Avaudutteko kampaajalle?
Eilen kampaajalla käydessäni viereiselle paikalle tuli nainen, jonka suu kävi koko ajan. Hän kertoi täysin vieraalle kampaajalle aivan kaiken, mitä oli sinä päivänä tehnyt ja ajatellut. Juna lähti aamulla kello se-ja-se ja kun hän pääsi kaupunkiin, hän kävi siellä-ja-siellä kaupassa ja löysi vaatteen kokoa x, joka maksoi xx euroa. Kampaaja ynähteli tottuneesti sopivissa väleissä. 🙄
Siis ihan oikeasti, miksi ihmeessä te kuvittelette, että tuollaiset asiat kiinnostaa ketään?
Kommentit (28)
Minulla oli joskus työkaveri, joka raportoi tekemisistään samaan tyyliin. Tylsyyden huipentuma.
Mulla oli muinoin kaveri, joka rakasti kampaajalla käyntiä. Hän vaihteli kampaajaa aina muutaman kerran välein, kun ei muistanut, mitä oli valehdellut kampaajalle edellisellä kerralla.
Hän nimittäin virkisti itseään puhumalla palturia. Hänellä oli aina niin hieno ammatti ja mahtavia romansseja. Ja oli juuri lähdössä taas Välimeren huvilalleen, mitä varten piti tukka laittaa kuntoon.
Toisinaan hän oli maailman sairain ihminen, jota oli rasitettu toistuvilla syöpäsairauksilla ja synkällä masennuksella. Keliakiaa ja laktoosi-intoleranssia oli. Ja hirveästi allergioita. Hiukset piti värjätä jollakin erikoisaineilla.
En. Mitä vähemmän rupattelua siinä(kin) tilanteessa, sen parempi. Jotkut kampaajat osaavat tulkita tilanteen ja tekevät työnsä hiljaisuudessa kysyen vain tilanteeseen liittyvät kysymykset, toiset koittavat väen väkisin keksiä rupattelun aiheita. "No onkos loma tulossa, olettekos menossa johonkin reissuun, oletko rannalla ollut"..... Sanon kyllä sitten, että olen päivän jutellut asiakkaiden kanssa, niin sopiiko jos luen nyt tätä lehteä hiljaa.
Vieraalle kampaajalle en höpöttele asioistani. Nykyään moni kampaaja on ihan oikea ystävä, joten luottoystävälle voin kertoa omista asioistani tai kertoa kuulumiseni.
Näitähän riittää. Käyn trimmauttamassa lyhyen tukkani kuukausittain ja usein satun kuulemaan näitä avautujia.
Tyypillistä heille on sananparsien ja sanontojen käyttäminen (useamman kuin kerran on täti todennut tuolista noustessaan ”se on menoks, sanoi Annie Lennox”). Ja he nauravat kovasti omille vitseilleen.
Aloittajalle: Kuvittelisin että tuollaiset asiat kiinnostavat kampaajaani, koska hän kertoo samanlaisia juttuja itse. Toivoisin että olisi mieluummin hiljaa. Itse en avaudu, mutta kohteliaisuudesta kommentoin hänen juttujaan jonkin verran.
Voisin tietysti vaihtaa kampaajaa, mutta toisaalta olen ollut työn jälkeen tyytyväinen niin siksi en. En jaksa lähteä etsimään uutta, suulaita niistä kuitenkin on suurin osa. Rasittavin oli se, joka koko ajan kyseli lomien ja juhlapyhien vietoistani (oli ennen tätä nykyistä vakkarini).
Vierailija kirjoitti:
Vieraalle kampaajalle en höpöttele asioistani. Nykyään moni kampaaja on ihan oikea ystävä, joten luottoystävälle voin kertoa omista asioistani tai kertoa kuulumiseni.
Käyt monilla kampaajilla, jotka rahaa vastaan käsittelevät hiuksiasi, ja pidät heitä luottoystävinäsi?
En todellakaan avaudu kampaajalle. En usko, että häntä kiinnostaisi minun asiat, vaikka hän onkin hyvin ystävällinen ja herttainen ihminen.
Myös vastaavat naapurin tädit ovat kummallisia. Kertovat ummet ja lammet, kun pihalla törmää.
Oliskin varaa käydä kampaajalla. Joudun itse leikkaamaan hiukseni, voisin toki avautua itselleni.
En avaudu. Istuisin mielelläni ihan hiljaa omissa ajatuksissani, mutta pikkupaikkakunnan ainoa kunnollinen kampaaja tykkää itse avautua miessuhteistaan, laivareissuistaan yms, yms. Tätä se on kun kaikki tuntee toisensa jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Myös vastaavat naapurin tädit ovat kummallisia. Kertovat ummet ja lammet, kun pihalla törmää.
