Miten joistain ihmisistä tulee ihmishirviöitä?

Yhteiskunta ja naiset tekivät minusta semmoisen. Olin syntyjäni ihana ja hymyilevä lapsi, mutta minkäs teet kun kohtalo päätti toisin ja murskasi viattoman, kauniin sielun.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta ja naiset tekivät minusta semmoisen. Olin syntyjäni ihana ja hymyilevä lapsi, mutta minkäs teet kun kohtalo päätti toisin ja murskasi viattoman, kauniin sielun.

Sillä on rajansa kuinka paljon yhteiskunta voi autistia auttaa. Pakkohoitaakaa ei voi jos henkilö ei ole psykoottinen. Jos autisti on päättänyt jääräpäisesti syyttää muita asioista jotka aikuisen ihmisen pitää itse hoitaa tai ratkaista eikä autisti ota mitään vastuuta itsestään niin mitäpä siinä voi tehdä.

En todellakaan tiedä miten tai miksi.

Mun määritelmä ihmishirviölle on kuitenkin yksinkertainen: ihmishirviö = paha ihminen = ihminen joka tekee tahallaan jotain pahaa muille ihmisille tai muille eläville olennoille. Siis tekee ihan mitä hyvänsä pahaa muille.

Suurin osa ihmisistä on tuollaisia, selvästi yli puolet, pahoja ihmisiä, ihmishirviöitä. P*ska maailma.

minäkin olin alun perin hyvin kirkasotsainen valopää joka halusi vain hyvää kaikille ihmisille. Sitten menin naimisiin naisen kanssa jonka väkivaltaisuus, psykoottisuus ja katkeruus jotenkin vain tarttui. Aika pitkälle koen että vanhemmista se lähtee. 

Junttisuku, kouluttautumattoman maalaisen epävarmuus, kelpaamattomuus ja miehen malli, jossa ollaan Mies isolla M:llä ja pieni väkivalta on välillä sallittua ja jopa suotavaa.

Koulutusviha, porvariviha, miesviha, kaupunkilaisviha. Viha kaikkea erilaista kohtaan.

Onneksi nainen otti avioeron ja pääsin tästä inhottavuudesta pois. Mutta kyllä se on jälkiä jättänyt. En minä ainakaan näe miksi minun täytyisi toivoa hyvää tällaisille ihmisille, jotka selvästi sitä eivät ansaitse. 

Mua kiusattiin älyttömän paljon ja sisälläni oli älyttömän paljon kipua. Todella pitkään olin kahden vaiheilla kiikun kaakun, oli lähellä etten vinksahtanut todella pahalle tielle: olisin saattanut ryhtyä sarjam*rhaajaksi. Harkitsin sitä ihan älyttömän paljon eikä se useimmiten ollut edes harkinnan asia vaan minulla oli sisällä murskaava kipu joka melkein pakotti minut tuollaiseksi. Olisin tuottanut mahdollisimman paljon kärsimystä mahdollisimman monille ihmisille. No, nyt vihdoin viimein tuo kahden vaiheilla kiikkuminen on loppunut ja olen päättänyt että en koskaan tee mitään pahaa kenellekään, päinvastoin, pyrin tekemään loppuelämäni ajan mahdollisimman paljon hyvää. Kipua minulla on sisälläni kyllä ihan yhtä paljon kuin ennen, kipu ei tule koskaan vähenemään, mutta olen jo pitkään saanut olla rauhassa kiusaajiltani.

Mutta siis, jos minusta olisi tullut "ihmishirviö" niin se olisi johtunut ihan vain sietämättömästä kivusta ja kiusaamisesta. Ai niin, kiusaajia oli älyttömän paljon, jopa "ammattiauttajat" eli psykiatrit ja psykologit ym kiusasivat minua. Tahallaan lisäsivät mieleni kipuja, vaikka epätoivoisena anelin apua. Älytöntä. Aivan kuin olisivat yrittäneet ajaa minua hirveisiin tekoihin. Ehkä he toivoivat että lopettaisin oman elämäni, ehkä he eivät uskoneet että tekisin pahaa muille. No, jokatapauksessa yksi parhaista asioista elämässäni oli kun vihdoin lopetin ammattiauttajien luona käymisen. Lopetin myös töissä käymisen ja kaikkialla muuallakin käymisen ja kaikkien ihmisten tapaamisen. Silloin vihdoin viimein pääsin eroon kiusaajistani, tilanteeni helpotti. Nyt olen viimeisten vuosien ajan yksin rauhassa oppinut ymmärtämään menneisyyttäni, elämääni, kipuani, tajunnut mistä kipuni aina tuli. Kipuni tuli enimmäkseen muilta ihmisiltä ja vain osittain sisältäni.

