En tiedä, pitäisikö nyt sitten yrittää lasta vai ei
Häiden jälkeen alkoi miehen sukulaiset kysyä, että milloin meille tulee lapsia. Kaverit kyselleet jo sitä ennen. Niiden lapset alkaa olla jo isoja. Häistä alkaa olla kohta lähempänä se 10 vuotta aikaa. Miehelle tein selväksi, etten välttämättä ikinä halua lapsia. Seurustelun alkuvaiheessa naiivina teininä kuvittelin, että haluaisin useamman.
30-vuotiaana oli yksi "vahinkoraskaus". Raskauden aikana tuntui siltä, etten halua lasta ja päättyikin keskenmenoon. Keskenmeno oli tavallaan iso helpotus. Mutta sitä sitten seurasi suma raskausuutisia, jotka alkoivat ärsyttää.
Nyt 33-vuotiaana en edelleenkään tiedä, haluanko lapsia vai en. Äitini on melkein 15 vuotta vihjaillut, että lapsia voisi tulla. Vuosi sitten sanoi suoraan, että hanki jo se lapsi. Siinä vaiheessa tuli taas hylkimisreaktio, kun muut alkaa puhua lapsista. Ei, ihan vain sinun kiusaksi en helvetissä hanki.
Ehkäisyä ei ole ollut käytössä kuin ovulaation aikaan varmaan kuuteen vuoteen. Seksiäkin tosin on ehkä pari kertaa kuukaudessa: mies stressaa yrityksensä tuottavuuden vuoksi, minä stressaan pätkätöitä. Sitten tulee miettineeksi, että tässä vaiheessa voisi olla se 2 vee pyörimässä jaloissa.
Mutta vauvakuumetta ei siltikään tule. Joten miten tietää, pitäisikö sitä lasta edes yrittää vai ei?
Kommentit (20)
Eihän niitä tehdä vaan saadaan, jos saadaan.
Älä ihmeessä tee. Hittoako se muille kuuluu! Sinun oma henkilökohtainen asia. Älä pliis tee.
Teette jos haluatte, mutta kuuntele sisintäsi. Itse en tekisi tuon viime kertaisen raskauden perusteella jonka keskenmeneminen tuotti lähinnä sulle ennemminkin helpotuksen tunteen kuin surua.
Hyvä testi on miettiä, haluatko lasta niin paljon että myös oikein "kunnolla erityisen" lapsen tulo olisi ok. Jos tuntuu että ns täysin normaali ja helppo lapsikin saattaisi tuntua taakalta, niin ei ehkä kannata ottaa riskiä että syntyykin haastavampi tapaus.
Lapsia tehdään aidosta halusta olla vanhempi.
Minusta on outoa, ettei tiedä haluaako lasta vai ei. Itse en ole koskaan halunnut ja se on ollut ihan päivänselvä asia. Moni ystävä on kyllä sanonut tehneensä vain siksi, että niitä kuuluu tehdä. t. nainen 45v.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä testi on miettiä, haluatko lasta niin paljon että myös oikein "kunnolla erityisen" lapsen tulo olisi ok. Jos tuntuu että ns täysin normaali ja helppo lapsikin saattaisi tuntua taakalta, niin ei ehkä kannata ottaa riskiä että syntyykin haastavampi tapaus.
Mä kyllä veikkaan, että suurin osa nyt lisääntyneistä reputtais tuossa sun testissäs. Mulle "kunnolla erityinen" lapsi olisi ajatuksen tasolla kauhistus (tästä huolimatta olen tehnyt kaksi lasta), mutta toisaalta tiedän, että yleensä suurin osa ihmisistä mukautuu siihen, mitä elämä tullessaan tuo.
Kuulostaa siltä että olet tyytyväinen elämääsi näin, ja lapsen hankkiminen voisi tuntua sinusta vankilalta ja kaduttavalta asialta. Olen kahden lapsen äiti ja aina halunnut lapsia 100% varmasti. Silti usein tämä lapsissa kiinni olo ja 24/7 vastuu tuntuu kovalta ja välillä on ollut ajatuksia että miksi ihmeessä edes halusin tätä. Hanki jos haluat lapsen ja haaveilet äitinä olosta, mutta älä missään nimessä tee lasta muiden mieliksi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa, ettei tiedä haluaako lasta vai ei. Itse en ole koskaan halunnut ja se on ollut ihan päivänselvä asia. Moni ystävä on kyllä sanonut tehneensä vain siksi, että niitä kuuluu tehdä. t. nainen 45v.
