Onko lapsillanne ollut jonkinlaisia " pakkoliikkeitä" ? ovatko menneet ohi?
4-vuotias poikamme alkoi yhtäkkiä vetää olkapäätä taaksepäin ja samalla siis koko käsi menee taaksepäin, tekee tätä varsinkin kun keskittyy johonkin, tai kun juoksee tms. Näyttää tosi oudolta ja on tehnyt tätä nyt viikon ajan. Vähän huolestuin asiasta, mutta joskus aikanaan toisella lapsellamme oli ohimeneviä " pakkoliikkeitä" , silmien räpyttelyä yms, joten toivon että tämäkin olisi jotain sellasta.
Kommentit (20)
kausittain. Neuropsykologille odotetaan pääsyä.
Nyt ei ole mitään, mutta olen kyllä ehkä keskimääräistä enemmän taipuvainen jännittämään ja ahdistumaan asioista. Mutta siis siinäkin kai normaali, ei mitään lääkityksiä tai muita.
Minullla itselläni silmien räpsytystä ja tavallaan pään nykimistä. Todella ärsyttävää, mutta en vaan saa niitä loppumaan. Välillä vähenee, välittä taas pahenee. Tällä hetkellä melko pahana omasta mielestä. Ei kuitenkaan mitään niin pahaa, että ihmiset jäisivät tuijottamaan yms. mutta kuitenkin vaivaa itseäni. Lisäksi liikkeet rasittavat todella paljon.
stressaantuneena ja väsyneenä. Ihan hyvin olen pärjännyt, kai ihan tavallinen ihminen minäkin. Paljon samaa kuin edellisellä vastaajalla, jolla oli omakohtaista kokemusta.
Eli meidän 2v:llä on eräs käsien pakkoliike ollut kuukauden ajan. Lääkäri sanoi että jos kestää yhteensä 2kk ja ei mene vielä sittenkään ohi, tai laimene, niin vasta sitten antaa lähetettä neurologille tms päin. Ei ollut huolestunut vaan oletti sen ilman muuta laimenevan. Pienempänä meidän lapsella oli se silmien räpytely pakkoliike ja se meni ohi juuri siinä 2kuukaudessa.
Mun lapselle tuli tic-oireita kun olin masentunut ja niistä suurin osa tuntuu hävinneen kun olen nyt lääkityksellä. Arvatkaa suominko itseäni tästä :(.
..Olen jännittäjä tyyppiä. Lisäyksenä vileä, että noiden edellä mainittujen lisäkis minulla on sellainen kiva pakkomielle järjestellä tavaroita juuri oikeaan järjestykseen. Miehen kanssa välillä naureskelemme sille, mutta on se välillä hieman rasittavaakin. Esim. jossain virallisessa tilanteessa ei voi yhtäkkiä mennä vain siirtelemään tavaroita, jotka häiritsee. Erityisen häiritseviä ovat tavarat jotka " osoittevat" minua tai läheisiäni. Tuntuu, että jotain tapahtuu, jos jokin osoittaa. Tyhmää, tiedän :)
Meillä kyllä oli ahdistavaa kotona, jouduin olemaan jatkuvasti varuillani enkä ns ' oma itseni' . Mutta älä soimaa itseäsi, vaan ota asia niin päin, että jos oire olisikin omasta masennuksestasi seurausta (taipumus siihen on kuitenkin lapsessa itsessään, masennus tai joku muu asia sen vain laukaisee), niin jatkossa tiedät mitä voit asialle tehdä (ainakin mikä voisi ehkä olla syynä), jos ticcausta taas tulee.
Kasilla taitaa olla myös pakko-oireista häiriötä mukana.
hyvinkin auttaa serotoniinin takaisinoton estäjä. Se auttaa myös tuommoiseen pakko-oireiseen häiriöön.
Voitko tertoa lisää tuosta serotoniinin takaisin oton estäjästä?
t. 8
Se tunnetaan paremmin masennuslääkkeenä, mutta auttaa hyvin myös sinun vaivaasi. Suosittelen. 1 tai 1,5 tablettia päivässä. Se oli ennen kallis lääke. Nykyään jo halpa.
