Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa vauvan, itse epäröin. Mitä jos vain jättäisin ehkäisyn pois?
19.07.2019 |
Miten ihmeessä te sovitte, että "nyt tehdään lapsi"? Itse keksin nytkin - olen aina keksinyt - kymmeniä syitä, miksi pientä lasta ei tähän tilanteeseen tulisi tehdä.
Nyt ei siis ole kyse siitä, että olisimme pienituloisia, opiskelijoita, tms. Olemme molemmat vakituisessa työpaikassa, jossa etenemismahdollisuuksia. Järkevä asuntolaina. Säännölliset tulot. No, taloutemme on kestävä. Suhde on kestävällä pohjalla ja olemme menossa naimisiinkin. Yhteisiä vuosia takana kahdeksan. Rakastamme ja kunnioitamme toinen toistamme.
Olen itse 33-vuotias, mies 30-vuotias. Miehellä edellisestä suhteesta tyttö ja minulla edellisestä suhteesta poika. Alkuvuosien hankaluuksien jälkeen meillä menee oikeasti hyvin. Olemme muotoutuneet perheeksi ja meillä on entisiimme suht hyvät välitkin, eikä mitään suurempia ongelmia.
Koen, että olen nyt saanut aikalailla kaiken, enkä tarvitse mitään lisää. Poikani on jo niin iso, että ei tarvitse äitiä aivan kaikessa (olen siis lähivanhempi) ja aikaa itselleni alkaa olla enemmän. Voin lähteä iltaisin vaikka kaupassa käymään ja lapsi jää tyytyväisenä omiin hommiinsa siksi aikaa. Voin olla ylitöissä puolituntia sen aiheuttamatta mitään katastrofia suuntaan taikka toiseen. Olen alkanut taas harrastamaankin. Tekemään omia juttuja. Kuitenkin niissä rajoissa, että lapseni ei niistä "kärsi", vaan lapsenehdoilla olen mennyt täysin.
Olen aina halunnut kaksi lasta, ehkä kolme. Mutta koska elämä on heitellyt suuntaan ja toiseen, ja lapseni hoidin hyvin yksin liki synnäriltä asti, olen vähän traumatisoitunut (synnytyskin oli todella vaikea, enkä alatiesyynnytykseen enää suostuisi). Suhteemme alussa tulin vahingossa raskaaksi ja abortti oli ainoa vaihtoehto. En ole sitä katunut missään vaiheessa. Olen pikkuhiljaa hyväksynyt tosiasian, että en "saa" enempää lapsia ja lopullisesti hyväksynyt, että näin on hyvä. Miehenikin on aina ollut vähän kahden vaiheilla, että haluaisiko, ehkä, ehkä ei, myöhemmin, ehkä... No ne pienet keskustelut usein jäivät ja annettiin olla. Tämäkin oli yksi syy, miksi vähän kuin tyydyin siihen hyväksyntään, että lisää lapsia ei tule - en halua lasta hoitaa enää 100 % yksin, vaan toisen pitäisi olla siinä täysillä mukana myös.
Kunnes nyt mieheni sanoi, että haluaisi lapsen. Läväytti sen tuosta noin vain yksi ilta. Menin pieneen paniikkiin. Asiasta keskusteltiin heti, ihan pienesti, että mitä se tarkoittaisi tässä vaiheessa (uusi asunto, jne). Se jäi siihen, eikä siitä enää keskusteltu. Mies kuitenkin tuntui jäävän sille mielelle, että haluaisi yhden lapsen vielä. On vielä jotenkin omistautuneempi nyt lähiaikoina ollut näille kahdelle jo olemassa olevalle lapselle.
Ja minä aloin epäröimään, että mitä jos sittenkin...