Minusta taas on outoa, että ihmiset tietää haluavansa lapsia. Enkä toisaalta halua yrittää lasta "koska niitä kuuluu tehdä". Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että olet tyytyväinen elämääsi näin, ja lapsen hankkiminen voisi tuntua sinusta vankilalta ja kaduttavalta asialta. Olen kahden lapsen äiti ja aina halunnut lapsia 100% varmasti. Silti usein tämä lapsissa kiinni olo ja 24/7 vastuu tuntuu kovalta ja välillä on ollut ajatuksia että miksi ihmeessä edes halusin tätä. Hanki jos haluat lapsen ja haaveilet äitinä olosta, mutta älä missään nimessä tee lasta muiden mieliksi.
Olen tyytymätön jahkailuuni, mutta en halua elämästäni vankilaa, kuten sanoit. Mieheni kyllä haluaisi lapsia kanssani. Ap
Ei pidä tehdä lapsia! Jos et tiedä haluatko niin älä vaan tee yhtään lasta muiden mieliksi.
Ihan tarpeeksi on tässä maailmassa lapsia joita kukaan ei halua eikä ketään kiinnosta.
Meillä on kaksi lasta ja molemmat...minä ja mies...tiesimme "aina" että haluamme lapsia ja haluamme elää lapsiperhe elämää. Molemmat lapset ovat erittäin toivottuja ja tekemällä tehtyjä.
Kaikki on mennyt todella hyvin ja nyt on vähän haikea olo kun nuorinkin täytti jo 18v. Mutta aikansa kutakin.
Ei lapsia jos ei ole aitoa halua!
Mielummin jahkailet maailman tappiin asti kuin että teet lapsen josta et piittaa ja joka tuntuu vain riippakiveltä. Jokainen lapsi ansaitsisi syntyä haluttuna ja rakastettuna.
EI!
Jos yhtä elämän tärkeinnistä päätöksistä pitää kysyä av:lta, ystäviltä tai sukulaisilta niin se jo kertoo ettet ole äitimatskua.
Kyllä jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus olla haluttu. Joten jos ei todella tee mieli tehdä lasta, niin älä missään nimessä tee.
En ymmärrä sitä miksi sillä on mitään merkitystä että joku kysyy teettekö lapsia, mitä se niille kuuluu? Ja muutenkin on tökeröä kysellä kun ei tiedä kärsittekö lapsettomuudesta. Äitisi puheet toki ymmärrän, hän odottaa malttamattomana lapsenlapsia ja pelkää että ehtii tulla liian vanhaksi ennenkuin sinä havahdut asialle.
En tunne yhtään ihmistä joka olisi tehnyt lapsia "koska niitä kuuluu tehdä" aivan absurdi, hullu ajatus. Se on niitä ihmisen henkilökohtaisia asioita joita ei todellakaan kuulu. Ihmisen kuuluu noudattaa lakia, ja kuuluu käyttäytyä kohteliaasti kanssaihmisiä kohtaan jotta tulee toimeen yhteiskunnassa, mutta lisääntyminen ei kuulu mihinkään sellaiseen kategoriaan.
Minulla on kolme lasta, yksi keskenmeno ja kaksi aborttia, jokainen lapsi on hartaasti toivottu, silloin kun tulin nuorena ei-toivotusti raskaaksi niin tottakai tein abortin ja toinen kerta oli siihen aikaan kun olin eroamassa alkoholistimiehestäni ja toinen lapsi olisi ollut huono juttu meille kaikille siinä vaiheessa. Koskaan en ole valintojani katunut, enkä kenenkään mielipiteitä niistä kysellyt.
Vierailija kirjoitti:
EI!
Jos yhtä elämän tärkeinnistä päätöksistä pitää kysyä av:lta, ystäviltä tai sukulaisilta niin se jo kertoo ettet ole äitimatskua.
Tiedän, etten ole äitimatskua. Mutta puolisoni olisi isämatskua. Ap
Kylmä ja ei-rakastava äiti on lapselle henkistä kidutusta eikä hyvä isä sitä täysin pelasta/korjaa. Mielummin ilman huonoa vanhempaa kuin elämä sellaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kylmä ja ei-rakastava äiti on lapselle henkistä kidutusta eikä hyvä isä sitä täysin pelasta/korjaa. Mielummin ilman huonoa vanhempaa kuin elämä sellaisen kanssa.
Ja homoparit on syntiä, lapset lasvaa kieroon ilman äitiä?
Älä tee