Anteeksi virhe. En oikein tiedä, auttaisiko se kasia. Se lääke siis auttaa ennemminkin pakko-oireiseen häiriöön. Siis esim, että on pakko laittaa esineet tietyllä tavalla, ettei jotain tapahtuisi tms. Eli semmoiseen, josta joku muu kirjoitti. Voi olla, ettei ole oikea lääke silmien räpyttelyyn ja sen semmoiseen.
..niin. Nuo pakko-oireet onkin aika jännä juttu. Olen huomannut, että minulla on " kiertäviä" tapoja hallita stressiä. Tällä hetkellä (ja usein aikaisemminkin) se on nuo edellä mainitut. Aikaisemmin minulla on ollut paniikkihäiriötä (ei diagnisoitu) ja viimeksi maha jatkuvasti kipeänä. Heti ensimmäiseksi aamulla kun heräsin, tunsin kuinka se kipu lähti nousemaan ja kestikin sitten siihen asti että illalla nukahdin. Olen aina yrittänyt torjua noita juttuja ja kun saan torjuttua, tulee tilalla jokin muu. Minulla ei vissiinkään ole muuta vaihtoehtoa, kuin kärsiä aina jostain. Tuntuu, että ainoastaan näin pystyn hallitsemaan itseäni ja stressiä (joka pääasiassa sosiaalisista tilanteista).
8/13
kuin aloittaja kirjoitti. (Joku tätäkin kysyi)
terveyskeskukseen ja pyydä lähete mielenterveystoimistoon. Sieltä sitten psykiatri kirjoittaa sitä serotoniinin takaisin oton estäjää. (Ellei sitten terveyskeskuksessa suoraan jo kirjoiteta.) Kun olit sama henkilö, niin juuri oikea lääke sinulle.
Tuleeko noista lääkkeistä sivuvaikutuksia ym? En minä nyt mikää hullu tai seko kuitenkaan ole :)
t. se pakko-oireinen
lääkityksen alkuvaiheessa lieviä sivuvaikutuksia, mm. päänsärkyä, mutta ne menevät yleensä ohi, kun lääkettä on käyttänyt pari kolme viikkoa tai kuukauden. Ei mitään vaarallista/kamalaa terveille, muita lääkkeitä syömättömille ihmisille tule. Toki aina kannattaa olla lääkärin seurannassa, kun aloittaa uuden lääkityksen eli sopia jo alkuun esim. puhelinaika lääkärille viikon, parin päähän ja kontrolliaika kuukauden päähän lääkkeen aloituksesta.
T. LÄäkäri, joka itsekin syö serotoniinin takaisinoton estäjää talvisin pahaan kaamosmasennukseen
..ollaan lapsettomuushoidoissa, onko estettä käyttää yhtäaikaa? Tällä hetkellä tehdään PASseja lääkkeettömään kiertoon. Ainoana lääkkeenä siirrjon jälkeinen Lugestron.
t. se pakko-oireinen
että näitä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI-lääkkeitä) käytetään nykyään mm. masennuksen, PMS:n, kaamosmasennuksen, pakko-oireiden ja bulimian hoitoon aikuisilla. Jos niitä syö, se ei tarkoita, että olisi ' hullu' . ' Hullujen' (mitä sillä nyt sitten kukakin tarkoittaa....) eli skitsofreenikoiden/psykoottisten ihmisten hoidossa käytetään ensisijaisina lääkkeinä muita lääkkeitä.
Eli et ole hullu, jos käytät/kokeilet SSRI-lääkkeitä pakko-oireisiisi. Kannattaa kokeilla eikä kärsiä. Ainahan lääkityksen voi lopettaa, jos se ei parissa kuukaudessa tuo toivottua vaikutusta.
T. Nro 26 eli se lääkäri
En muista missä muissa tilanteissa, mutta ainakin juostessa. Kesti jonkinaikaa, ei tehty asiasta mitään numeroa, ja sitten se vaan jäi pois.