Lue keskustelun säännöt.
Lapsi alkanut valittaa kaikesta normaalista ruuasta
03.07.2019 |
Ei tykkää hernekeitosta, perunaruuasta, spagetista ja lihasta, salaatista... Vaatisi päästä kauppaan, jos ruoka ei ole miellyttänyt. Kun en suostu valittaa nälkäänsä. Mikä neuvoksi? Ikää 10.
Kommentit (23)
Mä en siedä valittajia kun ruoassa ei oikeasti ole mitään vikaa. Aina ei voi olla sitä omaa herkkua tarjolla. Jos mies(!) tai lapset napisee ruoasta niin ohjaan kuiva-ainekaapille ja neuvon keittämään vaikka puuron jos ei laittamani ruoka kelpaa. En pakota syömään mutta en myöskään kuuntele valitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele lapsen kanssa. Kysy, mitä ruokia hän sitten haluaisi. Olisiko jotain uusia reseptejä, joita voisitte testata yhdessä siten, että lapsi auttaa?
Toivotaan, että on ohimenevää. Mun 13-vuotias on aina ollut hyvin valikoiva, yhden käden sormilla on laskettavissa ne ruokalajit, jotka kelpaavat. Kaikki muu on pahaa. Ja mä olen kuitenkin kokki ammatiltani. Kaikki kouluruoka on niin ikään pahaa. En enää välitä, mitä tuo lapsi syö tai on syömättä. Usein syö leipää, muroja tai hedelmiä. Kaupassa kun käydään yhdessä, niin ostan ihan mitä vain, kunhan söisi, mutta aika neuvoton olen, kun Prisman valikoimastakaan ei löydy kelpaavia ruokia. Mihinkään nälkäkuureihin en lasta voi pakottaa (jos et syö ruokaa, et saa muutakaan), koska on alipainoinen.
Vielä ei ole tullut tilattua vastausta. Provo hakee, että eivät nuo mitään oikeita ruokia olekaan. Tästä on kyse
Jätä se kakara ruoatta. Jos vielä valittaa, anna nyrkkiä. Hakkaa siniseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hyljin lapsena lähes kaikkea ruokaa, koska melkein kaikesta ruuasta tuli huono olo. Aikuisena sitten selvisi yliherkkyys maidolle, kananmunalle ja gluteenille.
Valittaja saa kokata seuraavan aterian kaikille. Tehkööt sitten vaikka niitä voileipiä koko perheen evääksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syödään mitä on tarjolla tai ollaan syömättä. Kaikkea ei ole pakko ottaa ja yleensä pöydästä löytyy jotain mikä kelpaa.
Ei se lapsi siihen kuole, vaikka yksi ateria jäisi välistä.
Oppiipahan sen ettei jos ruoka maistu, niin sitten ollaan nälässä.
Jos lapselle ei kelpaa mikään, on kyse pelkästä kiukuttelusta.
Elä pakota,olkoon syömättä sitten.Toki voitte yhdessä mietyiä viikon ruokalistaa ja osallistaa lasta kokkaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä syödään mitä on tarjolla tai ollaan syömättä. Kaikkea ei ole pakko ottaa ja yleensä pöydästä löytyy jotain mikä kelpaa.
Ei se lapsi siihen kuole, vaikka yksi ateria jäisi välistä.
Oppiipahan sen ettei jos ruoka maistu, niin sitten ollaan nälässä.
Jos lapselle ei kelpaa mikään, on kyse pelkästä kiukuttelusta.
Tiedän, että lapseni syömättömyys on pelkkää uhmaa ja kiukuttelua, mutta se ei saa lastani syömään. Tai mikään ruoatta jättäminen tai painostaminen. Seurauksena on vain enemmän uhmaa ja lapsi ei syö sitäkään vähää. Pystyy elämään yhdellä voileivällä koko päivän, helposti ja mitä vähemmän syö, niin sitä vähemmän mikään maistuu.
Mut nämä on näitä taas, kun omat lapset ovat normaaleja, niin ei pystytä asettumaan toisen asemaan ollenkaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä syödään mitä on tarjolla tai ollaan syömättä. Kaikkea ei ole pakko ottaa ja yleensä pöydästä löytyy jotain mikä kelpaa.
Ei se lapsi siihen kuole, vaikka yksi ateria jäisi välistä.
Oppiipahan sen ettei jos ruoka maistu, niin sitten ollaan nälässä.
Jos lapselle ei kelpaa mikään, on kyse pelkästä kiukuttelusta.
Tiedän, että lapseni syömättömyys on pelkkää uhmaa ja kiukuttelua, mutta se ei saa lastani syömään. Tai mikään ruoatta jättäminen tai painostaminen. Seurauksena on vain enemmän uhmaa ja lapsi ei syö sitäkään vähää. Pystyy elämään yhdellä voileivällä koko päivän, helposti ja mitä vähemmän syö, niin sitä vähemmän mikään maistuu.
Mut nämä on näitä taas, kun omat lapset ovat normaaleja, niin ei pystytä asettumaan toisen asemaan ollenkaan...
Ei se lapsi itseään näännytä nälkään. Nuo ovat vain tekosyitä, jotta voit antaa lapselle periksi ja sanoutua irti kasvatustyöstä.
Miksi nostat lapsen syömisistä metelin? Toimit juuri niin, kuin lapsi haluaa. Lapsi haluaa huomiota ja tahtonsa läpi ja käyttää ruoalla pelailua sen tavoitteen saavuttamiseksi.
