Lue keskustelun säännöt.
Mies on sarjaseurustelija
17.06.2019 |
Minulle selvisi aika varhaisessa vaiheessa se, että esim. edellisen naisystävänsä kanssa mies oli siksi, että ”seksi oli hyvää ja nainen hyvännäköinen”. Suutuin tästä koska olin kuvitellut miestä fiksummaksi ja valikoivemmaksi. Loukkaannuin oikeastaan asiasta ihan rehellisesti sanottuna.
Nyt on selvinnyt sekin, että mies on seurustellut aiemmin mm. kahden alkoholistinaisen kanssa. Ja mies on käytännössä ollut seurustelusuhteessa lähes koko elämänsä ajan.
Olen itse todella harvoin ihastuva ja miehen kertoma sai minut näkemään sen, että olen vain yksi uusi typerys muiden joukossa.
Miten käsittelisit itse vastaavaa asiaa? Olen koko suhteemme ajan ollut vähän varuillani siksi, että pidän miestä monessakin mielessä aika ajattelemattomana ja jonkinlaisena ”luonnonlapsena”. Minua kuitenkin samalla loukkaa se, että voisin olla kuka suunnilleen kuka tahansa vihreää valoa näyttänyt ja mies todennäköisesti samalla tavalla vakuuttelisi rakastavansa minua.
Miehen myrskyisä joskin jatkuva seurusteluhistoria on saanut minut pitämään häntä suhderiippuvaisena reppanan. Ei itsenäisenä oman tien kulkijana, jollaisia arvostan.
Kommentit (26)
Pakkoseurustelija kirjoitti:
Miehesi on kohtalotoverini, koska olen käytännössä ollut koko täysi-ikäisyyteni suhteessa. Yksi exäni närkästyneenä nimitti minua pakkoseurustelijaksi.
Oikeassa se osittain olikin. Minusta on aina ollut mukavaa seurustella ja minua miellyttäviä naisia on aina ollut helppo löytää. Onko tämä joltain pois? Kenenkään ei ole pakko olla kanssani. Sitä paitsi suhteeni ovat useimmiten kestäneet vuosia.
Miksi on jotenkin ylevämpää olla nirso?
Aloitusviestini oli huonosti kirjoitettu, siitä pahoittelut.
Ei minusta sarjaseurustelussa ole mitään vikaa. Minä en yleensä pidä kuin hyvin harvoista ihmisistä ja siksi ihmetyttää ihminen, joka tapaa mielenkiintoisia ihmisiä tämän tästä eikä aseta edes kriteereitä näiden elämänhallintataidoille.
Rehellisesti sanottuna pidän tapailemaani miestä jollakin tavalla yksinkertaisena ja koen, ettei hän jollakin syvällisemmällä tasolla ymmärrä minua.
Tämä sarjaseurustelu ja aiempien naisystäviensä ”taso” vain ehti järkyttää minua ennen, kuin oikeastaan tutustuimme kunnolla. Tai siis kuvittelin löytäväni miehestä syvyyttä, jota en edelleenkään ole löytänyt. Mies kiirehti suhteen aloittamista ja tällä hetkellä mietin, miten päätän suhteen kohteliaasti.
Ei liene kohteliasta sanoa todenneensa toisen henkisesti kypsymättömäksi ja älyllisesti haastamattomaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän riitä, että kerrot kemianne kohtaamisogelmstasta astraalitasolla. Sillä kaikista naisistakin on sutjakasti päässyt eroon.
