Sterilisaatiosta julkisesta naiselle

Terveyskeskukseen odotin lääkärille pääsyä muutaman viikon. Lääkäri laittoi lähetteen sairaalaan, jo parin viikon päästä kävin naistentautien polilla tutkimuksissa. Perus ultra ja sisätutkimus sekä vähän haastattelua ja varmistelua. Sitten tulikin jo kutsu toimenpiteeseen mutta jouduin työkiireiden vuoksi siirtämään sitä vähän. Ilman siirtoa ensimmäisestä lääkärikäynnistä toimenpiteeseen olisi mennyt kaksi kuukautta, nyt meni kolme. Mukavan nopeaa siis. Polikäynti oli n. 40 e ja toimenpide jostain syystä vain n. 50 e (oletin olevan reilun satasen mutta ei ollutkaan).

Hyvältä tuntuu päätös, on huoleton mieli. Saa kysyä lisää jos haluat. :)

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskukseen odotin lääkärille pääsyä muutaman viikon. Lääkäri laittoi lähetteen sairaalaan, jo parin viikon päästä kävin naistentautien polilla tutkimuksissa. Perus ultra ja sisätutkimus sekä vähän haastattelua ja varmistelua. Sitten tulikin jo kutsu toimenpiteeseen mutta jouduin työkiireiden vuoksi siirtämään sitä vähän. Ilman siirtoa ensimmäisestä lääkärikäynnistä toimenpiteeseen olisi mennyt kaksi kuukautta, nyt meni kolme. Mukavan nopeaa siis. Polikäynti oli n. 40 e ja toimenpide jostain syystä vain n. 50 e (oletin olevan reilun satasen mutta ei ollutkaan).

Hyvältä tuntuu päätös, on huoleton mieli. Saa kysyä lisää jos haluat. :)

Kiitos vastauksesta! Mä olen ollut vapaaehtoisesti lapseton pitkään, pitkässä vakaassa parisuhteessa velamiehen kanssa, ehkäisyn kanssa on ongelmia ja nyt mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän vahinkoraskaus kammottaa ja se alkaa hieman haittaa jo (seksi)elämää. En tekisi näin radikaalia päätöstä ihan jo periaatteen vuoksi jos olisi olemassa huoleton ja helppo ehkäisy josta ei ole mitään haittaa. Mutta ei ole.

Eniten mua prosessissa ahdistaa se, että joudun selittelemään itseäni eri ihmisille ja haluaisin asian tehdyksi niin nopeasti kuin mahdollista. Alhainen hinta yllätti positiivisesti, vaikkei se niin satasen päälle olisi.

Jouduitko paljonkin perustelemaan päätöstä ja yritettiinkö vähätellä/puhua ympäri/kieltää tai muuta vastaavaa? Oliko kokemus kaikin puolin positiivinen ja helppo?

Riippuu lääkäristä tosi paljon paljonko joutuu perustelemaan. Mulla on kaksi teiniä, en siis juuri joutunut perustelemaan omaa päätöstä. Mun miehellä taas ei ole lapsia ja se meinasi jälkimmäistä lääkäriä närästää. Kysyikin multa että mitäs jos sun mies päättää vuosien päästä halutakin lapsen. Vastasin vaan että saa haluta mutta mun kanssa sitä ei tule. Toisaalta kysyi myös että jos mulla vaihtuu mies ja uusi mies haluaa lapsen. Jouduin taas sanomaan että ihan sama, mä en halua. :D 

Pelotteli myös kuukautiskivuilla ja muilla, ehdotti kovasti kierukkaa sterilisaation sijaan. "Kun moni sen ottaa ihan sterin jälkeenkin kipujen hoitoon." Tuumasin että mä otan sitten kipulääkkeen. Varaudu siis siihen että kierukkaa tarjotaan vaihtoehdoksi. 

Itse sairaalakäynti oli mahtava, musta pidettiin hyvää huolta ja ihmiset oli ihania. Eikä siellä enää kukaan kysynyt olenko varma asiastani.

Minkä ikäinen olet ja minkä sairaanhoitopiirin alueella asut?

