Mitä tapaa et voi sietää liittyen lapsen hoitoon?

että emme enää voi mennä ystäväperheisiin kylään kun aina on lasten nukkuma-aika, välipala-aika, ruokailuaika tai mikä vain, eikä mistään voi yhtään joustaa vaan aina menee elämä sekaisin.

En ymmärrä miksi jo pienen vauvan on nukahdettava yksin...Se että oma vauva niin tekee, ei tarkota sen toimivan kaikilla. Ja todellakaan turha syyllistää vanhempia.

Ongelmat taas selitetään temperamentilla tms.

boheemeja ja taiteellisia he ovat.

miksi joillekkin ihmisille tuntuu niin vaikealta elää lapsiperheen elämää.

Esim. elämää rajoittaa hirveästi se, että on lapsi/lapsia.

" Ei voi mennä sinne ja tänne, kun on lapsi/lapsia" .

Enkä nyt tarkoita baareja/konsertteja tms., vaan ihan tavallisia arkisia asioita.

Vaikka neljä ensimmäistä lastaan olisikin " kasvattanut" hiljaisiksi, rauhallisksi, hyvin tottelevaisiksi jne. niin se viides saattaakin omistaa niin vahvan tempperamentin, että vaatii huomattavasti enemmän työtä, että hänet saa tottelemaan... edes joten kuten.



(Tunnustan; koin vahingoniloa kun tuttavani jolla oli kolme äärimmäisen kilttiä lasta, ja tietenkin se oli vain ja ainoastaan hänen ansiotaan, ja joka aina arvosteli minua kun meidän esikoinen oli taas todella villi, niin sai lopulta sitten nejännen lapsen joka on villi potenssiin tuhat, verrattuna meidän...;) Nyt sitten on sitä mieltä, että lapsen käytökseen vaikuttaa myös hyvin paljon lapsen luonne!!! Ihan totta!?! =O Vihdoin on oppinut käsitteen, että on myös olemassa lapsia jotka ovat yhtä aikaa kilttejä, mutta äärimmäisen villejä, ja heidän kasvatus vaatii moninkertaisen työn.)



nimikerkillä: äiti jonka esikoinen ihan super-villi ja kasvatus vaatii tuskanhikeä, ja toinen lapsi on sitten itse kiltteys, joka on automaattisesti kaikessa niin kiltti ja tottelevainen, ja elämä on pelkkää hymyä.







(p.s: toinen ärysttävä asia on; että lapselle EI saisi korottaa edes ääntään, vaan koko ajan pitää puhua asiasta kuin asiatsa rauhallisesti, tyynesti ja kirjakielellä... aikuisella kun ei ilmeisesti saisi olla mitään tunnetiloja. Ilmisesti joidenkin mielestä on olemassa vain ylirauhallista puhekieltä ja armotonta alentavaa karjumista...)

lapsen pitää olla hiljaa kun aikuinen puhuu! muutenkin kaikki auktoriteetti-sonta.

Minä myös inhoan tuota että lapset keskeyttää koko ajan aikuisten puheet.

Tarkoitan vähän isompia lapsia tällä joiden pitäisi jo osata ymmärtää.



Ja joskus se häiritsee että ei anneta isän osallistua lasten hoitoon OMALLA tyylillään vaan vahdataan selän takan että kaikki menee niinkuin äiti tekee.



Joillakin on taas ihailtava kyky olla luontevasti lasten kanssa, myös vieraiden. Nämä ihmiset jotenkin lumoaa lapset jutuillaan ja olemuksellaan , saa känkkäränkänkin hymyilemään. Ollappa sellainen =)

että lapsen nähden ei muka saisi koskaan korottaa ääntään tai menettää malttiaan.

Ja aina kyse ei edes ole väsyneistä tms. vanhemmista vaan ihan vain perusnegatiivisesta asenteesta :( Kuka kuuntelisi sellaista aikuisena kenenkään suusta jatkuvasti? Kammottavaa.

Ja ei, en väitä, etteikö lapsille

koskaan

saisi hermostua ja korottaa ääntään, mutta rajansa kaikella. Aikuisen pitäisi jaksaa olla aikuinen edes omille lapsilleen. Edes 50-70% heidän hereilläolonsa ajasta ;)

..ollaan niin hyvää vanhempaa muiden edessä, vaikka itse asiassa ollaan ihan kypsyneitä koko hommaan.

Sitten valitetaa,että kun on jo viides korvatulehdus...

Se että lasta haukutaan ja huudetaan pää punaisena _jatkuvasti_, se ettei lasta kuunnella (tietenkään kukaan ei jaksa koko ajan kuunnella 24/7 puheripulista lasta, mutta on tosi tylyä kun aina vastaus on joo joo mmm mmm-linjalla eikä lasta kuunnella silloin kun tällä on omasta mielestään tosi tärkeää asiaa).



Se kun esim. bussissa pieni lapsi alkaa ensin kitistä ja sitten itkeä (tylsää, kuuma jne) eikä äiti tee mitään, korkeintaan jossain vaiheessa hermostuu ja kivahtaa jotain typerästä kiukuttelusta (näitä näkee yllättävän paljon).



Se kun lapseen suhtaudutaan alentuvasti " eihän se nyt vielä voi tota ymmärtää kun on niin pieni" . Oikeasti lapset ymmärtävät aika paljon.



Kun lapsen mienekiinnonkohteisiin suhtaudutaan välinpitämättömästi tai annetaan kuva että kyse on jostain _tosi_ tyhmästä ja tylsästä jutusta.

Vierailija:

Sitten valitetaa,että kun on jo viides korvatulehdus...