Miesystävällä traumaattisia parisuhteita menneidyydessä

Niin kaikki tekevät. Miehesi on vain sanonut sen ääneen.

Toipuminen voi kestää pitkään. Ja totta kai ihminen miettii sitä, mitä on viimeksi tapahtunut. Minullakin oli eksä pitkään mielessä, koska kaikki muistikuvani olivat yhdessä hänen kanssaan. Kaikki mitä muistelin, kuuluin eksä niihin tilanteisiin. Ei sen kummempaa. Nykyään on muistikuvia nyksänkin kanssa.

Narsistin kanssa yhteen päätynyt on samalla tavalla vaurioitunut. Eli häpeä on hänessäkin syvällä, eli siihen tulet törmäämään.

Terapia antaa vain työkaluja traumojen käsittelyyn, mutta ne traumat on elettävä uudestaan uudessa suhteessa jossa se on turvallista. Sen jälkeen voi vasta alkaa rakentamaan elämää jossa niitä asioita ei tarvitse miettiä. Joillakin menee vuosi, joillain kaksi. Sinulta se vaatii ymmärrystä ja joustoa. Kun mies alkaa muistelemaan niin voit vaikka pehmeästi viedä huomiota muualle johonkin mukavampaan asiaan. Kyllä siitä yli pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Terapia antaa vain työkaluja traumojen käsittelyyn, mutta ne traumat on elettävä uudestaan uudessa suhteessa jossa se on turvallista. Sen jälkeen voi vasta alkaa rakentamaan elämää jossa niitä asioita ei tarvitse miettiä. Joillakin menee vuosi, joillain kaksi. Sinulta se vaatii ymmärrystä ja joustoa. Kun mies alkaa muistelemaan niin voit vaikka pehmeästi viedä huomiota muualle johonkin mukavampaan asiaan. Kyllä siitä yli pääsee.

Näin. Luottamus rakentuu vain positiivisten kokemusten kautta.

Ap, minulla on hyvin samanlainen tilanne kuin sinulla, paitsi että suhde on jatkunut kaksi vuotta. Meillä on ollut lisävaikeutta vielä siksi, että emme asu samassa maassa, eli kaukosuhde on jo sinänsä tuonut omat vaikeutensa tilanteeseen.

Alussa mies oli kanssani onnellinen ja hyvin kiitollinen siitä, että oli kohdannut kaltaiseni hyvän ja turvallisen naisen. Vähitellen tilanne kuitenkin muuttui. Minulla ei ollut suhteessa ollenkaan tilaa olla inhimillinen ja epätäydellinen. Miehen taustassa on narsistisia, psykopaattisia ja mm. yksi patologisesti mustasukkainen nainen. Aina jos reagoin johonkin asiaan vähänkin kielteisesti, miehen vastareaktio oli suhteettoman raju. Esimerkki (ei pahimmasta päästä, en kehtaa kertoa niitä pahimpia juttuja): kun tapasin ensimmäistä kertaa hänen tuttavapiiriään, olimme ravintolassa ja hän istui erään vanhemman naispuolisen ystävänsä vieressä. Minua loukkasi illan aikana tapa, jolla hän jatkuvasti kosketteli ja syleili tätä naista. Koin jääväni itse täysin vaille huomiota, ihan kuin olisin ollut joku ulkopuolinen ihminen siinä ravintolapöydässä. Ajattelin, ettei minulla ole välttämättä mitään todellista syytä loukkaantua, vaan kyseessä voi olla aiheeton mustasukkaisuus (en tosin yleensä ole mustasukkainen ihminen). Otin illan jälkeen asian puheeksi asialliseen sävyyn ja kerroin miehelle, ettei tämä ole tehnyt mitään väärin, mutta minusta tuntui silti hankalalta ja tarvitsen vähän aikaa ja ehkä keskustelua asian prosessoimiseen, jotta pääsen siitä yli. Mies kiihtyi välittömästi nollasta sataan, lakkasi puhumasta minulle, osoitti mieltään mm. alkamalla ryömiä pitkin lattioita, ja on edelleen tänäkin päivänä - yli vuosi tapahtuneen jälkeen - minulle aiheesta suunnattoman vihainen.