Jokin mysine ja eriyinen miehessä on vedonnu sinuunkin niin paljon, eä puhut "jo" miehesäsi. - On joenkin mystistä ja hämmästyttävää kun joskus tuntuu sille kuin kärjistäen olisi miehiä (varmaan naisiakin), jotka aina onnistuvat pääsemään parisuhteeseen; monta kertaa ihan fiksun ja miellyävän oloisen kumppanin kanssa. Ja sitten on -taas kärjisän- miehiä (varmasi myös naisia), joille kumppanin löytäminen ja parisuhteen muodosaminen ei luonnissu tai onnistu kuin ani harvoin. Toisinaan syyn voi melkein arvata (ikäänkuin muka voisi ulkopuolelta aina tietää) mutta vähinään yhtä monta keraa syyä voi vain arvailla. - Ja tieenkään kaikkien ei ole mikään pakko edes haluta parisuhteeseen mutta arkoiatnkin ny heiä, jotka kyllä haluaisiva mutta jokin "kumma" (selittämätön) pitää heidä sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Jokin mysine ja eriyinen miehessä on vedonnu sinuunkin niin paljon, eä puhut "jo" miehesäsi. - On joenkin mystistä ja hämmästyttävää kun joskus tuntuu sille kuin kärjistäen olisi miehiä (varmaan naisiakin), jotka aina onnistuvat pääsemään parisuhteeseen; monta kertaa ihan fiksun ja miellyävän oloisen kumppanin kanssa. Ja sitten on -taas kärjisän- miehiä (varmasi myös naisia), joille kumppanin löytäminen ja parisuhteen muodosaminen ei luonnissu tai onnistu kuin ani harvoin. Toisinaan syyn voi melkein arvata (ikäänkuin muka voisi ulkopuolelta aina tietää) mutta vähinään yhtä monta keraa syyä voi vain arvailla. - Ja tieenkään kaikkien ei ole mikään pakko edes haluta parisuhteeseen mutta arkoiatnkin ny heiä, jotka kyllä haluaisiva mutta jokin "kumma" (selittämätön) pitää heidä sinkkuna.
Älä ota enää! (Jos tekstin kaoottisuus johtuu esim. jostain vammasta tai lukulasien puutteesta, niin pahoittelut). Ap ei kyllä puhunut ”miehestään” vaan pelkästään miehestä.
Onhan se toki virkistävää saada lukea, että joku on huolissaan korjaan harmissaan siiä, että mies on sarjaseurustelija kun turhauttavan usein älläkin palstalla toisuu asetelma, jossa miehille anneaan arvoa kokemuksesa ja aiemmista nasis-suhteista, kun taas jos nainen on huomattavasi kokeneempi, niin hänet edelleen äkkiä leimaaan "huonksi naiseksi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se näyttäisi siltä, että miehesi on ottanut sinut vain saadakseen jonkun.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se toki virkistävää saada lukea, että joku on huolissaan korjaan harmissaan siiä, että mies on sarjaseurustelija kun turhauttavan usein älläkin palstalla toisuu asetelma, jossa miehille anneaan arvoa kokemuksesa ja aiemmista nasis-suhteista, kun taas jos nainen on huomattavasi kokeneempi, niin hänet edelleen äkkiä leimaaan "huonksi naiseksi"
Jos mies olisi seurustellut vaikkapa psykiatrin kanssa 10 vuotta ja 5 vuotta lakinaisen kanssa ja 5 vuotta ultrajuoksijan kanssa, nostaisin aika eri tavalla hattua.
Valitettavasti miehen aiemmat naiset saavat minua häpeämään sitä, että hän sanoo rakastavansa minua. Eikä hänen kauniilla sanoillaan tässä tapauksessa ole minulle oikeastaan mitään arvoa.
Minä etsin parisuhteeseen sielunkumppania, en tyhjän tilan ja fyysisten tarpeitteni täyttäjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni on tämmöinen sarjaseurustelija. Hän ei vaan osaa olla yksin. Ihastuu helposti ja kiinnittää huomion vaan ulkonäköön. Ihmisen henkiset tai älylliset ominaisuudet ei ole tärkeitä. Pääasia, ettei vaan ole yksin, mutta häne ei kuitenkaan jaksa panostaa suhteisiin. Älyä tai oppimiskykyä ei ole kuitenkaan sen vertaa, että pysähtyisi miettimään edellisiä suhteita ja ottaisi opikseen virheistään. Ei kun uutta matoa koukkuun vaan.
