Millaiset välit sinulla on appivanhempiisi?

En tiedä olisivatko välit läheisemmät, jos olisimme ihmisinä enemmän samanhenkisiä vai olisiko kuvio silloinkin aivan sama. Anoppi vaikutti todella ihastuneelta miehen veljen tyttöystävään, mutta heti eron tullessa kaikki yhteydenpito häneen loppui kuin seinään. Kai se sinällään on aika tavanomaista.

Samanlaiset. En ole myöskään äitini kanssa BFF tasolla, luonteemme ovat kovin erilaiset.

Appeni on kuollut ennen kuin tapasin mieheni, häneen siis ei ole ikinä ollutkaan välejä.

Anoppini taas.... No, sitä tunkeilevaa, joka asiaan puuttuvaa narsistista hullua en halua tavata ollenkaan. Eikä hänkään minua, kun olen niin hankala, kun en tottele vanhempaa ihmistä (kyllä, nämä sanat olen kuullut anopin suusta). Välttelen parhaani mukaan. Valitettavasti mies kutsuu äitinsä pilaamaan kaikki lasten synttärit, muuten ei juuri nähdä. Aiemmin anoppi kävi joka päivä kyläilemässä, toi meille säkki kaupalla turhaa krääsää, haukkui mut mennen, tullen ja palatessa... Ei siis ideaalitilanne, mutta tällä mennään. Nykyinen hyvin etäinen vaihtoehto on miljardi kertaa parempi, kuin tuon ihmisjyrän alla makaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Samanlaiset. En ole myöskään äitini kanssa BFF tasolla, luonteemme ovat kovin erilaiset.

Minulla ei ole äitiä elossa ja isään on etäiset välit. Harmittaa, ettei itsellä sellaista lämminhenkistä isoa perhettä ole.

Oikein hyvät, vaikka olen eronnut miehestäni. Ovat aina olleet ystävällisiä. Jotain pientä erimielisyyttä on joskus, mutta sehän on selvä asia, kun olemme eri sukupolvea. Niin on omien vanhempienkin kanssa. Käyvät silloin tällöin. Välimatkaa 180 km, heillä ei ole autoa. Vien lapset heille kerran kesässä viikoksi.

Edelleen hyvät välit aviomieheni vanhempiin, vaikka tämä on jo kuollut ja mulla on uusi kumppani. Tulevat meillä käymään tai me mennään heille. Yleensä ohjelmassa pikkunaposteltavaa tai grillataan, ja samalla olutta/viiniä. 

Appiukkoa en ehtinyt tavata, on kuollut jo vuosia sitten. Anoppi on alusta lähtien katsonut minua pitkin nenänvartta. Hänellä on kolme poikaa jotka tietenkin ovat täydellisiä ja muistaa sitä julistaa koko ajan. Meidät poikien puolisot haukkuu, lyttää ja vähättelee. Elikkä on pojistaan todella mustasukkainen. Suhtaudun häneen kuin mielisairaaseen ja välttelen parhaani mukaan. Asia harmittaa paljon, koska olen kiltti ja sopeutuvainen ihminen enkä koskaan tätä ennen ole joutunut miettimään välien katkaisua keneenkään ihmiseen.

Meillä on siinä suhteessa tavanomaisesta poikkeava (ainakin nykyaikana) että me asumme samassa pihapiirissä. Me asumme päärakennuksessa ja appivanhemmat asuvat toisessa siipirakennuksessa. Tämä on hyvin kätevää etenkin silloin kuin kävin kodin ulkopuolella töissä tai jouduin olemaan opiskelujen vuoksi päivät poissa (yli 80 km:n matka opiskelupaikkakunnalle). Anoppi hoisi lapset ihan suvereenisti vauvaikäisestä tuonne pari-kolme vuotiaiksi, jolloin lapset meni tarhaan. Sekin on hyvä puoli, että anoppi on alunperin ulkomaalainen, joten opetti oman kielensä lapsille, kuten miehellenikin aikoinaan. Lapset ovat nyt kolmikielisiä.

Ainoa vähän huono juttu on se, että meillä on yhteinen yritys appivanhempien kanssa ja heillä on paljon mielipiteitä asioista, vaikka vastuu onkin miehelläni ja tämän sisaruksilla. Mielestäni mieheni välit vanhempiinsa ivat jännitteisemmät kuin minun.