Eikä se lapsesi välttämättä elä sillä yhdellä leivällä koko päivää. Tuskin olet häntä vuorokauden ympäri vahtimassa. Tuon ikäisetkin osaavat olla kieroja ja käydä esimerkiksi salaa kaapilla/kavereillaan syömässä.
Itse antaisin vain olla. En kiinnittäisi mitään huomiota lapsen syömisiin tai syömättä jättämisiin. Ja viis veisaisin lapsen kiristys-yrittelyistä. Ei fyysisesti ja psyykkisesti terve ihminen pysty olemaan ilman ruokaa.
Eri asia sitten, jos lapsesi on oikeasti sairas, eikä "normaali", kuten asian ilmaiset. Silloin suuntanasi pitäisi olla lääkäri eikä vauva-palsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä alkoi moinen marina 14 vuotiaalla. Kerran tein vaihteeksi lihapullia ja tuo sitten tokas, että eiiiiii noita.. miksei meillä syödä samaa ruokaa kuin koulussa? Enkä ole eineskauppaan vieläkään lähtenyt.
Itse sanoin samanikäiselle, että kokkaa itse mitä haluat ja tykötarpeet löytyy kaapeista. Päivän päästä ihan tavallinen ruoka maistuikin taas. Sivuhuomiona: valvoin kyllä kokkausharjoitusta ja neuvoin, jos kysymyksiä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset olivat pieninä todella huonoja syöjiä. Ei vaan uponnut. Sen jälkeen kun kahdelta löytyi keliakia, muuttui ruokailutyyli kaikilla kolmella. Eivät nyt mitään hirmunapostelijoita ole vieläkään, mutta ruoka, mitä on tarjolla, syödään mukisematta ja lautanen joka kerta tyhjäksi.
Voi olla nirsoilua, mutta voi myös johtua pahasta olosta ruokailun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoin samanikäiselle, että kokkaa itse mitä haluat ja tykötarpeet löytyy kaapeista. Päivän päästä ihan tavallinen ruoka maistuikin taas. Sivuhuomiona: valvoin kyllä kokkausharjoitusta ja neuvoin, jos kysymyksiä oli.
Sä oletkin helpolla päässyt, jos vuorokaudessa tokeni. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoin samanikäiselle, että kokkaa itse mitä haluat ja tykötarpeet löytyy kaapeista. Päivän päästä ihan tavallinen ruoka maistuikin taas. Sivuhuomiona: valvoin kyllä kokkausharjoitusta ja neuvoin, jos kysymyksiä oli.
Sä oletkin helpolla päässyt, jos vuorokaudessa tokeni. :D
Itsekin odotin pidempää "taistelua", mutta hyvä näin. Ehkä sitten muutaman vuoden sisällä iskee isompi kapina, saa nähdä.
Minä sanoin lapselleni, että lähdetään lääkäriin selvittämään mikä vaivaa, jos ruoka noin huonosti maistuu. Alkoi kummasti maistua taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä syödään mitä on tarjolla tai ollaan syömättä. Kaikkea ei ole pakko ottaa ja yleensä pöydästä löytyy jotain mikä kelpaa.
Ei se lapsi siihen kuole, vaikka yksi ateria jäisi välistä.
Oppiipahan sen ettei jos ruoka maistu, niin sitten ollaan nälässä.
Jos lapselle ei kelpaa mikään, on kyse pelkästä kiukuttelusta.
Tiedän, että lapseni syömättömyys on pelkkää uhmaa ja kiukuttelua, mutta se ei saa lastani syömään. Tai mikään ruoatta jättäminen tai painostaminen. Seurauksena on vain enemmän uhmaa ja lapsi ei syö sitäkään vähää. Pystyy elämään yhdellä voileivällä koko päivän, helposti ja mitä vähemmän syö, niin sitä vähemmän mikään maistuu.
Mut nämä on näitä taas, kun omat lapset ovat normaaleja, niin ei pystytä asettumaan toisen asemaan ollenkaan...
Ei se lapsi itseään näännytä nälkään. Nuo ovat vain tekosyitä, jotta voit antaa lapselle periksi ja sanoutua irti kasvatustyöstä.
Miksi nostat lapsen syömisistä metelin? Toimit juuri niin, kuin lapsi haluaa. Lapsi haluaa huomiota ja tahtonsa läpi ja käyttää ruoalla pelailua sen tavoitteen saavuttamiseksi.
Eikä se lapsesi välttämättä elä sillä yhdellä leivällä koko päivää. Tuskin olet häntä vuorokauden ympäri vahtimassa. Tuon ikäisetkin osaavat olla kieroja ja käydä esimerkiksi salaa kaapilla/kavereillaan syömässä.
Itse antaisin vain olla. En kiinnittäisi mitään huomiota lapsen syömisiin tai syömättä jättämisiin. Ja viis veisaisin lapsen kiristys-yrittelyistä. Ei fyysisesti ja psyykkisesti terve ihminen pysty olemaan ilman ruokaa.
Eri asia sitten, jos lapsesi on oikeasti sairas, eikä "normaali", kuten asian ilmaiset. Silloin suuntanasi pitäisi olla lääkäri eikä vauva-palsta.
Lapsi on käynyt psykiatrilla, psykologilla ja yleislääkärillä, sekä kouluterkalla painokontrolleissa. Ei ole auttanut mikään, joten todellakin, olen siinä tilanteessa, että nostan kädet pystyyn.
Meillä taas kävi niin että nirso lapsi on alkanut syömään nyt 12 vuotiaana uusia ruokalajeja
Valittakoon. Kyllä se syö kun nälkä on tarpeeksi kova.