Eli pahiten kiusatuista voi tulla pahimpia rikollisia, kuten mulle oli käydä.

Mutta sitä en sitten tiedä mitä varten tavalliset ihmiset tekevät pahaa, miksi psykiatrit ovat hirviöitä, ja tavalliset työtätekevät ihmiset jotka eivät kärsi aivan kamalasti ja joita ei kiusata aivan hirveästi. Miksi he tekevät pahaa? Miksi he ovat hirviöitä?

Ihan tavallisista ihmisistä on melko helppo saada hirviöitä. Ajattele vaikkapa joitakin sisällissotia, kuten Ruandan sisällissotaa tai holokaustia. Tai teollista eläintuotantoa, jossa systemaattinen raaka elävien eläinten teurastaminenpelkistyy tavallisille ihmisille makkarapaketteina ja jauheliha-makaronilaatikkona. Yhteistä näille on se, että empatia etäännytetään luomalla kuvaa persoonattomista massoista ja hallittavista laumoista, jotka uhkaavat ehkä omaa turvallisuudentunnetta tai henkeä. Inhon tunteita on helppo luoda rinnastamalla tietty ihmisryhmä likaan, saastaisuuteen ja tauteihin. Heitä voi kuvata toistuvasti rotiksi, torakoiksi, loisiksi jne. Jotkut ihmiset ovat tietenkin luonnostaan tunnekylmempiä kuin toiset ja he jopa luonnostaan nauttivat pienestä väkivallasta. Esim. monet pikkupojat tykkäävät rääkätä eläimiä ja monet nauttivat siitä, kun saavat käyttää valtaa toiseen ihmiseen ja nöyryyttää ja nujertaa heidät. Pahuus ilmentää itseään myös näennäisesti turvallisessa ympäristössä mm. kouluväkivaltana, työpaikkakiusaamisena ja perheväkivaltana. Siihen ei lopulta tarvita niin paljoa, että suuresta osasta ihmisistä tulee hirviöitä toisilleen. Aggressiivisuus on osa ihmislajin selviytymis-strategiaa ja usein se on hyvin tehokas tapa saada itselleen haluamansa lyhyellä tähtäimellä, minkä takia taipumus siihen ei ole kovinkaan harvinainen. 

Naiset on luonnostaan hirviötä toisille. Voisivat edes itse myöntää sen itselleen. Suu vaahdossa jauhavat valheita.

Vierailija kirjoitti:

Naiset on luonnostaan hirviötä toisille. Voisivat edes itse myöntää sen itselleen. Suu vaahdossa jauhavat valheita.

Ja löytyy näitä miehissäkin. "Juoruakka" mies on tooooooooooooooooooodella alinta kastia kaikista.

Entäs ihmismöröt? oks ne niitä joita ollaan pahiten kiusattu, mutta ovat niin hyviä ihmisiä etteivät muutu "hirviöiksi" vaan  pysyvät yhteiskunnan kiusauksen uhreina.

En hyväksyisi.

Miksi suurimmasta osasta tulee kunnon kansalaisia? Pahuus ja väkivalta on ihmisessä luonnostaan, pienelle lapselle täytyy erikseen opettaa, että toisia ei saa lyödä, eikä tukistaa, eikä raapia eikä heittää hiekkaa toisten päälle. 

Koskelan tapauksessa kiusaamisesta tuli koko ajan brutaalimpaa, koska kukaan ei puuttunut siihen. 

Veikkaan että perimä, kasvuolosuhteet ja tilaisuus tekevät varkaan tai siis hirviön.

