Lue keskustelun säännöt.
Elämä aspergerin syndrooman kanssa on yhtä helvettiä
07.07.2019 |
En ymmärrä huumoria ja inhoan jos minusta tehdään pilaa.
Väsyn kaikissa sosiaalisissa kanssakäymisissä.
Kärsin aloitekyvyttömyydestä kotitöissä.
Mielenkiinnonkohteet vievät kiinnostuksen parisuhteen hoitamiselta.
En voi työskennellä työpaikalla, teen töitä kotona.
En pysty juuri puhumaan perheeni ulkopuolisille, en edes niitä monologeja eli olen epätyypillinen as.
Oli pakko purkaa tätä v-tutusta. Aspergerini pilaa myös läheisteni elämän.
Kommentit (42)
No mutta itsehän sinä asut kropassasi, entäs jos vaan viet kroppasi sinne minne ei ass pääse perästä. Ymmärrä huumoria ja hoida parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä huumoria ja inhoan jos minusta tehdään pilaa.
-tosi iso osa ihmisistä inhoo jos niistä tehdää pilaa, eikä osaa nauraa itellensä vaikka osaiski nauraa muille.. :)
Mä olen myös as mutta koen elämäni hyväksi. Parisuhteeseen en ole koskaan halunnut enkä lapsia, olen erakkoluonne. Alanikin olen valinnut niin ettei minun tarvitse olla juurikaan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Olen koodari ja teen lähes 100% etätyötä.
Vältän muutenkin sosiaalisuutta, asun mummonmökissä syrjässä muista. Vain vanhempiini olen joskus yhteydessä. Minä viihdyn hyvin näin, erakkona.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä huumoria ja inhoan jos minusta tehdään pilaa.
-tosi iso osa ihmisistä inhoo jos niistä tehdää pilaa, eikä osaa nauraa itellensä vaikka osaiski nauraa muille.. :)
Suurin osa ihmisistä ei tietenkään pidä siitä, jos heille nauretaan ilkeässä pilkkaamistarkoituksessa, mutta suurin osa varmaan ymmärtää kuitenkin kaverillista kiusoittelua, jossa tarkoitus ei ole mitenkään loukata/kiusata. Mutta jos on asperger, niin silloin ei varmaan ole hyvä erottamaan, milloin nauramisen tarkoitus on ilkeä ja milloin ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sinulla on parisuhde, perhe ja työ ja silti ruikutat?
Mene as toimintaan mukaan, on myös eri keskustelupalstoja, jos et halua kotoonta lähteä.
Saat siellä muista as tyyppisistä tukea, mitä täältä et voi saada koska täällä enimmäkseen neuro tyyppiset hengailee.
Tietenkään NTet eivät ymmärrä ongelmisiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos on asperger, niin silloin ei varmaan ole hyvä erottamaan, milloin nauramisen tarkoitus on ilkeä ja milloin ei?
-toi olis muuten hyvä heitti kiusaajalta :D "sä oot varmaa joku asperger, ku otit tosissaa ku mä haukuin sut pystyy, hiton lehmä!111, daa"
: D
Vierailija kirjoitti:
Mä olen myös as mutta koen elämäni hyväksi. Parisuhteeseen en ole koskaan halunnut enkä lapsia, olen erakkoluonne. Alanikin olen valinnut niin ettei minun tarvitse olla juurikaan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Olen koodari ja teen lähes 100% etätyötä.
Vältän muutenkin sosiaalisuutta, asun mummonmökissä syrjässä muista. Vain vanhempiini olen joskus yhteydessä. Minä viihdyn hyvin näin, erakkona.
Näinhän se tulee mennä, oma elämä ja vapaus.
Ei mulla ole as, mutta kuullostaa kirjottamasi hyvältä.
Meitä on moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä yritä esittää olevasi kuin muut. Koita löytää tapoja tehdä omasta ja muiden elämästä helpompaa. Se on hienoa että sinulla on sinulle sopiva työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä huumoria ja inhoan jos minusta tehdään pilaa.
-tosi iso osa ihmisistä inhoo jos niistä tehdää pilaa, eikä osaa nauraa itellensä vaikka osaiski nauraa muille.. :)
Suurin osa ihmisistä ei tietenkään pidä siitä, jos heille nauretaan ilkeässä pilkkaamistarkoituksessa, mutta suurin osa varmaan ymmärtää kuitenkin kaverillista kiusoittelua, jossa tarkoitus ei ole mitenkään loukata/kiusata. Mutta jos on asperger, niin silloin ei varmaan ole hyvä erottamaan, milloin nauramisen tarkoitus on ilkeä ja milloin ei?
Hyvin harvoin on kiusoittelua johon ei sisältyisi jonkinlaista ilkeää piikkiä, silti vaikka se tehtäisiin huumorin ja kaverillisuuden varjolla. Ja vaikka olisikin niin myös ei asperger voi ahdistua arkaan paikkaan osuvasta kiusanteosta vaikka se olisi täysin pahaa tarkoittamatonta. Esim. Itse olen läski ja vitsailen kyllä itse läskeistäni rankastikin mutta kyllä minuun sattuu jos joku muu heittää niitä juttuja esim kaveri mökillä: puhuivat jostain itsekkäästä ihmisestä ja totesivat että pitäisi hänenkin ymmärtää ettei maailma pyöri hänen napansa ympärillä. Yksi sitten muka hauskasti lisäsi että mun ympärillä se pyörii koska olen niin iso että minulla on valtava painovoimakenttä niin että kuita ja planeettoja kiertää vatsaani Saturnuksen renkaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mm. anoppini rakastaa heittää minua kohtaan vitsejä, joita en as-ihmisenä ymmärrä. Sitten nauraa räksättää että "Kattokaa, tuo ei älyä hahahahah!" En siis osaa lukea rivien välistä. -ap
Pitääkö olla superhyvä koodari, että saa tehdä töitä pelkästään kotoa käsin?