En vain ole ollut koskaan sitä tyyppiä, että tekemällä tehdään se lapsi, odotetaan ja toivotaan. Edellinen sai alkunsa sillä, että en voinut käyttää hormonaalista ehkäisyä ja kerran sitten se kondomi jäi pois. Vahinko sitten kävi ja yhdessä tehtiin se päätös, että no pidetään. Olen siis siinä mielessä aina ollut sellainen heittäytyjäluonne, että otetaan vastaan, mitä eteen tulee - vaikka sitten näin vahingossa.
Pitäisikö siis vain se ehkäisy jättää pois niin, edes hetkeksi? Miten itse toimisit? Voihan olla, että ensimmäisen parin viikon aikana iskee ahdistus, että tämä ei ollut sitä, mitä oikeasti haluan - tai sitten se, että tuleekin se ajatus, että tämä on just sitä, mitä mä haluan...
Kamalan vaikeeta. Ja kamalan pitkä teksti!
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vähän tuli naurahdettua osalle kommenteista, mutta sitten pahamieli puolestanne. Ymmärrän todella, miten helppoa on elämässä kyynistyä huonojen kokemuksien jälkeen, eikä siitä ole helppoa ns. opetella pois - ja senkin mahdollistaa vain pääasiassa hyvät kokemukset. Itsekin neuvoin aikaisemmin ystäviäni, että olkaa tarkkoina kenen kanssa lasta alatte tekemään, oletteko nyt varmoja, että se on varmasti läsnä ja suhde on tasa-arvoinen, jne… Tuli aikalailla saarnattua miesten pienestäkin virheestä, että nonni, nyt äiti on sit yksin lapsen kanssa.
Koen, että mieheni on hyvä isä, mutta tosiaan etäisänä jäänyt vailla aika paljon kaikesta. Se, miksi entinen suhde aikanaan kariutui, ei kuulu tähän keskusteluun, joten siihen jätän vastaamatta. Omien kokemuksieni jälkeen siis en olisi miehen kanssa, joka ei olisi omistautuva isä tai isäpuoli. Olen joskus ollut todella ankara miestäni kohtaan, että hän ei tiedä, miltä tuntuu olla lähivanhempi (ja plaaplaaplaa) ja kokonaan vastuussa pienestä vailla omaa elämää, että hän saa tulla ja mennä, ja käytännössä on "kiinni" vain, kun se oma lapsi on siinä… Olen ollut kamala! Mies ei nimittäin ikinä saanut valita tätä kohtaloa ja kaikesta huolimatta rakastaa tytärtään enemmän kuin mitään.
Näitä ollaan puitu kyllä, varsinkin suhteemme alussa, ja miehen omistautuneisuus asialle ei aiheuta huolta. En olisi lapsen kanssa yksin, sen tiedän - mutta omat traumani, kaikenlaiset, aiheuttavat pelkoa ja huolta.
Kiitos kaikille tsemppaavista kommenteista :) Joku kysyi, että miksi pohdin asiaa täällä, niin kyllä täältä hyviäkin kommentteja ja pointteja saa!
No, eihän se tiedä. Ja muutaman viikon tai kuukauden läsnäolo ei ihan riitä 20 vuoden projektiin, eli sinänsä mitään takeita mistään ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Josko ap kannattaisi miettiä että se ensimmäinen perhekokeilu meni pieleen exän kanssa juuri siksi että ette suunnitelleet sitä lasta vaan kävi ns. ”vahinko”.
Joten kannattaisiko nyt ihan suosiolla jo ottaa toinen suhtautumistapa ja aikuismaisesti vähän myös suunnitella sitä lapsen hankintaa. Voisi onnistua sen seuraavan lapsen kanssa parisuhde paremmin...
Se taisi olla ensimmäinen kysymykseni tuossa aivan tajuttoman pitkässä tekstissä; miten sitä suunnitellaan - siis muutoin kuin jättämällä ehkäisy pois ja herran haltuun?