No yleensäkin ihmiset, joilla on tarve lupsauttaa pihalle joka hemmetin ajatus ja päivän tapahtuma...
Kyllä mä ainakin avaudun. Mutta ensin odotan kampaajan avausta "jokos on lomat alkaneet" tms. ennen kuin alan löpisemään. Se on tavallaan merkki että nyt voidaan jutella. Jos kampaaja ei tee aloitusta niin tulkitsen sen niin että hän haluaa tehdä työtään rauhassa.
On melkeinpä vakiokuvia että kampaajalla käydessäni kerron matkoistani, sillä käyn lähes joka kuukausi yhdellä tai kahdella työmatkalla ulkomailla. Yritän näistä kertoa joitakin mielenkiintoisia pointteja, huomioita ja tapahtumia. Sopivan kepeätä, ei liian raskasta, eikä liian tosissaan.
Tosi usein on käynyt niin, että kampaaja päätyy avautumaan mulle, kun ammattini selviää. En tiedä miten reilua on, että istun käsittelyn ajan ilman mahdollisuutta poistua, kuuntelen hänen (tai tuttaviensa) elämän sattumuksia ja sit vielä maksan täyden hinnan. Oon päätynyt vaihtelemaan kampaajaa enkä puhu juuri mitään. En halua tehdä töitäni kampaajalla.
En avaudu, mutta rupattelen mielelläni niitä näitä vaikka lomasuunnitelmista tai ajankohtaisista asioista. Minusta olisi outoa istua siinä penkissä 2,5h ihan hiljaa samalla kun toinen hipelöi päätäni. Minusta on kiva jutella ihmisille vaikka introvertti olenkin. En häiriinny edes Vilan myyjistä vaan saatan jopa ottaa avun vastaan. Voitteko kuvitella?
Vierailija kirjoitti:
En avaudu, mutta rupattelen mielelläni niitä näitä vaikka lomasuunnitelmista tai ajankohtaisista asioista. Minusta olisi outoa istua siinä penkissä 2,5h ihan hiljaa samalla kun toinen hipelöi päätäni. Minusta on kiva jutella ihmisille vaikka introvertti olenkin. En häiriinny edes Vilan myyjistä vaan saatan jopa ottaa avun vastaan. Voitteko kuvitella?
Mitä sun tukallesi tehdään, jos sun päätäsi hipelöidään 2,5 tuntia kerrallaan? Leikkaako ja värjääkö kampaaja hiuksiasi karva kerrallaan?
Vierailija kirjoitti:
Näitähän riittää. Käyn trimmauttamassa lyhyen tukkani kuukausittain ja usein satun kuulemaan näitä avautujia.
Tyypillistä heille on sananparsien ja sanontojen käyttäminen (useamman kuin kerran on täti todennut tuolista noustessaan ”se on menoks, sanoi Annie Lennox”). Ja he nauravat kovasti omille vitseilleen.
Ja heillä on viskin ja röökin madaltama ääni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitähän riittää. Käyn trimmauttamassa lyhyen tukkani kuukausittain ja usein satun kuulemaan näitä avautujia.
Tyypillistä heille on sananparsien ja sanontojen käyttäminen (useamman kuin kerran on täti todennut tuolista noustessaan ”se on menoks, sanoi Annie Lennox”). Ja he nauravat kovasti omille vitseilleen.
Ja heillä on viskin ja röökin madaltama ääni?
Minun äitini on juuri tuollainen joutavien sanontojen käyttäjä ja tyhjännauraja. Voin uskoa, että hän kertoo kampaajalleen kaikki omansa ja jälkeläistensä asiat. Mutta hänellä ei ole matala ääni, kun ei tupakoi eikä juuri käytä alkoholiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tosi usein on käynyt niin, että kampaaja päätyy avautumaan mulle, kun ammattini selviää. En tiedä miten reilua on, että istun käsittelyn ajan ilman mahdollisuutta poistua, kuuntelen hänen (tai tuttaviensa) elämän sattumuksia ja sit vielä maksan täyden hinnan. Oon päätynyt vaihtelemaan kampaajaa enkä puhu juuri mitään. En halua tehdä töitäni kampaajalla.
Samat sanat ja juuri samasta syystä. Olen kuunnellut juuri koko päivän ihmisiä ja ollut sosiaalinen non-stop, joten kampaajalla haluaisin olla hiljaa rauhassa, lukea lehteä ja juoda kahvia ja nauttia, joku laittaa hiuksia. Maksan lystistä parhaimmillaan 180 e, joten siihen hintaan en haluaisi tosiaan vielä kuunnella toisen vuodatuksia.
Jos sillä ei oleketään muuta, jolle kertoa asioita.