kestävä. Suhde on kestävällä pohjalla ja olemme menossa naimisiinkin. Yhteisiä vuosia takana kahdeksan. Rakastamme ja kunnioitamme toinen toistamme.
Olen itse 33-vuotias, mies 30-vuotias. Miehellä edellisestä suhteesta tyttö ja minulla edellisestä suhteesta poika. Alkuvuosien hankaluuksien jälkeen meillä menee oikeasti hyvin. Olemme muotoutuneet perheeksi ja meillä on entisiimme suht hyvät välitkin, eikä mitään suurempia ongelmia.
Koen, että olen nyt saanut aikalailla kaiken, enkä tarvitse mitään lisää. Poikani on jo niin iso, että ei tarvitse äitiä aivan kaikessa (olen siis lähivanhempi) ja aikaa itselleni alkaa olla enemmän. Voin lähteä iltaisin vaikka kaupassa käymään ja lapsi jää tyytyväisenä omiin hommiinsa siksi aikaa. Voin olla ylitöissä puolituntia sen aiheuttamatta mitään katastrofia suuntaan taikka toiseen. Olen alkanut taas harrastamaankin. Tekemään omia juttuja. Kuitenkin niissä rajoissa, että lapseni ei niistä "kärsi", vaan lapsenehdoilla olen mennyt täysin.
Olen aina halunnut kaksi lasta, ehkä kolme. Mutta koska elämä on heitellyt suuntaan ja toiseen, ja lapseni hoidin hyvin yksin liki synnäriltä asti, olen vähän traumatisoitunut (synnytyskin oli todella vaikea, enkä alatiesyynnytykseen enää suostuisi). Suhteemme alussa tulin vahingossa raskaaksi ja abortti oli ainoa vaihtoehto. En ole sitä katunut missään vaiheessa. Olen pikkuhiljaa hyväksynyt tosiasian, että en "saa" enempää lapsia ja lopullisesti hyväksynyt, että näin on hyvä. Miehenikin on aina ollut vähän kahden vaiheilla, että haluaisiko, ehkä, ehkä ei, myöhemmin, ehkä... No ne pienet keskustelut usein jäivät ja annettiin olla. Tämäkin oli yksi syy, miksi vähän kuin tyydyin siihen hyväksyntään, että lisää lapsia ei tule - en halua lasta hoitaa enää 100 % yksin, vaan toisen pitäisi olla siinä täysillä mukana myös.
Kunnes nyt mieheni sanoi, että haluaisi lapsen. Läväytti sen tuosta noin vain yksi ilta. Menin pieneen paniikkiin. Asiasta keskusteltiin heti, ihan pienesti, että mitä se tarkoittaisi tässä vaiheessa (uusi asunto, jne). Se jäi siihen, eikä siitä enää keskusteltu. Mies kuitenkin tuntui jäävän sille mielelle, että haluaisi yhden lapsen vielä. On vielä jotenkin omistautuneempi nyt lähiaikoina ollut näille kahdelle jo olemassa olevalle lapselle.
Ja minä aloin epäröimään, että mitä jos sittenkin...
En vain ole ollut koskaan sitä tyyppiä, että tekemällä tehdään se lapsi, odotetaan ja toivotaan. Edellinen sai alkunsa sillä, että en voinut käyttää hormonaalista ehkäisyä ja kerran sitten se kondomi jäi pois. Vahinko sitten kävi ja yhdessä tehtiin se päätös, että no pidetään. Olen siis siinä mielessä aina ollut sellainen heittäytyjäluonne, että otetaan vastaan, mitä eteen tulee - vaikka sitten näin vahingossa.
Pitäisikö siis vain se ehkäisy jättää pois niin, edes hetkeksi? Miten itse toimisit? Voihan olla, että ensimmäisen parin viikon aikana iskee ahdistus, että tämä ei ollut sitä, mitä oikeasti haluan - tai sitten se, että tuleekin se ajatus, että tämä on just sitä, mitä mä haluan...
Kamalan vaikeeta. Ja kamalan pitkä teksti!
Kommentit (47)
Järmeen pitkä teksti kyllä :) Mutta asiaan, tällä kertaahan et olisi yksin vastuussa vauvasta, sulla on mies, joka haluaa kanssasi lapsen. Yksi mitä en myöskään ymmärrä, että miksi heti pitää olla asuntoa vaihtamassa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä sen pennun kuitenkin joudut loppupeleissä hoitamaan, että siihen malliin mieti jaksatko. Erokin voi tulla kun mies tietää sun olevan loukussa.