Kääntäjän työ olisi myös yksin tehtävää, mutta siinä pitää osata myydä käännöstyönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mm. anoppini rakastaa heittää minua kohtaan vitsejä, joita en as-ihmisenä ymmärrä. Sitten nauraa räksättää että "Kattokaa, tuo ei älyä hahahahah!" En siis osaa lukea rivien välistä. -ap
Joo, ja varmasti on ”ihan hyväntahtoinen, mitään pahaa ei tarkoittanut!” Not.
Kerran kiusaaja, aina kiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulla on parisuhde, perhe ja työ ja silti ruikutat?
Ja miksi sinun piti tulla ruikuttamaan ihmiselle, jonka oikeasta tilanteesta et mitään tiedä?
Asperger/autismin kirjon häiriöt ovat inhottavia juttuja niistä kärsiville ja heidän läheisilleen. En toivo samaa kohtaloa kenellekään.
Tuo huumorin ymmärtämättömyys on itsellänikin. Omasta mielestäni huumorintaju on yliarvostettua, en ole ikinä osannut naurattaa ketään muuta kuin itseäni. Kellään ei tunnu olevan samanlainen huumorintaju ja nauravan samoille asioille, ja sitten myös moni parisuhde on kaatunut siihen kun annetaan syyksi se että en ole hauska.
Eihän se ole kivaa, kun ennen pitkää selviää ettei ole ollenkaan "hauska". Vaikka en usko että yksikään suhde todella siihen päättyy, ei joku hauskuus voi olla niin tärkeää jos on muuten erinomaisesti sopiva kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö olla superhyvä koodari, että saa tehdä töitä pelkästään kotoa käsin?
Kääntäjän työ olisi myös yksin tehtävää, mutta siinä pitää osata myydä käännöstyönsä.
Ihan tavallinen itsenäisesti aikaan saava riittää ei tarvi olla mikään superguru. Toki yleensä ihan aloittelevaa junioria ei päästetä 100% etään koska uskotaan että hänen peräänsä täytyy vähän katsoa ja myös että hänelle itselleen on etua kun apua ja neuvoja löytyy konttorilta.
Kuitenkin silloinkin kun tein itse koodausta konttorilla, sekin oli varsin siedettävää, koska suurin osa kollegoistakin oli introverttejä nörttejä jotka ei turhia puhelleet. Saattoi mennä päiviä ettei tarvinnut sanoa sanaakaan kellekään.
Itse olin ollut firmassa 6 vuotta kun otin puheeksi että olisiko etätyösopimus mahdollinen. Ja oli se! Nykyisin käyn Helsingin konttorilla kahdesti vuodessa: tavoite- ja kehityskeskustelussa ja firman kesäjuhlilla. Muuten asun Satakunnassa mökissäni ja täältä käsin koodailen.
Vierailija kirjoitti:
Mm. anoppini rakastaa heittää minua kohtaan vitsejä, joita en as-ihmisenä ymmärrä. Sitten nauraa räksättää että "Kattokaa, tuo ei älyä hahahahah!" En siis osaa lukea rivien välistä. -ap
Anoppisi on aivan hirveä ihminen. Järkevä ja empaattinen neurotyypillinen ihminen osaa lukea sitä jos joku ei ole huumorissa samalla aaltopituudella, ja ymmärtää sen jälkeen olla heittelemättä tälle mitään sen tyyppistä juttua mitä pitää erikseen ymmärtää rivien välistä. Eikä tosiaankaan ala nauraa rätkättää jos joku ei ymmärrä, vaan sen sijaan koettaa hoitaa tilanteet kivasti ja selittää mistä oli kysymys. Jos jonkun ihmisen tapaamisesta tulee toistuvasti paha mieli, niin johtuu todennäköisesti ihan siitä että tämä ihminen on oikeasti ilkeä, tai sitten hyvin tyhmä tai ajattelematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö olla superhyvä koodari, että saa tehdä töitä pelkästään kotoa käsin?
Kääntäjän työ olisi myös yksin tehtävää, mutta siinä pitää osata myydä käännöstyönsä.
Ihan tavallinen itsenäisesti aikaan saava riittää ei tarvi olla mikään superguru. Toki yleensä ihan aloittelevaa junioria ei päästetä 100% etään koska uskotaan että hänen peräänsä täytyy vähän katsoa ja myös että hänelle itselleen on etua kun apua ja neuvoja löytyy konttorilta.
Kuitenkin silloinkin kun tein itse koodausta konttorilla, sekin oli varsin siedettävää, koska suurin osa kollegoistakin oli introverttejä nörttejä jotka ei turhia puhelleet. Saattoi mennä päiviä ettei tarvinnut sanoa sanaakaan kellekään.
Itse olin ollut firmassa 6 vuotta kun otin puheeksi että olisiko etätyösopimus mahdollinen. Ja oli se! Nykyisin käyn Helsingin konttorilla kahdesti vuodessa: tavoite- ja kehityskeskustelussa ja firman kesäjuhlilla. Muuten asun Satakunnassa mökissäni ja täältä käsin koodailen.
Voiko parikymppisestä tulla enää hyvää koodaria?
😶