Tietysti, jos, meille lapsi tulisi, olisi hyvin selvää, että joko taloa pitäisi laajentaa tai sitten pitäisi muuttaa - nykyinen talo kävisi meille yksinkertaisesti pieneksi, jota se on nyt jo, mutta meille todella rakas paikka. Toisaalta se ns. pakottaisi meidät tekemään niitä ratkaisuja myös asumisen suhteen, että "jos sitä joskus…", koska se väistämättä tulisi meidän eteen "jossain vaiheessa". Raha-asioitakaan ei tarvitse suunnitella tai miettiä, koska no... ne järjestyvät joka tapauksessa, ja meillä on hyvä ja vakaa rahatilanne. Kasvatuksen suhteen olemme suht samanlaisia….
Mitä tässä pitäisi sen enempää suunnitella, kuin vain heittäytyä, ja jättää se ehkäisy pois ja ottaa vastaan se, mitä tulee?
Faith kirjoitti:
Keskustelkaa asiasta kunnolla ja avoimesti. Jos olet huolissasi, jaksatko hoitaa vielä toisen lapsen, sano se suoraan ja kuuntele mitä miehesi sanoo.
Kiva kuulla että taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet ovat hyvät. Minullekin tuli tekstistäsi enemmän sellainen vaikutelma, että haluaisit lapsen. Joku toinen ketjussa sai eri vaikutelman. Vain sinä itse voit tietää, haluatko vai et.
Ehkä olen itse lukossa vielä tämän asian kanssa, että keskustelu miehen kanssa on aika vaikeaa. Annan ajan hieman kulua ja otan asian sitten puheeksi, ellei mies ehdi ottaa ensin. Taisin kyllä pelästyttää hänet puheillani viimeksi niin, että taisi hänkin mennä lukkoon.
Lapset ovat Jumalan lahja. Sinulla on mahdollisuus ottaa lahja vastaan. Olet terve, hedelmällinen, nuorehko ja lapselle on isä tarjolla. Sisarus pojallesi ja miehen tytölle. Annatko Lahjalle mahdollisuuden, siitä päätät sinä.
Minun puolesta ei ainakaan tarvitse olla pahalla mielellä, itse en ole halunnut yhtään lasta :D
Voit kehua miestäsi vaikka maailman tappiin,mutta tosiasia on että ihmiset muuttuvat etkä voi tietää tulevaisuudesta onko mies tukena vai ei. Ehkä hän on teidänkin lapsenne etä-isä.
Tuokin on hälytysmerkki, että keskustelu on mielestäsi vaikeaa. Siis oman miehesi kanssa? Hyvin hämmentävää. Itsellänihän on liitto kestänyt 25 vuotta ja puhumalla me olemme asiat ratkoneet.
Miksi mies haluaa lapsen ennen kuin olette menneet naimisiin? Tämäkin ihmetyttää.
Nro 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Keskustelkaa asiasta kunnolla ja avoimesti. Jos olet huolissasi, jaksatko hoitaa vielä toisen lapsen, sano se suoraan ja kuuntele mitä miehesi sanoo.
Kiva kuulla että taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet ovat hyvät. Minullekin tuli tekstistäsi enemmän sellainen vaikutelma, että haluaisit lapsen. Joku toinen ketjussa sai eri vaikutelman. Vain sinä itse voit tietää, haluatko vai et.
Ehkä olen itse lukossa vielä tämän asian kanssa, että keskustelu miehen kanssa on aika vaikeaa. Annan ajan hieman kulua ja otan asian sitten puheeksi, ellei mies ehdi ottaa ensin. Taisin kyllä pelästyttää hänet puheillani viimeksi niin, että taisi hänkin mennä lukkoon.
Et pysty puhumaan miehesi kanssa, eikä hän sinun. Kuulostaa varsin unelmaparisuhteelta...
Kirjallinen sopimus jossa lapset jäävät isälle ja sinä saat 100 000€ korvaukset menetetystä kropasta mikäli tulee ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Keskustelkaa asiasta kunnolla ja avoimesti. Jos olet huolissasi, jaksatko hoitaa vielä toisen lapsen, sano se suoraan ja kuuntele mitä miehesi sanoo.