Olen käynyt alle vuosi sitten julkisella sterilisaatiossa, asun Helsingissä ja täällä sterilisaatio hoidetaan Lohjalla päiväkirurgisessa. Lääkäriajan lähetteelle sain n. 3 viikon päähän. Lääkäri ei kysellyt eikä tentannut mitään, lähetteeseen pitää kirjata syy sterilisaatioon johon sanoin tyyliin "haluan pysyvän ehkäisyn". Koko käynti kesti 15min ja oli ihan puhdas muodollisuus, ja samassa yhteydessä varattiin labra-ajat verikokeisiin ja sukupuolitautitesteihin (halusin että otetaan varmuuden vuoksi), joissa kävin erikseen. Ajan naistentautien polille Ruoholahteen sain n. 3kk päähän.

Polilla tehtiin gynetutkimus ja jotain yleistä terveydentilakartoitusta, tämäkin käynti oli ehkä puoli tuntia eikä edelleenkään mitään tentattu eikä perusteluja vaadittu. Täälläkin taidettiin kysyä miksi haluat sterilisaation, johon taas vastasin yhdellä lauseella.

Polikäynnillä kerrottiin että jono on noin vuoden, mutta peruutusaikoja voi tulla. Noin 4kk päästä sainkin soiton että peruutusaikoja olisi tarjolla, joista otin tarjotun ajan 3 viikon päähän. 2 päivää ennen operaatiota piti käydä uudestaan verikokeissa, ja saapuminen operaatioon piti kuitata vahvistustekstarilla.

Saavuttuani Lohjalle minut otti vastaan sairaanhoitaja joka antoi leikkausvaatteet ja kertoi toimenpiteestä. Sitten minut ohjattiin lähes samantien gynekologin puheille, joka kertoi leikkauksesta tarkemmin. Sain muutamia lääkkeitä (mm. diapam, jos haluaa). Tässä taidettiin taas kysyä että onko epäilyksiä toimenpiteestä. Sitten tästä lähes suoraan leikkaussaliin, ja nukutuslääkäri pyysi varmistamaan että tiedän mihin operaatioon olen tulossa. Sairaalassa ei siis tullut käytännössä yhtään odottelua vaan melkein suoraan veitsen alle, mutta ymmärsin että ilmeisesti oli tullut peruutuksia...

Seuraavan kerran heräsinkin leikattuna ja varsin kovissa kivuissa, jotka kuitenkin onneksi helpottivat muutaman tunnin sisällä ja pääsin iltapäivällä kotiin. Lähteä ei saanut ennenkuin oli syönyt jotain ja käynyt vessassa - itsellä oli tämän kanssa vaikeuksia kipujen takia, mutta ne tosiaan katosivat lähes täysin. Yöksikin olisi voinut jäädä, ja niin kuulemma välillä joku jääkin. Kotona täytyy olla täysi-ikäinen paikalla leikkausta seuraavana yönä. 

jatkuu...

jatkuu alla:

Koko prosessissa kesti ihan alusta loppuun noin 9kk - ja tämä siis peruustusajalla. Kustannuksia tuli polikäynti (n. 50€) ja leikkauskäynti (n. 100€) sekä Lohjalle kulkeminen (pois pääsee Kelan taksilla, tilataan sairaalasta, omavastuu 25€). Erittäin halpa hinta loppuelämän ehkäisystä, vaikka pitkään kestikin. 

Missään vaiheessa kukaan ei siis tentannut mikään eikä käytännössä mitään perusteluja vaadittu - vain muodollinen syy kysyttiin siihen, miksi sterilisaation haluaa ja että onko muita ehkäisykeinoja kokeiltu. Olin tähän kyllä valmistautunut, mutta mitään avautumistilanetta ei missään vaiheessa tullut eteen. Toimenpiteestä sai 3pv saikkua (ke-pe, menin maanantaina töihin ja sitä aiemmin en olisi kyllä kyennyt)- reikä mahassa kyllä rajoittaa elämistä vielä usean viikon ajan. Toivuin varsin kivasti ja kipuja oli aika vähän loppupeleissä. Muistona navasta lähtevä n. reilun 1,5cm leikkausarpi sekä lantion kohdalla n. 1cm arpi.

