Saako rajattoman sukulaisen koskaan aisoihin?

Minä piirsin hiekkaan rajan ja sanoin, ettei tälle puolelle saa tulla tai en oo enää sun kaveri.

Tottakai saa rajat. Millainen ongelma,tämä sukulainen sitten on, niin vakavasta häirinnästä ota yhteys poliisiin

Puolisukulaisesta(pikkuserkku) on kokemusta. Hyvin tiukoilla pelisäännöillä saatiin luvaton lainaaminen loppumaan. Kävi siis hakemassa miehen työkaluja autotallista ja varastosta ja hyvin usein unohti palauttaa. 10 vuotta sitten mies meni pikkusrkun luo auton ja peräkärryn kanssa ja kertoi, että tuli hakemaan takaisin työkalunsa, jotka serkku on unohtanut palauttaa. Käveli serkun autotalliin ja kävi tavarat läpi ällistyneen serkun katsellessa vieressä ja kantoi omansa autoon. Sen jälkeen pyysi serkkua avaamaan varaston oven ja kävi sen läpi ja sitten vielä kävi liiteristä hakemassa moottorisahansa. Tämän jälkeen kertoi, että lainaan saa tavaraa, vain jos erikseen pyytää ja yhden kerrallaan.

Välit viileni huomattavasti ja aina välillä edelleen yrittää unohtaa palauttaa, mutta kun ei enää pääse talliin ja varastoon yksin ja saa lainaan yhden työkalun kerrallaan, niin jotenkuten on homma sujunut.  

Vaikeaa on. Varsinkin jos sitä ei heti huomaa tai on itse kiltti, joka ei osaa sanoa "ei"!

Välien katkaisu ainakin toimii!

Voi myös miettiä, elääkö omaa elämäänsä vai miellyttääkö muita, kumpi tärkeämpää? :)

Vaikeaa on. Varsinkin jos sitä ei heti huomaa tai on itse kiltti, joka ei osaa sanoa "ei"!

Välien katkaisu ainakin toimii!

Voi myös miettiä, elääkö omaa elämäänsä vai miellyttääkö muita, kumpi tärkeämpää? :)

Ei onnistunut meillä. Puhuminen oli kuin tuuleen huutamista. Juu, juu ja sitten taas hetken päästä paljastui, että selän takana äherrettiin omiaan.

Nyt kun välitkin on jo pantu poikki, yrittää välikäsien avulla tunkea elämäämme. Todella rasittavaa!

Onko ainoat vaihtoehdot tulla toistuvasti ylikävellyksi tai sit katkaista välit kokonaan? Järkevämpää on miettiä omat rajansa ja pitää niistä kiinni. Toista ei tarvitse loukata eikä nöyryyttää ja silti omista rajoistaan voi pitää kiinni. Omat rajat täytyy myös sanoa ääneen. Ei voi muuten olettaa, että joku ne tietäisi. Sen jälkeen pitää olla johdonmukainen ja pitää niistä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Onko ainoat vaihtoehdot tulla toistuvasti ylikävellyksi tai sit katkaista välit kokonaan? Järkevämpää on miettiä omat rajansa ja pitää niistä kiinni. Toista ei tarvitse loukata eikä nöyryyttää ja silti omista rajoistaan voi pitää kiinni. Omat rajat täytyy myös sanoa ääneen. Ei voi muuten olettaa, että joku ne tietäisi. Sen jälkeen pitää olla johdonmukainen ja pitää niistä kiinni.

Ei rajattoman ihmisen lanssa se ongelma oli rajattomuuden kohde vaan se rajaton ihminen, joka ei kunnioita rajoja. Eihän aiinä muuten mitään ongelmia olisikaan.

Esim meillä ei vaan mene jakeluun, missä menee oma itse, missä toinen ihminen, mikä on normaalia, mikä epänormaalia.

Ei siis ole tällä rajattomalla ihmisellä kertakaikkiaan tajua, että esimerkiksi toisen lapsen neuvolaan ei mennä soittelemaan, lääkäriaikoja ei varailla toisen lapsille tai että ne lapsen asiat ei edes kuulu tälle rajattomalle. Ei vaikka panisi jonkun toisen sukulaisen urkkimaan niitä,

Vierailija kirjoitti:

Onko ainoat vaihtoehdot tulla toistuvasti ylikävellyksi tai sit katkaista välit kokonaan? Järkevämpää on miettiä omat rajansa ja pitää niistä kiinni. Toista ei tarvitse loukata eikä nöyryyttää ja silti omista rajoistaan voi pitää kiinni. Omat rajat täytyy myös sanoa ääneen. Ei voi muuten olettaa, että joku ne tietäisi. Sen jälkeen pitää olla johdonmukainen ja pitää niistä kiinni.