Kiva kuulla että taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet ovat hyvät. Minullekin tuli tekstistäsi enemmän sellainen vaikutelma, että haluaisit lapsen. Joku toinen ketjussa sai eri vaikutelman. Vain sinä itse voit tietää, haluatko vai et.
Ehkä olen itse lukossa vielä tämän asian kanssa, että keskustelu miehen kanssa on aika vaikeaa. Annan ajan hieman kulua ja otan asian sitten puheeksi, ellei mies ehdi ottaa ensin. Taisin kyllä pelästyttää hänet puheillani viimeksi niin, että taisi hänkin mennä lukkoon.
Et pysty puhumaan miehesi kanssa, eikä hän sinun. Kuulostaa varsin unelmaparisuhteelta...
...ja unelmien lähtökohdalta vauvaperhe-elämälle. Yhtä hyvin voisi ampua itseään jalkaan.
Jos tarvitsee kysyä täältä, niin älä jätä ehkäisyä pois. Kyllä asiasta pitää olla varma myös itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna ottaisin aikalisän varmistuakseni siitä mitä haluan. Parisen viikkoa ainakin harkitsisin ja käsittelisin asiaa miehen kanssa, pohtisin, suunnittelisin, varmistuisin. Saat innostua asiasta, lapsi on uskomattoman ihana asia. Mutta pidä ainakin varpaat vielä maassa.
Se, että harkitset "pitäisikö vain jättää ehkäisy pois" vihjaa minusta, että mielessäsi iloitset, ettei sinun tarvitsekaan luopua haaveesta isommasta perheestä. Sinulla ok hyvä mies ja hyvä elämäntilanne. Joitain asioita sopii suunnitella ja ennakoida; kuinka vanhemmat lapset sopeutuvat perheenlisäykseen (jos teillä on lämmin ja rakastava perhe niin hyvin todennäköisesti hyvin), kuinka jaatte vastuut ja kuinka huolehditte jaksamisestanne ja parisuhteesta vähintään riittävästi.
Mutta edelleen tilanteenne vaikuttaa hyvältä, joten toivotan onnea yritykseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko ap kannattaisi miettiä että se ensimmäinen perhekokeilu meni pieleen exän kanssa juuri siksi että ette suunnitelleet sitä lasta vaan kävi ns. ”vahinko”.
Joten kannattaisiko nyt ihan suosiolla jo ottaa toinen suhtautumistapa ja aikuismaisesti vähän myös suunnitella sitä lapsen hankintaa. Voisi onnistua sen seuraavan lapsen kanssa parisuhde paremmin...
Se taisi olla ensimmäinen kysymykseni tuossa aivan tajuttoman pitkässä tekstissä; miten sitä suunnitellaan - siis muutoin kuin jättämällä ehkäisy pois ja herran haltuun?
Tietysti, jos, meille lapsi tulisi, olisi hyvin selvää, että joko taloa pitäisi laajentaa tai sitten pitäisi muuttaa - nykyinen talo kävisi meille yksinkertaisesti pieneksi, jota se on nyt jo, mutta meille todella rakas paikka. Toisaalta se ns. pakottaisi meidät tekemään niitä ratkaisuja myös asumisen suhteen, että "jos sitä joskus…", koska se väistämättä tulisi meidän eteen "jossain vaiheessa". Raha-asioitakaan ei tarvitse suunnitella tai miettiä, koska no... ne järjestyvät joka tapauksessa, ja meillä on hyvä ja vakaa rahatilanne. Kasvatuksen suhteen olemme suht samanlaisia….
Mitä tässä pitäisi sen enempää suunnitella, kuin vain heittäytyä, ja jättää se ehkäisy pois ja ottaa vastaan se, mitä tulee?