Suurin vaikutus oli henkiseen hyvinvointiin - vihdosta viimein pystyi luopumaan hormonaalisesta ehkäisystä, jonka haittavaikutusten poistumisen kyllä huomasi... Lisäksi tuntui että voi vihdoin alkaa elämään ns. normaalia elämää ilman lisääntymispainetta ja raskauspelkoa, ja koko asia on nyt poistunut päiväjärjestyksestä - en edes ajattele olevani steriloitu, vaan että lasten hankkiminen ei koske minua. Aiemmin asian pohtiminen ja odottaminen ja koko ehkäisy stressasi ihan viikottain, ja oli muutenkin kokoajan mielessä. Itselleni tämä oli 100% oikea valinta enkä epäröinyt missään vaiheessa. Olen tyytyväinen ja palvelu oli hyvää kaikissa paikoissa! :)

Ja vielä vastauksiin 4/5 ja 5/5 lisätietona että hakeuduin sterilisaatioon heti täytettyäni 30, olen lapseton ja puolisoton ja terve, eli mitään lieventäviä tai jyrkentäviä asianhaaroja ei ollut.

Lähettävän lääkärin tapaaminen, ultra sairaalassa, verikokeet, leikkaus. Näihin meni rahaa noin 150 euroa ja koko homma odotteluineen noin 4 kuukautta.

Leikkauksen jälkeen yllätyin, kun ei ollut kipuja yhtään hartiapistosta lukuunotta eikä ne missään vaiheessa alkaneet vaikka tujut lääkkeet häipyi elimistöstä. Hartiapistos tuli vain jos nauroi tai veti syvään henkeä, johtuu kaasusta jota laitetaan vatsaonteloon. En syönyt särkylääkkeitä. Nyt arvet ovat melkolailla näkymättömät. Operaatiosta vuosi. Ei ongelmia minkään suhteen. Minulla munajohtimet katkaistiin ja poltettiin. En halunnut klipsuja.

Vastaaja 1 vielä jatkaa. Mulla oli vähän tuota hartiapistoa myös, jälkikivut ei kuitenkaan olleet pahat ollenkaan. Multa napattiin munanjohtimet kokonaan pois, on kuulemma yleisin käytäntö nykyään koska ehkäisee munasarjasyöpää.

Mulla operaatiosta 10 vuotta. Kävin yksityisellä gynellä joka kirjoitti lähetteen suoraan operaatioon, ei tarvittu erillistä polikäyntiä. Tuohon aikaan ainakin piti olla erityinen lähetteenkirjoittajagyne, kuka vaan ei voinut sitä kirjoittaa.

Itse operaatioon sanottiin olevan vajaan vuoden jono, mutta pääsin 3 viikossa tammikuun toisen päivän ajalle kun kerroin terveydentilan kartoituksessa etten käytä lainkaan alkoholia mikä siis ihan tottakin 😄 Noihin juhlapyhien jälkeisiin leikkauksiin kuulemma priorisoidaan jengiä jotka ei ole tissuttelun jälkeen liian heikossa hapessa.

Ja muutaman kympin tosiaan oli päiväkirurgisen taksa, lisäksi se eka yksityinen gynekäynti.

Operaatiossa oli ollut ongelmia tuon edelläkin mainitun vatsaonteloon laitettavan kaasun kanssa, sitä jäikin vielä aika paljon sinne joten olin viikon kuin ilmapallo 🙄

Akuuttia kipua oli jonkun verran ja usean vuoden vaivasi ovulaatiokipu toisella puolen, onneksi nyt jo aikaa hävinnyt.

Mutta ehdottomasti oikea ratkaisu jonka tekisin uudelleen!

Olen kohta ollut vuoden jonossa, eikä peruutuspaikkoja ole tarjottu. Lähetehän on vain vuoden voimassa, onko sillä merkitystä? Miten te, jotka olette odottaneet yli vuoden, oletteko päässeet toimenpiteeseen vaikka lähete vanhentunut?

1/2

Hakeuduin Helsingissä sterilisaatioon melkein heti täytettyäni 30 (tästä on nyt muutama vuosi), minulla ei ollut lapsia.

Terveyskeskuksen ajanvarauksessa ei oikein tunnuttu tietävän, miten hoitopolku etenee ja minne minulle pitäisi varata aika, mutta annettiin kuitenkin aika suoraan lääkärille. Lääkäri ihmetteli, miksi aika oli annettu hänelle, koska hänen mukaansa olisin voinut mennä suoraan poliklinikalle (en kyllä ymmärrä miten, eihän sinne voi vain kävellä eikä sinne voi varata itse aikaa jos hoitaja ei anna). Lääkäri kyseli muutamia peruskysymyksiä (miksi haluan sterin, olenko varma, parisuhde jne.) ja kirjoitti lähetteen. Hän ei kuitenkaan tiennyt, vienkö lähetteen sairaalaan itse vai annanko sen terveyskeskuksen respaan ja kehotti kysymään respasta. Respassakin tunnuttiin vähän tietämättömiltä, mutta ottivat lähetteen ja sanoivat lähettävänsä sen eteenpäin.