Jos henkilö on ”rajaton” kyse on siitä ettei hän ymmärrä toisten rajoja eikä näin ollen kunnioita niitä vaikka miten vääntäisi rautalangasta että En Hyväksy Tätä.

Miten estät rähjäävää ja asioihisi nokkansa tunkevaa ja oikeuksiasi polkevaa sukulaista jatkamasta samaa ikuisesti muuten kuin estämällä eli laittamalla välit poikki, jos hän ei kunnioita rajojasi? Koska jos hän kunnioittaisi, hän tajuaisi ensimmäisellä kerralla, viimeistään toisella, kun sanot ettet pidä tällaisesta, voitko lopettaa. Minulla on juuri tuollainen lähisukulainen ja ainoa keino estää häntä räyhäämästä on pysytellä kaukana. Puhe ei mene jakeluun.

Minun äitini on rajaton. Ei hän usko mitään. Millään. Ei ole koskaan uskonut tai ymmärtänyt ja iän myötä ongelma on vain pahentunut.

Kun en antanut periksi, hän sotki ensin koko suvun asiaan. Ja sen jälkeen alkoi viranomaisille valittaminen. Siis oikeasti oikeuskanslerille asti soiteltu, miksi hän ei saa päättää lasteni asioista tai miksi minun ei tarvitse selittää hänelle, mitä lapseni syö tai missä perheeni lomailee. Ja olen nelikymppinen koulutettu ihminen.

Tosi huvittavaa, että joku selittää, että kerrot vaan ja sillä saat rajat. Juup.

Minulla on nyt menossa eräs vaihe rajojen luomisessa. Olen onnistunut nihkeilemään tilanteissa joissa olisin ennen suostunut refleksinomaisesti auttamaan. Tajusin jossain vaiheessa (terapian avulla) että oma jaksaminen on niin veitsenterällä että tilanteen on pakko muuttua. Olen ihan käytännön tasolla esim. onnistunut pitämään puhelut varsin lyhyinä, enkä ole lupautunut mihinkään. En enää itse ota yhteyttä omatoimisesti, koska vuorovaikutus kahden omaisen kanssa on nyt niin raastavaa.

Jokaisella tilanne on omanlaisensa, mutta minulla asiaan on liittynyt omassa tilanteessani seuraavia oivalluksia:

- Minua on yritetty syyllistää siitä etten hoida näiden rajattomien läheisten hommia

- Jos minä en pidä omista tarpeistani huolta, ei pidä kukaan muukaan

- Minulla on ihan oikeasti pahoja ongelmia jaksamisen kanssa, arvioisin olevani huomattavasti pahemmassa jamassa kuin minulta apua pyytävät

- Autan muita sitten kun olen saanut omat asiani kuntoon ja minulla on siihen voimia

- Aikuisten ihmisten voi lähtökohtaisesti olettaa pärjäävän omillaan, vaikka avun pyytäminen ei olekaan mitenkään kiellettyä

Eli tässä on kai tapahtumassa se että lähes nelikymppisenä alan lopulta oppimaan tervettä itsekkyyttä.

Minulla tämä rajaton henkilö on äiti, ja mikään muu raja ei ole mennyt perille kuin välien katkaisu.

Vanhemman ja pienen lapsen välillä on aina valta-asettelu eikä äiti kyennyt luopumaan valta-asemastaan minuun enkä minä millään toiminnalla saanu häntä lopettamaan sitä. Soppaan tuli lisää ihmisiä: ensin poikaystäväni - nykyinen puolisoni, sitten meidän lapsemme. Kenenkään rajoja äitini ei kyennyt kunnioittamaan ja kaikki rajoittamisyritykset päättyivät marttyyriloukkaantumiseen.

Palstan mukaan vika on tietty minussa.

Jos olen oikein ymmärtänyt niin rajaton ihminen ei välttämättä edes hahmota mikä on fakta, mikä on ajatus, mikä on mielipide ja mikä on tunne. Kun kerroin lähiomaiselleni että minullapa on ollut nyt tosi mukava olo kun on ollut helteitä, hän käyttäytyi kuin olisin väittänyt että 2+2 = 15. Hän ei pidä helteestä, kukaan muukaan ei voi pitää. Samainen ihminen antaa muille lahjaksi esineitä joita hän itse haluaisi...