Mitä useampia sellaisia tilanteita meille tuli, joissa en pystynyt olemaan täydellisen enkelin ja pyhimyksen kaltainen, sitä enemmän mies alkoi vihata minua. Nyt tilanne on se, että hän on useamman kuukauden ajan puhunut minulle niin rumasti - syyttäen minua milloin narsistiksi, milloin manipulatiiviseksi, itsekkääksi, valehtelijaksi jne. jne. - että en vain pysty olemaan hänen lähellään enää. Tiedän etteivät miehen puheet minusta ole totta, koska olen ollut elämäni aikana useammassa täysin toimivassa ja hyvässä parisuhteessa. Silti ne satuttavat ja kalvavat, ja syövät jaksamistani.

Kun nämä ikävyydet alkoivat, kerroin miehelle selkeästi että en voi jatkaa suhdetta, jossa minua kohdellaan tällä tavalla. Mies aloitti sen jälkeen terapian, ja kehitystä on selkeästi tapahtunut. Ei kuitenkaan niin nopeasti, että olisin voinut jäädä suhteeseen odottelemaan tilanteen muuttumista. Itsetuntoni on nyt kahden vuoden jälkeen lähes murskana. Mies on aivan kuin eri ihminen. 

Tältä pohjalta kehottaisin sinua harkitsemaan todella tarkasti, jatkatko suhdetta. Itse ajattelin, että vaikeudet ovat vain väliaikaisia ja kunhan mies tajuaa, että minuun voi luottaa enkä ole samanlainen kuin nuo hänen kamalat eksänsä, hän rauhoittuu ja onnellinen parisuhde tulee mahdolliseksi. Yritimme molemmat parhaamme, mutta se ei riittänyt. Mies ei päässyt irti epäluottamuksestaan ja vihastaan siinä ajassa, minkä minä jaksoin sietää myrkyllistä tilannetta. Hän on älykäs ja monella tavalla erittäin hyvä ihminen, ja itse olen hyvin kärsivällinen ja ymmärtävä, mutta silti lopputulos on tämä.

5: sinä itse olet tainnut törmätä narsistiin....

Minua jäi mietityttämään, olisiko miehellä jotain muutakin taustalla, miksi huono suhde on saanut hänet niin huonoon jamaan eli pohjasyy vaikkapa lapsuudessa kotihelvetissä tai joutunut pahoinpidellyksi/hyväksikäytetyksi tms. Etenkin miesten on usein vaikea käsitellä tunteitaan ja siksi saattaa olla ettei itsekään tiedosta yhteyttä. Kuulostaa vaan erikoisen vahvalta reaktiolta, jos olisi taustalla tasapainoinen lapsuus, nuoruus ja alkuosa aikuisuutta. 

Ymmärrän, että on tiettyjä tilanteita, joissa triggeröityy aiemmin saamastaan kohtelusta, mutta jos niitä on koko ajan ja lähes kaikesta, ihminen ei oikein ole kyvykäs sillä hetkellä ihmissuhteeseen vaan pitäisi ensin selvittää oma pää. 

Hei viitonen, tuo mies on sairas. Ehkä jopa itse syypää mutta taitavasti vierittää syyt muille.

Älä jää ymmärtämään vaan katkaise tuo suhde.

Vierailija kirjoitti:

Minua jäi mietityttämään, olisiko miehellä jotain muutakin taustalla, miksi huono suhde on saanut hänet niin huonoon jamaan eli pohjasyy vaikkapa lapsuudessa kotihelvetissä tai joutunut pahoinpidellyksi/hyväksikäytetyksi tms. Etenkin miesten on usein vaikea käsitellä tunteitaan ja siksi saattaa olla ettei itsekään tiedosta yhteyttä. Kuulostaa vaan erikoisen vahvalta reaktiolta, jos olisi taustalla tasapainoinen lapsuus, nuoruus ja alkuosa aikuisuutta. 