Vierailija kirjoitti:
Exäni on tämmöinen sarjaseurustelija. Hän ei vaan osaa olla yksin. Ihastuu helposti ja kiinnittää huomion vaan ulkonäköön. Ihmisen henkiset tai älylliset ominaisuudet ei ole tärkeitä. Pääasia, ettei vaan ole yksin, mutta häne ei kuitenkaan jaksa panostaa suhteisiin. Älyä tai oppimiskykyä ei ole kuitenkaan sen vertaa, että pysähtyisi miettimään edellisiä suhteita ja ottaisi opikseen virheistään. Ei kun uutta matoa koukkuun vaan.
Tälle munkin tyypille tuntuu riittävän aika vähän. Kyhnäys sohvalla (mikä tahansa ohjelma kuulemma kelpaa kunhan olen vieressä) ja se, että saa nukkua jonkun kanssa.
Ahdistaa. En haluaisi loukata, olen kuitenkin tottunut jakamaan suhteessa vähän toisenlaisia asioita. Sohva ja sänky eivät riitä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuttuni on 2 vuoden sisällä ollut naimisissa yhden kanssa eron jälkeen meni avoliittoon toisen kanssa eron jälkeen tapaili kolmatta , joka jälkeen löysi uuden jonka kanssa oli kihloissa nyt taas eron jälkeen seurustelee uuden kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäni on tämmöinen sarjaseurustelija. Hän ei vaan osaa olla yksin. Ihastuu helposti ja kiinnittää huomion vaan ulkonäköön. Ihmisen henkiset tai älylliset ominaisuudet ei ole tärkeitä. Pääasia, ettei vaan ole yksin, mutta häne ei kuitenkaan jaksa panostaa suhteisiin. Älyä tai oppimiskykyä ei ole kuitenkaan sen vertaa, että pysähtyisi miettimään edellisiä suhteita ja ottaisi opikseen virheistään. Ei kun uutta matoa koukkuun vaan.
Tälle munkin tyypille tuntuu riittävän aika vähän. Kyhnäys sohvalla (mikä tahansa ohjelma kuulemma kelpaa kunhan olen vieressä) ja se, että saa nukkua jonkun kanssa.
Ahdistaa. En haluaisi loukata, olen kuitenkin tottunut jakamaan suhteessa vähän toisenlaisia asioita. Sohva ja sänky eivät riitä.
-ap
Miesystäväsi taitaisi olla minulle sopivaa tyyppiä. Minulle riittää hyvin mies sänkyyn ja sohvalle että pääsee viereen käpertymään. Juttu- ja lenkkiseuraa joskus ja ehkä lomamatkaseuraa niin riittää hyvin. Minulla on iso läheisyyden tarve mutten halua kosketella vieraita tai puolituttuja vaan omaa kumppania ja seksiäkin pidän tärkeänä. Joskus on hyvä keskustella syvällisemminkin mutten todellakaan halua jokapäiväisiä älyllisiä keskusteluja kumppanini kanssa vaan väljää vitsinheittoa ja hiljaisuutta. Olen ammatiltani ja koulutukseltani tradenomi ja saan käydä niitä älyllisiä keskusteluja ihan riittämiin työasioissa joten puolison kanssa mieluummin rentoudun. N50.
Ei noista kyhnäykseen tyytyvistä ole oikeastaan mihinkään muuhun toimintaan. Ne ei ole innokkaita lähtemään mihinkään kodin ulkopuolelle paitsi silloin kun etsivät uutta seuraa, silloin niistä sukeutuu seurapiirimiehiä, mutta puolison kanssa ei kotoa poistuta. Näiden kanssa ei myöskään suhde kehity mihinkään vaan jää juuri sille perustarpeiden tyydyttämisen tasolle, et oikeastaan ikinä opi tuntemaan kyseistä ihmistä koska et näe tätä missään muussa ympäristössä kuin sohvallasi tai sängyssä. Mitään yhteisiä muistoja tai jaettuja kokemuksia ei pääse syntymään tämän ihmistyypin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua ap tosi hyvin! Mulle on käynyt samoin. Älä silti syytä itseäsi. Olet itsekin todennäköisesti ensi-ihastuksissasi ignoorannut miehen vähemmän älylliset puolet, ja keskittynyt parhaisiin puoliin.
