En kelpaa miniänä
Alusta asti anoppi tehnyt selväksi ettei kelpuuta minua poikansa kumppaniksi. Kun kuuli että avoliitto edessä hän vastusti ääneen ja sanoi haluavansa pitää puhuttelun jotta tajuttaisiin onko järkeä muuttaa yhteen. Ei ehtinyt puhuttelua pitää kun asunto löydettiin ja mielensä pahoitti, harmittelee sitä yhä vuosien jälkeenkin. Sisustukseni ei kelvannut joten hän väkisin raahasi asuntomme täyteen kalusteita (tusina tuolia, kolme pöytää, lipasto, piironki jne) joita hävitin pikkuhiljaa kun ei haluttu niitä asuntomme täytteeksi mistä lisää pahoitti mieltään. Hän antaa minulle kyseenalaisia lahjoja ja tuliaisia kuten reikäisiä kauhtuneita vaatteita, pari purkkia ryppyvoidetta ollessani 23-vuotias sekä joululahjana tiskirätin. Lapsenlapsista pitää mutta arvostelee äitiyttäni selän takana. Häpeää kenties koulutustanikin kun olen opparin suorittanut ja sukujuhlissa muu suku sanonut hänen kertoneen minun olevan sosionomi mikä ei pidä paikkaansa. Ja some. Julkaissut läjän kuvia lapsistamme kysymättä eikä suostu poistamaan niitä lukuisista pyynnöistä huolimatta. Olen sanonut hänelle että haluan hänen sanovan suoraan mitä ajattelee mutta ei auta. Miehelleni sanonut olevan varauksella minua kohtaan kun pelkää että lapsenlapsia ei kohta muuten näe. Riitoja meillä ei ole ollut.
Muita samassa veneessä olevia? Oletteko onnistuneet ajan kanssa saamaan hyväksynnän miniänä jos lähtökohtaisesti ette kelvannut ja jos niin kuinka onnistuitte?
Kommentit (15)
Juu. Koko suvulle haukutaan. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta vtuttaa. Ei tästä avioliitostakaan taida tämän takia loppujen lopuksi mitän tulla. Neuvoksi niille, kenellä ei ole vielä liian myöhäistä: jättäkää suosilla väliin. Kaikkien elämä on pilalla.
Miehesi saisi pitää äidilleen puhuttelun siitä, miten hän haluaa puolisoaan kohdeltavan jos anoppi mielii tekemisissä olla.
Vierailija kirjoitti:
Ja pidätte yhteyttä miksi?
Hän on mieheni äiti ja lasteni mummi, en lähisukulaista ole karsimassa elämästämme. Lapsille hän on ollut mukava. Asumme vartin automatkan päässä. Anoppi on miehelleni läheinen, mies pitänyt onneksi puoliani
-ap
En kelpaa, mutta en enää välitä. Mies piesti välit poikki vanhempiinsa siinä vaiheessa, kun anoppi alkoi kiusata minua lapsen kautta.
Jaha, anoppihullu iskee ennen iltalääkkeensä ottamista.
Onneksi minä tajusin alusta asti pysyä sivussa poikani naisasioista. En käy kylässä, en soittele. En keksi yhtäkään syytä sille, miksi minun pitäisi olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka kaikessa etsii syytä vetää herneitä nenään.
Itselläni samankaltainen tilanne. Anoppi arvosteli ja näki ettei tykännyt minusta. Sääli poikaansa ja antoi ymmärtää että poikansa ei ole onnellinen minun kanssani. Jos olisin silloin nuorena tiennyt millaiseen ryöpytykseen joudun vuosien aikana anopin ja hänen narsisti tyttärensä taholta niin olisin luovuttanut. Näin jälkeenpäin vanhempana taaksepäin katsellessa ihmettelen miten jaksoin. Vaati terapiaa ja tietenkin itsetunnon kasvua että uskalsin asettaa heille rajat. Nyt en ole tyttärensä (mieheni siskon) kanssa missään tekemisissä (psykologin neuvo) ja anoppini ei hypi enää silmilleni. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minä tajusin alusta asti pysyä sivussa poikani naisasioista. En käy kylässä, en soittele. En keksi yhtäkään syytä sille, miksi minun pitäisi olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka kaikessa etsii syytä vetää herneitä nenään.
Marttyyri mummo bongattu!!
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minä tajusin alusta asti pysyä sivussa poikani naisasioista. En käy kylässä, en soittele. En keksi yhtäkään syytä sille, miksi minun pitäisi olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka kaikessa etsii syytä vetää herneitä nenään.
MItä teit niille tusinalle tuoleja, lipastolle, piirongille ym, jotka raahasit miniäsi kotiin?
Voi pitää korrektit välit mutta muuten antaa arvostelun mennä toisesta lorvadta sisään ja toisedta ulos. Kenenkään ihmisarvo ei riipu siitä tykkääkö hänestä anoppi vai ei. Ole arvostelun yläpuolella ja keskity muihin mukavampiin asioihin. Tällä asenteella olen pärjännyt 25 v ja pikkuhiljaa anoppikin on pehmentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minä tajusin alusta asti pysyä sivussa poikani naisasioista. En käy kylässä, en soittele. En keksi yhtäkään syytä sille, miksi minun pitäisi olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka kaikessa etsii syytä vetää herneitä nenään.
Marttyyri mummo bongattu!!
Pojalla ei ole lapsia enkä ole miniän lasten mummo.
Poikaa näen 1-2 kertaa viikossa, mutta siitähän miniä ei tiedä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minä tajusin alusta asti pysyä sivussa poikani naisasioista. En käy kylässä, en soittele. En keksi yhtäkään syytä sille, miksi minun pitäisi olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka kaikessa etsii syytä vetää herneitä nenään.
MItä teit niille tusinalle tuoleja, lipastolle, piirongille ym, jotka raahasit miniäsi kotiin?
En ole koskaan käynyt miniän kodissa, joten en tiedä, mistä puhut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minä tajusin alusta asti pysyä sivussa poikani naisasioista. En käy kylässä, en soittele. En keksi yhtäkään syytä sille, miksi minun pitäisi olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka kaikessa etsii syytä vetää herneitä nenään.
Marttyyri mummo bongattu!!
Pojalla ei ole lapsia enkä ole miniän lasten mummo.
Poikaa näen 1-2 kertaa viikossa, mutta siitähän miniä ei tiedä mitään.
Miksi salanäkemisiä?
Vierailija kirjoitti:
Voi pitää korrektit välit mutta muuten antaa arvostelun mennä toisesta lorvadta sisään ja toisedta ulos. Kenenkään ihmisarvo ei riipu siitä tykkääkö hänestä anoppi vai ei. Ole arvostelun yläpuolella ja keskity muihin mukavampiin asioihin. Tällä asenteella olen pärjännyt 25 v ja pikkuhiljaa anoppikin on pehmentynyt.
Tähän olen väleissä itsekin pyrkinyt
-ap
Ja pidätte yhteyttä miksi?