Miehen vanhemmat olivat kuulemma kohtuuttoman ankaria ja häpäisivät ym. Mies oli 19-v kun hänen äitinsä kuoli syöpään. Suhteessa oli ongelmia. Miehen isä ei kuulemma ymmärrä eikä näe häntä, on tunteellisesti kyvytön.

Tapailumiehellä on kuulemma ollut kaksi epävakaata kumppania, jotka jättäneet hänet ja yksi väkivaltainen, jonka hän jätti.

Kuulostaako ihan mahdottomalta tulla toimeen tämmöisen tyypin kanssa, kun arki koittaa? Tarkoitan, että hän itse kuvailee itseään rauhalliseksi, tasapainoiseksi, kaikin puolin terveeksi ja normaaliksi, mutta mites se synkkaa tuollaisen menneisyyden kanssa?

Miehellä on takanaan pitkä työura vastuullisessa ammatissa, missä tottunut siihen että hänellä on viimeinen sana.

Vierailija kirjoitti:

Tapailumiehellä on kuulemma ollut kaksi epävakaata kumppania, jotka jättäneet hänet ja yksi väkivaltainen, jonka hän jätti.

Kuulostaako ihan mahdottomalta tulla toimeen tämmöisen tyypin kanssa, kun arki koittaa? Tarkoitan, että hän itse kuvailee itseään rauhalliseksi, tasapainoiseksi, kaikin puolin terveeksi ja normaaliksi, mutta mites se synkkaa tuollaisen menneisyyden kanssa?

Miehellä on takanaan pitkä työura vastuullisessa ammatissa, missä tottunut siihen että hänellä on viimeinen sana.

Ei se menneisyys, vaan se, että miehessä itsessään on the trigger, joka on vetänyt puoleensa kerta toisensa jälkeen mahdottomia puolisoita.

Jos menneisyys olisi ongelma, niin se olisi piece of cake.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua jäi mietityttämään, olisiko miehellä jotain muutakin taustalla, miksi huono suhde on saanut hänet niin huonoon jamaan eli pohjasyy vaikkapa lapsuudessa kotihelvetissä tai joutunut pahoinpidellyksi/hyväksikäytetyksi tms. Etenkin miesten on usein vaikea käsitellä tunteitaan ja siksi saattaa olla ettei itsekään tiedosta yhteyttä. Kuulostaa vaan erikoisen vahvalta reaktiolta, jos olisi taustalla tasapainoinen lapsuus, nuoruus ja alkuosa aikuisuutta. 

Miehen vanhemmat olivat kuulemma kohtuuttoman ankaria ja häpäisivät ym. Mies oli 19-v kun hänen äitinsä kuoli syöpään. Suhteessa oli ongelmia. Miehen isä ei kuulemma ymmärrä eikä näe häntä, on tunteellisesti kyvytön.

Tuo on se oikea pohjaongelma eikä suhde eksän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla on hyvin samanlainen tilanne kuin sinulla, paitsi että suhde on jatkunut kaksi vuotta. Meillä on ollut lisävaikeutta vielä siksi, että emme asu samassa maassa, eli kaukosuhde on jo sinänsä tuonut omat vaikeutensa tilanteeseen.