Täältä sitä passaakin kysyä miten toimia? Itse kysyisin viimeksi näiltä palstoilta.
Kyllä kertomuksesi perusteella kuulostaa siltä, että haluaisit vielä lapsen. Go for it, ap!
Jos yhtään epäröit niin älä tee.
Minulla on kaksi tarkoituksella tehtyå lasta ja mies ollut täysillä mukana aina.
Mutta siitä huolimatta toinen raskaus oli äätimmäisen ristiriitaista aikaa minulle. Olin täysin kypsä odotukseen jo noin viikon 20 paikkeilla. En mitään niin odottanut kuin että raskaus on lopussa ja pääsen takaisin omaksi itsekseni ja kehoni on minun.
Oli kyllä todellakin selvää että en tee enenpää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et selvästikään itse halua enää vauvaa. Haluat tehdä sen vain miehesi mieliksi, koska pelkäät, että hän jättää sinut ja hakee sellaisen naisen, joka tekee hänelle vielä sen vauvan. Elämä on valintoja.
Joo, tuo on tosi hyvä. Ei keskustelua, ehkäisy vain pois. Ehtiihän sitä sitten lapsen synnyttyä miettiä asumista, työssäkäyntiä, hoitovapaita, raha-asioita, kasvattamista jne. Sitten voi tulla kysymään palstalta, mitä tehdä, kun mies ei halua maksaa perheen lomamatkaa ja itsellä ei ole varaa, kun on hoitovapaalla. Ja mitä tehdä, kun mies haluaa muuttaa taloon, johon itsellä ei ole varaa. jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän kohta 32. Nyt kolmatta vuotta miehen kanssa ilman ehkäisyä enkä tunnu raskaantuvan millään. Miehellä yksi lapsi aiemmin, itse lapseton ja taidan haluamattako sellaisena pysyäkin :(
Vaikka jätät ehkäisyn pois, niin ei se välttämättä tapahdu tuosta vain.
Miettisin sinuna haluaisitko ehkä tulevaisuudessa lapsia, hedelmällisyys heikkenee koko ajan.
Ja kumpaa katuisit enemmän joskus, yhtä lasta lisää vai sitä että ei tullut edes yritettyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko mies näkee tytärtään? Jos hän kaipaa sellaista omaa lasta jolle olla lähivanhempana?
Vierailija kirjoitti:
Täytän kohta 32. Nyt kolmatta vuotta miehen kanssa ilman ehkäisyä enkä tunnu raskaantuvan millään. Miehellä yksi lapsi aiemmin, itse lapseton ja taidan haluamattako sellaisena pysyäkin :(
Vaikka jätät ehkäisyn pois, niin ei se välttämättä tapahdu tuosta vain.
Miettisin sinuna haluaisitko ehkä tulevaisuudessa lapsia, hedelmällisyys heikkenee koko ajan.
Ja kumpaa katuisit enemmän joskus, yhtä lasta lisää vai sitä että ei tullut edes yritettyä?
Kai olet käynyt tutkimuksissa? Kyse voi olla ihan pienestäkin jutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se on miehen haluta.
Se naisten olisi hyvä muistaa, että äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että nainen joutuu tekemään toisenlaisia valintoja elämässään kuin mies. Realismi on negatiivista ja tilaa pitää antaa myös sille ajatukselle miten lapsen kanssa pärjää yksin henkisesti ja taloudellisesti. Miehen varaan, kun ei voi mitään laskea.
Lapsia tehdään aidosta halusta, jos asiaa joutuu ääneen kysymään asialla on vielä annettava aikaa.
Miksi miehelle tuli ero edellisestä suhteesta? Ettei vaan jnyt lapsi ja koti exän vastuulle silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule täällä on pyörinyt ketju, jossa 42-vuotiaaksi vapaaehtoisesti lapseton nainen kyselee kannattaisiko sittenkin (taas uuden miehen kanssa) hankkia lapsi kun alkaa olla viimeinen tilaisuus. Ja kaikki hurmoksessa kannustavat, että TIETENKIN, ettei vain mene juna ohi!