Täh? Olen lapseton, mutta eihän perheenlisäys sitä ole, että suunnitellaan taloja tmv., vaan ensisijaisesti sitä, että pitää päättää, haluaako sitä perheenlisäystä vai ei! Olet epävarma, joten huolehdi ehkäisystä äläkä tee mitään herran haltuun -juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä sen pennun kuitenkin joudut loppupeleissä hoitamaan, että siihen malliin mieti jaksatko. Erokin voi tulla kun mies tietää sun olevan loukussa.
Näin se menee, joten minäkin sanoisin, että älä tee, jos et aidosti ja koko sydämestäsi halua. Olet jo hyvällä mallilla. - Aikuisen äiti
Ja mulla muuten oli myös tuota epäröintiä ja vauvakuumeinen mies. Tehtiin sitten "no okei, yksi". Näin jälkeenpäin en kadu hänen olemassaoloaan, muttei äitiys koskaan ollut minun juttuni, jos joku ymmärtää eron. Toki hoidin homman hyvin, kun siihen lähdin. Ajat olivat tuolloin toisenlaiset, nykyään, jos olisin samassa tilanteessa, päätyisin luultavasti "ei"-kannalle. Niin että siksi se oma halu olisi tarpeen.
Lopetin lukemisen siihen kun sanoit saaneesi aikalailla kaiken etkä kaipaa siihen mitään. Tämä on ainoa oma ajatuksesi. Loppu on jotain mitä et halua, oletan. Näinhän näissä tarinoissa menee aina kaari. Joku puhuu sinut pois omasta kannastasi, alat epäröidä ja taivut. Hankinnassa on lapsi, ei vauva. Vauva on jotain mitä ihminen on noin 2 vuotta. Ihminen elää pitempään. Elämässä voi tehdä muutakin kuin lapsia. Kannattaa ensiksi koittaa sitä muuta, kuin hankkia 18 vuoden työsopimusta kevein perustein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kondomi jäi pois ja vahinko kävi? Kyllä oli ihan tietoinen teko, vai mitä odotit ku panit menemään ilman ehkäisyä
Lapsesi on siis jo aika iso, haluatko aloittaa koko vauvarumban alusta? Yöheräämiset, pottailut jne.
Valinnan vaikeus. Et halua lasta, mutta teetkö sen koska mies haluaa ja ettei hän jättäisi sinua?
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat Jumalan lahja. Sinulla on mahdollisuus ottaa lahja vastaan. Olet terve, hedelmällinen, nuorehko ja lapselle on isä tarjolla. Sisarus pojallesi ja miehen tytölle. Annatko Lahjalle mahdollisuuden, siitä päätät sinä.
Mene sinä jakamaan Jumalaasi muualle.
Vierailija kirjoitti:
Kondomi jäi pois ja vahinko kävi? Kyllä oli ihan tietoinen teko, vai mitä odotit ku panit menemään ilman ehkäisyä
Kyllä nainenkin huomaa että miehellä ei ole kumia. Kyllä tällaisessa tapauksessa vahinko on kummankin syytä.
Vierailija kirjoitti:
Valinnan vaikeus. Et halua lasta, mutta teetkö sen koska mies haluaa ja ettei hän jättäisi sinua?
Lopputulemana elämä ei-halutun lapsen yh:na, jos mies ei sitoudukaan projektiin. Teot ratkaisevat, eivät sanat, ja niitä on ilmeisen vähän.
Alue: Aihe vapaa
Keskustelkaa asiasta kunnolla ja avoimesti. Jos olet huolissasi, jaksatko hoitaa vielä toisen lapsen, sano se suoraan ja kuuntele mitä miehesi sanoo.
Kiva kuulla että taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet ovat hyvät. Minullekin tuli tekstistäsi enemmän sellainen vaikutelma, että haluaisit lapsen. Joku toinen ketjussa sai eri vaikutelman. Vain sinä itse voit tietää, haluatko vai et.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/