Tiesin kyllä, että jonossa voi kestää kun asia ei ole akuutti, mutta kuukausia myöhemmin aloin ihmettelemään kauanko tässä kestää ja soitin perään. Selvisi, että respasta lähete oli lähetetty jostain syystä Valviraan (jonne se ei missään tapauksessa kuulunut), josta se oli lähetetty takaisin terveyskeskukseen, mutta kukaan ei ollut kertonut tästä sen jälkeen minulle tai tehnyt lähetteelle yhtään mitään. Sain hakea lähetteen itse takaisin terveyskeskuksesta ja sen jälkeen asia lähti etenemään.

Sain ensin ajan poliklinikalle Jorviin, jossa kyseltiin taas peruskysymyksiä (oletko varma, miksi steri, miksi ei kierukka) ja otettiin kohdun ultraääni ja päätettiin leikkaustavasta (painostivat ottamaan Essuren, mutta pidin pääni ja vaadin klipsit/munanjohtimien katkaisun normaalissa tähystyksessä - onneksi, ottaen huomioon mitä Essuresta ja sen sivuvaikutuksista on sen jälkeen selvinnyt).

Tämän jälkeen oli taas odotusta, kunnes sain leikkausajan, 9 kk päähän ensimmäisestä lääkärikäynnistä. Tätä jouduttiin kuitenkin siirtämään, koska jouduin muun tapaturman vuoksi sairaalaan ja toiseen leikkaukseen juuri silloin, kun steriaika olisi ollut, ja sain uuden leikkausajan tästä 3 kuukauden päähän. Eli kaiken kaikkiaan ensimmäisestä lääkärikäynnistä ja lähetteen saamisesta meni 1 vuosi leikkaukseen.

2/2

Leikkaus itse Kätilöopistolla meni hyvin, menin paikalle aamulla ja odottelin muiden potilaiden kanssa olohuoneen tapaisessa tilassa villasukat jalassa, tapasin leikkaavan kirurgin, joka ehdottikin että poistettaisiinkin munanjohtimet kokonaan, se on kuulemma varmempi tapa ja sitä suositaan nykyään, koska tutkimusten mukaan vähentää munasarjasyövän esiintymistä (joskin mekanismi, jolla se vaikuttaa syöpäriskiin oli vielä vähän tuntematon). Sanoin kyllä, samahan se minulle on ja johdinten poistaminen kokonaan on totta kai varmempi tapa kuin klipsit, jotka teoriassa saattaisivat lähteä irti. Tarjosivat rauhoittavaa esilääkitystä mutta sanoin että ei tarvitse, ei hermostuta, vaan kävelin omin jaloin leikkaussaliin. Tosin siinä vaiheessa kun suonta etsittiin kädestä eikä löydetty, kaduin kyllä etten ottanut esilääkitystä, ei olisi haitannut se käden tökkiminen jos olisi ollut vähän rauhoittavia alla.

Leikkauksen jälkeen herättyäni sai voileipää ja kahvia (hyvät tarjoilut ja ihanat hoitajat!) ja pääsin saman tien kotiin. Leikkaus oli perjantaina ja maanantaina pääsin jo töihin, tosin verkkarit jalassa koska napa oli leikkaushaavan takia niin kipeä että en pystynyt laittamaan napillisia housuja. Odotin, että vatsan turvotus olisi vatsaonteloon pumpatun kaasun takia ollut pahempi, mutta se oli lähinnä kuin ison jouluaterian tai sushibuffetin jälkeen ja laski parissa päivässä. Ei ollut hartiapistoa tai mitään. Leikkaushaavat oli tosi kipeät vajaan viikon, mutta muistaakseni 3-4 viikossa kävin jo liikkumassa normaalisti. Ei ole ollut mitään vaivoja sen jälkeenkään. Alavatsalla toki kaksi pientä vaaleaa arpea, navan arpea toki ei erota sieltä rutusta.

3/3

Ja edellinen jatkaa: maksoin muistaakseni noin 100 euroa leikkauksesta, plus mahdolliset käyntimaksut lääkäri- ja poliklinikkakäynneistä.

Mikä on jono tällä hetkellä pk seudulla?

Pääseekö 28-vuotiaana mitenkään?