Joten kyllä, sinun tilanteessasi kannustaisin lapsentekoon kun on nämä talkootkin. Olet haaveillut äitiydestä ja useammasta lapsesta, mutta ensimmäinen perheprojekti meni plörinäksi kun sitä ei oltu suunniteltu eikä mies kantanut vastuuta. Nyt sulla on tilaisuus, ap. :) Hyvä mies, vakaa talous, kokemusta vanhemmuudesta jopa toisen lapselle. Sanoisin, että ihan hyvät mahikset onnistua.
Kunhan suunnittelette ja sovitte asioista etukäteen, yritätte valmistautua henkisesti tuleviin vuosiin niin kyllä se sitten kannattaa uskaltaa. Muuten jäät paitsi siitä mitä toivot jos et edes uskalla yrittää. Älä stressaa liikaa, kerro miehelle peloistasi ja olkaa avoimia. Uskon, että käsittelemällä niitä pelkoja ymmärrät itsekin, että moni huolesi on turha. Antaa palaa sitten!
Oma aika alkaa olla varmasti taas kortilla, ohi menevät pikkulapsivuodet, mutta jos mies osallistuu niin se on aivan toista ja ihanaa aikaa. Sitten sekin lapsi kasvaa, mutta jos lapsia ei tee niin ei niitä saa. Vaikea kuvitella että katuisit. Ehkäisy pois, hyvä idea!
Epäröinti ja ehkäisyn jättäminen pois kuulostaa kohtuullisen epäloogiselta yhdistelmältä.
Vierailija kirjoitti:
Sinä sen pennun kuitenkin joudut loppupeleissä hoitamaan, että siihen malliin mieti jaksatko. Erokin voi tulla kun mies tietää sun olevan loukussa.
Näin se menee, joten minäkin sanoisin, että älä tee, jos et aidosti ja koko sydämestäsi halua. Olet jo hyvällä mallilla. - Aikuisen äiti
Josko ap kannattaisi miettiä että se ensimmäinen perhekokeilu meni pieleen exän kanssa juuri siksi että ette suunnitelleet sitä lasta vaan kävi ns. ”vahinko”.
Joten kannattaisiko nyt ihan suosiolla jo ottaa toinen suhtautumistapa ja aikuismaisesti vähän myös suunnitella sitä lapsen hankintaa. Voisi onnistua sen seuraavan lapsen kanssa parisuhde paremmin...
Vähän tuli naurahdettua osalle kommenteista, mutta sitten pahamieli puolestanne. Ymmärrän todella, miten helppoa on elämässä kyynistyä huonojen kokemuksien jälkeen, eikä siitä ole helppoa ns. opetella pois - ja senkin mahdollistaa vain pääasiassa hyvät kokemukset. Itsekin neuvoin aikaisemmin ystäviäni, että olkaa tarkkoina kenen kanssa lasta alatte tekemään, oletteko nyt varmoja, että se on varmasti läsnä ja suhde on tasa-arvoinen, jne… Tuli aikalailla saarnattua miesten pienestäkin virheestä, että nonni, nyt äiti on sit yksin lapsen kanssa.
Koen, että mieheni on hyvä isä, mutta tosiaan etäisänä jäänyt vailla aika paljon kaikesta. Se, miksi entinen suhde aikanaan kariutui, ei kuulu tähän keskusteluun, joten siihen jätän vastaamatta. Omien kokemuksieni jälkeen siis en olisi miehen kanssa, joka ei olisi omistautuva isä tai isäpuoli. Olen joskus ollut todella ankara miestäni kohtaan, että hän ei tiedä, miltä tuntuu olla lähivanhempi (ja plaaplaaplaa) ja kokonaan vastuussa pienestä vailla omaa elämää, että hän saa tulla ja mennä, ja käytännössä on "kiinni" vain, kun se oma lapsi on siinä… Olen ollut kamala! Mies ei nimittäin ikinä saanut valita tätä kohtaloa ja kaikesta huolimatta rakastaa tytärtään enemmän kuin mitään.
Näitä ollaan puitu kyllä, varsinkin suhteemme alussa, ja miehen omistautuneisuus asialle ei aiheuta huolta. En olisi lapsen kanssa yksin, sen tiedän - mutta omat traumani, kaikenlaiset, aiheuttavat pelkoa ja huolta.
Kiitos kaikille tsemppaavista kommenteista :) Joku kysyi, että miksi pohdin asiaa täällä, niin kyllä täältä hyviäkin kommentteja ja pointteja saa!
Alue: Aihe vapaa
Ehkäisy vain pois