Jos miehestä ei löydy syvyyttä eikä hän pysty ehdottamaan sohvalla makoilua kummoisempaa tekemistä niin ei tilanne tuosta ajan kanssa paremmaksi muutu. Sulla ei siis taida olla muuta mahdollisuutta kuin erota.
En kyllä toisaalta näe mitään syytä miksi sun pitäisi loukata miestä kun kerrot erosta. Kuten yllä neuvottiin, voit vain todeta etteivät kemianne kohtaa. Jos miehelle tosiaan riittää varsin yksinkertainen yhdessäolo, hän kyllä löytää sopivan puolison siihen. Se puoliso ei vain ole sinä eikä hän ole sulle se toivomasi sielunkumppani.
Ymmärrän tunteesi.Minä hölmö aloin tutustumaan exääni,kun hänestä erosta oli aikaa 2vkoa.(suhde oli kestäny 5v)Ongelmaksi muodostu,kun en halunnu olla hänen kanssa,kun viikonloppuja aluksi.3v jälkeen muutimme yhteen.Sitä iloa kesti vuoden.Koin hänet todella vaativaksi.Ei osannu olla yksin yhtään.Erosimme.Muutaman päivän jälkeen hän ilmoitti löytäneensä uuden.Itse olen ollu 9kk yksin.Ja miettinyt asioita.Mitä haluan ja mitä en.En haluaisi toistaa samoja virheitä,enkä valintoja.
tiedän miehen joka on sarjaseurustelija, eron jälkeen pakonomainen tarve löytää kumppani, ottaa ensimmäisen joka huolii hänet, ollut naimisissa, kihloissa pari kertaa, avoliitoissa, tapailut muutaman kuukauden, kaikki tämä parin vuoden aikana.. aina laittaa someen rakkauden täyteisiä laulun sanoja, miten se kyseinen kumppani on rakas,alkaa puhumaan sama murreta kun kumppani, milloin alkaa opettelemaan venäjää, ruotsia, tai mitä nyt kyseinen nainen puhuu. ja aina vaan naiset jättää
huvittaa kun eräs tuttu on sarjaseurustelija, kuinkakohan usein olen laittanut "sydämen"/ tykkäyksen hänen uudelle kuvalle jossa on häne on "elämänsä puolisonsa kanssa ... ". niin muuttuu vaatetyyli, puhetyyli, murre, milloin (yrittää) kirjoittaa venäjäksi ,milloin ruotsiksi tai eri murre....
Vierailija kirjoitti:
huvittaa kun eräs tuttu on sarjaseurustelija, kuinkakohan usein olen laittanut "sydämen"/ tykkäyksen hänen uudelle kuvalle jossa on häne on "elämänsä puolisonsa kanssa ... ". niin muuttuu vaatetyyli, puhetyyli, murre, milloin (yrittää) kirjoittaa venäjäksi ,milloin ruotsiksi tai eri murre....
sama tuttu, nyt vuorossa ruotsin kieli...
Miehesi on kohtalotoverini, koska olen käytännössä ollut koko täysi-ikäisyyteni suhteessa. Yksi exäni närkästyneenä nimitti minua pakkoseurustelijaksi.
Oikeassa se osittain olikin. Minusta on aina ollut mukavaa seurustella ja minua miellyttäviä naisia on aina ollut helppo löytää. Onko tämä joltain pois? Kenenkään ei ole pakko olla kanssani. Sitä paitsi suhteeni ovat useimmiten kestäneet vuosia.
Miksi on jotenkin ylevämpää olla nirso?