Yksin kotona puhuvat, mitä ja "kenelle" puhutte?
Jos puhut yksin kotona ollessasi mitä tyypillisesti puhut? Ovatko yksinpuheesi monologeja vai yksipuolisia keskusteluja, joissa puhut repliikkejä, mutta ulkopuolinen ei tietäisi esim. mihin kysymyksiin vastaat? Vai selitätkö puuhaillessasi työvaiheita yms. ? Kenelle kuvittelet puhuvasi? Minkä tyyppistä on puheittesi sisältö?
Oletko yrittänyt lopettaa sitä?
Kommentit (14)
Enimmäkseen puhun koiralle, mutta myös huonekasveille ja tavaroillekin. Esim. jos jokin tavara putoaa ja vierii sohvan alle, niin saatan kysyä siltä, että "no oliks pakko mennä just sinne?".
Lenkilläkin kommentoin usein näkemiäni asioita ääneen koiralle. "Kato (koiran nimi) tuolla puussa on leipäpussi! Mitä ihmettä??"
Kiroilen kotona etätyöpäivinä it-ongelmien takia 😄
Kissalle höpötän ja kissa höpöttää takaisin. Iiii, aaaa, prrr, prrrmaaau! Omia tekemisiäni en tarvitse selittää mutta on kiva istua katin kanssa ikkunalla ja ihmetellä mitä sieltä näkyy :)
Telkkarille useimmiten. 'Mitä säkin luulet tekeväs, älä nyt sinne mee!' 'Kauhee mekko, eihän toi sovi sulle yhtään!' 'Ei tuu muuten kestämään toi liitto, etkö nää että ihan väärä tyyppi sulle?' Olen aika häijy telkkari-ihmisille.
Juttelen Jeesukselle kaikkia juttujani, joskus kyllä myös äksyilen putoileville tavaroilleni, kun tupaavat välillä putoamaan ja vierimään mitä ärsyttävimpään paikaan.
Mulla on monta kaveria pään sisällä. Osa puhuu suomea ja toiset vastaa englanniksi. Kivoja vuoropuheluita ollut jo vuosien ajan.
Juttelen lemmikilleni tai sitten käyn läpi jotain traumaa menneisyydestä tai sanon ääneen jotain mitä olisin jollekulle ihmiselle sanoa mutta en pystynyt.
Kissalle, kasveille ja tavaroille. Välillä myös itselleni tyyliin "noni, hieno juttu Annaliisa, tietysti piti pudottaa se maustepurkki"
Kasveille puhun paljon, kyselen kaipaavatko vettä, aurinkoisempaan paikkaan, kehun uusista lehdistä jne. Tietokoneelle kiroilen usein tai maanittelen sitä toimimaan paremmin. Tai muuten vaan höpisen tekemisiäni ääneen, tyyliin "pitäisköhän mun imuroida" tai "jos lisäisin tähän ruokaan pippuria niin maistuiskin joltain" yms. En yritä lopettaa, koska olen huomannut että muistan asioita paremmin kun puhun ne ääneen, jos vaikka ennen kauppaan lähtöä tutkin kaappeja ja kerron itselleni mitä pitää ostaa tai kun käyn läpi asioita mitä pitää kotona tehdä.
Lähinnä ajattelen ääneen, että pitäisikö keittää kahvia tai olisiko tämä tavara hyvä tässä tai mihinkäs joku esine tippui.
Ennen juttelin kissojeni kanssa, mutta ne ovat jo kuolleet. :( Kissani vastasi aina nauf tai purrr. Juttelen ulkona tuntemattomille kissoille ja muillekkin eläimille ja sisälle eksyville hyönteisille. Tänään kyselin parvekkeellani käyneeltä talitiaiselta, että kukas se sinä olet.
Yleensä itselleni kommentoin, että miten sitä voikaan olla niin idiootti kun ei tota tai tota tajunnut.
Vain älykkäimmät ihmiset sanovat ajatuksiaan ääneen, tämä tutkittu. Ja jos on jotain pakko-oireita, kuten tulla aina keittiöön tarkistamaan liesi, on hyvä sekin sanoa ääneen 'poissa päältä' näin se todella todentuu mieleen. Uskon, että ne ketkä todella kärsii olla yksin ovat pään sisälläänkin todella yksin. Tänne synnytään yksin ja lähdetään yksin seuranaan ehkä ne viimeiset ajatukset. Kukas se entinen tv-persoona, Holle Holopainen päätti aina ohjelmansa sanoihin ; ' ihmiset pitäkää yhteyttä itseenne.'
Ajatukset ääneen. "Mitäs tossa on?" "Tää vois mennä tähän."