Vierailija kirjoitti:

Miksi suurimmasta osasta tulee kunnon kansalaisia? Pahuus ja väkivalta on ihmisessä luonnostaan, pienelle lapselle täytyy erikseen opettaa, että toisia ei saa lyödä, eikä tukistaa, eikä raapia eikä heittää hiekkaa toisten päälle. 

Koskelan tapauksessa kiusaamisesta tuli koko ajan brutaalimpaa, koska kukaan ei puuttunut siihen. 

Tämähän pätee moniin muihinkin tunnettuihin tapauksiin. Kun ei jää tarpeeksi varhaisessa vaiheessa kiinni, tai saa ainakaan kunnollista touhut lopettavaa rangaistusta, pääsee kehittymään ties miksi pervoksi murhaajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiusattiin älyttömän paljon ja sisälläni oli älyttömän paljon kipua. Todella pitkään olin kahden vaiheilla kiikun kaakun, oli lähellä etten vinksahtanut todella pahalle tielle: olisin saattanut ryhtyä sarjam*rhaajaksi. Harkitsin sitä ihan älyttömän paljon eikä se useimmiten ollut edes harkinnan asia vaan minulla oli sisällä murskaava kipu joka melkein pakotti minut tuollaiseksi. Olisin tuottanut mahdollisimman paljon kärsimystä mahdollisimman monille ihmisille. No, nyt vihdoin viimein tuo kahden vaiheilla kiikkuminen on loppunut ja olen päättänyt että en koskaan tee mitään pahaa kenellekään, päinvastoin, pyrin tekemään loppuelämäni ajan mahdollisimman paljon hyvää. Kipua minulla on sisälläni kyllä ihan yhtä paljon kuin ennen, kipu ei tule koskaan vähenemään, mutta olen jo pitkään saanut olla rauhassa kiusaajiltani.

Mutta siis, jos minusta olisi tullut "ihmishirviö" niin se olisi johtunut ihan vain sietämättömästä kivusta ja kiusaamisesta. Ai niin, kiusaajia oli älyttömän paljon, jopa "ammattiauttajat" eli psykiatrit ja psykologit ym kiusasivat minua. Tahallaan lisäsivät mieleni kipuja, vaikka epätoivoisena anelin apua. Älytöntä. Aivan kuin olisivat yrittäneet ajaa minua hirveisiin tekoihin. Ehkä he toivoivat että lopettaisin oman elämäni, ehkä he eivät uskoneet että tekisin pahaa muille. No, jokatapauksessa yksi parhaista asioista elämässäni oli kun vihdoin lopetin ammattiauttajien luona käymisen. Lopetin myös töissä käymisen ja kaikkialla muuallakin käymisen ja kaikkien ihmisten tapaamisen. Silloin vihdoin viimein pääsin eroon kiusaajistani, tilanteeni helpotti. Nyt olen viimeisten vuosien ajan yksin rauhassa oppinut ymmärtämään menneisyyttäni, elämääni, kipuani, tajunnut mistä kipuni aina tuli. Kipuni tuli enimmäkseen muilta ihmisiltä ja vain osittain sisältäni.

Eli pahiten kiusatuista voi tulla pahimpia rikollisia, kuten mulle oli käydä.

Mutta sitä en sitten tiedä mitä varten tavalliset ihmiset tekevät pahaa, miksi psykiatrit ovat hirviöitä, ja tavalliset työtätekevät ihmiset jotka eivät kärsi aivan kamalasti ja joita ei kiusata aivan hirveästi. Miksi he tekevät pahaa? Miksi he ovat hirviöitä?

Psykiatria on ollut harhateillä pitkään. Ihan älyttömiä ajatuksia ja teorioita. He voisi jo julkisesti myöntää tehneensä aikojen saatossa pahoja virheitä.

Kiusaaminen vaikuttaa paljon enemmän mitä ollaan valmiita myöntämään. Kannattaa pysyä hyvänä, niin pelastaa mielensä ja elämänsä. Vaikeata on, tiedän sen myös. Vielä vaikeampaa olisi jos tekisi pahoja rikoksia ja kantaisi niiden seurauksia kaiken muun lisäksi.