Missä asioissa et tee parisuhteessa kompromisseja? Miksi kompromisseja pidetään niin tärkeänä osana parisuhteita?

Mulle on ihan sama esim.missä kaupassa käydään yhdessä.Jos katsotaan elokuvia,niin vaihtoehtoja on monia.En syö mitään mitä en halua,en tee asioita,joista en pidä.en tapaa ihmisiä,joista en pidä.En harrasta seksiä,jos mua ei haluta.Mä olen sitä mieltä,että jokaisen pitää saada olla suhteessakin oma itsensä.Ja toista ei voi määräillä.Liian erilaisten on turha menn yhteen :D

Lasten hankinta ja naimisiin meno. Kumpaakaan ei minun kanssani tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on ihan sama esim.missä kaupassa käydään yhdessä.Jos katsotaan elokuvia,niin vaihtoehtoja on monia.En syö mitään mitä en halua,en tee asioita,joista en pidä.en tapaa ihmisiä,joista en pidä.

Juuri näin itsekin ajattelen. Olen monissa asioissa todella joustava, joten jos minulla ei ole vahvaa mielipdiettä suuntaan tai toiseen, olen todennäköisesti tyytyväinen. Kompromissihaluttomuus olisi varmasti ongelmallisempi piirre, jos olisin todella pikkutarkka luonne aivan kaikissa asioissa. AP

Yhdessä asumisesta tulee kyllä noin ehdottomalla asenteella vaikeaa. Lasten kasvatuksesta nyt puhumattakaan.

Lapsia en suostu tekemään ja en tee inhottavalta tuntuvia asioita toisen mieliksi (esim. en suutele). 

Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.

Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.

Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.

Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.

Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.

Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.

Naimisiinmeno, lasten saaminen, usko Jumalaan. Nuo ovat minulle niin tärkeitä arvoja, että en koskaan tekisi miehen takia kompromisseja niissä. Eli sanoisin, että elämän perusarvoissa en tee kompromisseja. Sen sijaan arkisissa asioissa olen niihin valmis, jopa isoissakin arjen asioissa: teimme mieheni kanssa kompromissin esimerkiksi siinä, missä maassa asumme (olemme eri maista kotoisin ja tällä hetkellä emme asu kummankaan kotimaassa). Sanoisin että kun tärkeimmt arvot elämässä ovat yhtenevät, se yhteys kannattelee monenlaisten pienempien kompromissien yli.

Ehkä jotkut tarkoittavat "kompromissien tekemisellä" juuri sitä "kumpikin voittaa" -juttua, että yritetään löytää ratkaisu joka sopii molemmille. Useinhan ei edes yritetä miettiä, mikä ratkaisu voisi molemmille sopia, vaan kuvitellaan, että on vain kaksi vaihtoehtoa, ja riidellään siitä kumpi niistä valitaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.

Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.

Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.

Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.

Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.

Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.

En elä avoliitossa, joten saan itse päättää, miltä kotonani näyttää. Voin toki kysyä sisustusideoita, mutta viime kädessä teen päätökset sisustuksestani oman makuni mukaan.

Jos kumppani haluaisi harrastaa seksiä vain kerran viikossa, hän ei olisi kumppanini. Seksissä ei varsinkaan kannata tehdä kompromisseja. Mätsäävät libidot ja seksuaaliset mieltymykset ovat parisuhteessa erittäin tärkeä juttu.

En omista autoa tai lemmikkiä kenenkään kanssa. Kumppanini saa aivan hyvin valita juuri sellaisen auton kuin hän haluaa, jos hän haluaa auton ostaa.

Minun ei ole mikään pakko matkustaa aina kumppanini kanssa. Jos haluan todella kovasti reissata johonkin, mikä ei häntä innosta, voin aivan hyvin mennä yksin tai kaverin kanssa. Ei ole mitään järkeä laittaa rahaa reissuun vain kumppanin vuoksi, kun yhteistä aikaa ja yhteisiä reissuja on varmasti tarpeeksi.

Näistä asioista huolimatta, tai kenties niiden vuoksi, parisuhteet ovat aina olleet minusta tavattoman helppoja ja antoisia. AP

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.

Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.

Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.

Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.

Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.

Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.

Mutta aivan noin yksinkertaista se ei tietenkään ole. Esim. jos toinen ei halua yhtään lemmikkiä, täytyy puhua siitä, miksi hän ei niitä halua. Jos ei ole täysin selvää mikä on ongelman ydin, siihen on vaikea keksiä hyvää ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jotkut tarkoittavat "kompromissien tekemisellä" juuri sitä "kumpikin voittaa" -juttua, että yritetään löytää ratkaisu joka sopii molemmille. Useinhan ei edes yritetä miettiä, mikä ratkaisu voisi molemmille sopia, vaan kuvitellaan, että on vain kaksi vaihtoehtoa, ja riidellään siitä kumpi niistä valitaan.

Minulle kompromissi tarkoittaa sitä, että kumpikin saa vain osan siitä, mitä halusi, tai ei mitään. Se on sitä, että ollaan vuorotellen vähän tyytymättömiä tai valitaan kolmas vaihtoehto, joka ei ole oivallinen kummallekaan.

"Kumpikin voittaa" on taas win-win -skenaario, jossa molemmat ovat sitä mieltä, että ratkaisu on tosi hyvä.

Tämä ero on jäänyt mieleeni jostakin markkinoinnin tai neuvottelutaidon oppaasta. Se tuntuu aika oleelliselta etenkin, kun olet täysin oikeassa siinä että harvalle tulee edes mieleen etsiä win-win -ratkaisua näissä tilanteissa. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.

Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.

Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.

Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.

Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.

Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.

Mutta aivan noin yksinkertaista se ei tietenkään ole. Esim. jos toinen ei halua yhtään lemmikkiä, täytyy puhua siitä, miksi hän ei niitä halua. Jos ei ole täysin selvää mikä on ongelman ydin, siihen on vaikea keksiä hyvää ratkaisua.

En minä kyllä alkaisi välttämättä grillaamaan toista siitä, miksi hän ei halua lemmikkiä. Ehkä vertaukseni ontuu, mutta eikö tuo ole vähän kuin alkaisi bingota, miksi toinen ei halua lapsia? Minä en halua, että minulta aletaan tivaamaan lapsettomuuteni syitä. Jos toinen ei halua lemmikkiä, sitten hän ei halua, ja sillä hyvä. AP

Mullakin on ollu oma koti yli 9v,jonka sisustuksen olen päättänyt ihan itse.Lapset mulla on exän kanssa.Ja hyvin toimii yhteistyö vaikka en tee kompromisseja.Olen luonteeltani hyvin auttavainen ja empaattinen.Eläimiä mulla ei oo allergian takia.Lapset voivat tuoda joskus koiransa kylään.Mulla on hyvin erilainen ruokavalio.Kysyn aina,kun joku tulee kylään,että mitä hän haluaa syödä.

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.

Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.

Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.

Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.

Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.

Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.

Jännä oletus että parisuhde tarkoittaa yhdessä asumista.

Suhteessa tulee olla runsaasti seksiä, ja huomattavan osan siitä seksistä tulee sisältää BDSM-elementtejä. Pari kertaa on pitänyt lopettaa seurustelusuhde, koska nainen on antanut ymmärtää olevansa korkealibidoinen ja tykkäävänsä rajusta seksistä. Muutaman kuukauden kuluttua on paljastunut, että pohjimmiltaan hän haluaakin vain vaniljaseksiä kerran tai kaksi viikossa. On turhauttavaa, kun deittaillessa esitetään muuta kuin on.

Uskollisuus nyt ainakin on sellainen asia, jossa en olisi valmis minkäänlaiseen kompromissiin. En ole mustasukkaista tyyppiä, miehellä saisi todellakin olla naispuolisia kavereita ja eksiin saisi pitää yhteyttä vapaasti, mutta yhtään syrjähyppyä en sietäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.

Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.

Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.

Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.

Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.

Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.

Mutta aivan noin yksinkertaista se ei tietenkään ole. Esim. jos toinen ei halua yhtään lemmikkiä, täytyy puhua siitä, miksi hän ei niitä halua. Jos ei ole täysin selvää mikä on ongelman ydin, siihen on vaikea keksiä hyvää ratkaisua.

En minä kyllä alkaisi välttämättä grillaamaan toista siitä, miksi hän ei halua lemmikkiä. Ehkä vertaukseni ontuu, mutta eikö tuo ole vähän kuin alkaisi bingota, miksi toinen ei halua lapsia? Minä en halua, että minulta aletaan tivaamaan lapsettomuuteni syitä. Jos toinen ei halua lemmikkiä, sitten hän ei halua, ja sillä hyvä. AP

Eikö edes läheisimmän ihmisen kanssa voi puhua asioista? Vähän eri asia kuin ventovieraalta kyseleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.

Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.

Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.

Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.

Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.

Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.

Mutta aivan noin yksinkertaista se ei tietenkään ole. Esim. jos toinen ei halua yhtään lemmikkiä, täytyy puhua siitä, miksi hän ei niitä halua. Jos ei ole täysin selvää mikä on ongelman ydin, siihen on vaikea keksiä hyvää ratkaisua.

En minä kyllä alkaisi välttämättä grillaamaan toista siitä, miksi hän ei halua lemmikkiä. Ehkä vertaukseni ontuu, mutta eikö tuo ole vähän kuin alkaisi bingota, miksi toinen ei halua lapsia? Minä en halua, että minulta aletaan tivaamaan lapsettomuuteni syitä. Jos toinen ei halua lemmikkiä, sitten hän ei halua, ja sillä hyvä. AP

Eikö edes läheisimmän ihmisen kanssa voi puhua asioista? Vähän eri asia kuin ventovieraalta kyseleminen.

Näissä kyselyissä ei vaan ole kyse toisen empaattisesta ymmärtämisestä ja hiljaa kuuntelemisesta vaan suostuttelusta ja kyseenalaistamisesta. Tässäkin lemmikkihaluttomuudesta haluttiin kysellä, koska haluttiin löytää "ongelman ydin", johon haluttiin löytää "hyvä ratkaisu". Tämä on myös minun kokemukseni siitä, miksi lapsiasioista kysellään. En halua noihin kyselyihin osallistua, koska lapsettomuuteni ei ole minulle mikään ongelma enkä tarvitse mitään ratkaisuja. AP

Minäkään en koe oikeastaan tekeväni kompromisseja suhteessani, vaikka asutaan yhdessä ja lapsiakin on. Mutta meillä se ehkä johtuu siitä että arvot ja preferenssit menee aika lailla yhteen.

Kummallakin tulee olla suhteessa omat rahat. Myöskään juopottelua tai väkivaltaa en hyväksy. Kehoni koskemattomuuden pitäisi olla itsestäänselvä asia. Ei siis mitään tarraamista tai tönimistä, lyömisestä nyt puhumattakaan.