T. 11.

Vierailija kirjoitti:

Jos olen oikein ymmärtänyt niin rajaton ihminen ei välttämättä edes hahmota mikä on fakta, mikä on ajatus, mikä on mielipide ja mikä on tunne. Kun kerroin lähiomaiselleni että minullapa on ollut nyt tosi mukava olo kun on ollut helteitä, hän käyttäytyi kuin olisin väittänyt että 2+2 = 15. Hän ei pidä helteestä, kukaan muukaan ei voi pitää. Samainen ihminen antaa muille lahjaksi esineitä joita hän itse haluaisi...

T. 11.

Ei eroteta omia tunteita ja mielipiteitä toisen tunteista ja mielipiteistä. Silloin käyttäydytään juuri noin.

Nämä ovat usein semmoisia aika kilttejä ihmisiä, jotka jonnekin toiseen suuntaan joustavat. Läheisiä kohtaan käyttäytyvät sitten noin. Se ei ehkä ole tarkoituksellista eikä kiusaamistarkoituksessa, mutta etenkin ystävällisyydestä tehtyjä tekoja on niin vaikea kieltää. "No mutku mä aattelin, että sä tykkäisit tästä!" ja "Kun mikään ei riitä!"

Jos annetaan vaihtoehtoja asiaan, tällainen henkilö on päättänyt jo etukäteen minkä vaihtoehdon toisen pitäisi valita.

Rajatonon nimenomaan läheisilleen kamala, muiden mielestä joviaali ja mukava.ne läheiset sitten maksaa siitä.

Meillä se rajaton on miniä. Ei auttanut muu kuin katkaista välit. Poikaan ollaan yhteydessä, samoin pojan exään (ja lastenlastemme äitiin), mutta nykyisellä miniällä on porttikielto niin meidän kotiimme, mökillemme ja lomaosakkeeseemme.

Ainakin voi vaatia vähintään bikinien käyttöä, kun ovat teillä vierailulla.

Onnistuu vain rajaamalla itsensä riittävän etäälle, on se nähty. 

Vierailija kirjoitti:

Onko ainoat vaihtoehdot tulla toistuvasti ylikävellyksi tai sit katkaista välit kokonaan? Järkevämpää on miettiä omat rajansa ja pitää niistä kiinni. Toista ei tarvitse loukata eikä nöyryyttää ja silti omista rajoistaan voi pitää kiinni. Omat rajat täytyy myös sanoa ääneen. Ei voi muuten olettaa, että joku ne tietäisi. Sen jälkeen pitää olla johdonmukainen ja pitää niistä kiinni.

No tuota noin ... sanoisin, että se on sen toisen osapuolen oma ratkaisu, suostuuko pysymään rajoissa vai katkaiseeko välit kokonaan tai ainakin pitemmäksi aikaa. Meillä oli kovasti kaikkiin talon asioihin osallistumista ja järjestämistä. Siitä tehtiin loppu jokseenkin jyrkkäsanaisesti kerralla. Muutama vuosi meni niin että sitä sukulaista ei näkynyt. Sitten tuli taas tarvetta sellaiselle tavaralle, jota täältä löytyi ja hän unohti. Tarkkaa silmälläpitoa vaatii kyllä vielä nyt vuosien jälkeenkin.

Oman kokemuksen perusteella antaisin saman neuvon, minkä ehkä eräät muut allekirjoittavat: älkää koskaan päästäkö ketään ottamaan talostanne ja tilalaltanne yhtään mitään ilman talonväen valvovaa silmää ja nimenomaista lupaa! Ei vaikka "äiti on luvannut tämän minulle eläessään", ei päästetä kaivamaan onkimatoja tunkion vierestä, ei yhtään mitään! Usein tilanne ehtii ryöstäytyä käsistä ennen kuin sen edes havaitsee.

Riippuu tietty paljon tilanteesta, mutta jotkut saa aisoihin antamalla konkreettisia seurauksia huonosta käyttäytymisestä. Esim. ei nähdä kolmeen kuukauteen. Eivät saa enää olla lasten kanssa ilman valvontaa. Lähdet paikalta jos yrittävät polkea rajojasi. Mitkään puheet ja ns. Come to Jesus -tapaamiset eivät minun kokemuksella auta. Vain johdonmukaiset seuraukset.