Alussa mies oli kanssani onnellinen ja hyvin kiitollinen siitä, että oli kohdannut kaltaiseni hyvän ja turvallisen naisen. Vähitellen tilanne kuitenkin muuttui. Minulla ei ollut suhteessa ollenkaan tilaa olla inhimillinen ja epätäydellinen. Miehen taustassa on narsistisia, psykopaattisia ja mm. yksi patologisesti mustasukkainen nainen. Aina jos reagoin johonkin asiaan vähänkin kielteisesti, miehen vastareaktio oli suhteettoman raju. Esimerkki (ei pahimmasta päästä, en kehtaa kertoa niitä pahimpia juttuja): kun tapasin ensimmäistä kertaa hänen tuttavapiiriään, olimme ravintolassa ja hän istui erään vanhemman naispuolisen ystävänsä vieressä. Minua loukkasi illan aikana tapa, jolla hän jatkuvasti kosketteli ja syleili tätä naista. Koin jääväni itse täysin vaille huomiota, ihan kuin olisin ollut joku ulkopuolinen ihminen siinä ravintolapöydässä. Ajattelin, ettei minulla ole välttämättä mitään todellista syytä loukkaantua, vaan kyseessä voi olla aiheeton mustasukkaisuus (en tosin yleensä ole mustasukkainen ihminen). Otin illan jälkeen asian puheeksi asialliseen sävyyn ja kerroin miehelle, ettei tämä ole tehnyt mitään väärin, mutta minusta tuntui silti hankalalta ja tarvitsen vähän aikaa ja ehkä keskustelua asian prosessoimiseen, jotta pääsen siitä yli. Mies kiihtyi välittömästi nollasta sataan, lakkasi puhumasta minulle, osoitti mieltään mm. alkamalla ryömiä pitkin lattioita, ja on edelleen tänäkin päivänä - yli vuosi tapahtuneen jälkeen - minulle aiheesta suunnattoman vihainen.

Mitä useampia sellaisia tilanteita meille tuli, joissa en pystynyt olemaan täydellisen enkelin ja pyhimyksen kaltainen, sitä enemmän mies alkoi vihata minua. Nyt tilanne on se, että hän on useamman kuukauden ajan puhunut minulle niin rumasti - syyttäen minua milloin narsistiksi, milloin manipulatiiviseksi, itsekkääksi, valehtelijaksi jne. jne. - että en vain pysty olemaan hänen lähellään enää. Tiedän etteivät miehen puheet minusta ole totta, koska olen ollut elämäni aikana useammassa täysin toimivassa ja hyvässä parisuhteessa. Silti ne satuttavat ja kalvavat, ja syövät jaksamistani.

Kun nämä ikävyydet alkoivat, kerroin miehelle selkeästi että en voi jatkaa suhdetta, jossa minua kohdellaan tällä tavalla. Mies aloitti sen jälkeen terapian, ja kehitystä on selkeästi tapahtunut. Ei kuitenkaan niin nopeasti, että olisin voinut jäädä suhteeseen odottelemaan tilanteen muuttumista. Itsetuntoni on nyt kahden vuoden jälkeen lähes murskana. Mies on aivan kuin eri ihminen. 

Tältä pohjalta kehottaisin sinua harkitsemaan todella tarkasti, jatkatko suhdetta. Itse ajattelin, että vaikeudet ovat vain väliaikaisia ja kunhan mies tajuaa, että minuun voi luottaa enkä ole samanlainen kuin nuo hänen kamalat eksänsä, hän rauhoittuu ja onnellinen parisuhde tulee mahdolliseksi. Yritimme molemmat parhaamme, mutta se ei riittänyt. Mies ei päässyt irti epäluottamuksestaan ja vihastaan siinä ajassa, minkä minä jaksoin sietää myrkyllistä tilannetta. Hän on älykäs ja monella tavalla erittäin hyvä ihminen, ja itse olen hyvin kärsivällinen ja ymmärtävä, mutta silti lopputulos on tämä.

Ei ei, ja vielä kerran ei. Jos miehellä on ttakanaan "narsisteja, psykopaatteja jne" niin hän on itse yleensä kaikkea sitä mitä toisesta väittää. Nyt äkkiä sekä ap, että sinä ulos näistä suhteista ennen kuin te olette niitä traumatisoituneita!!

Vierailija kirjoitti:

Tapailumiehellä on kuulemma ollut kaksi epävakaata kumppania, jotka jättäneet hänet ja yksi väkivaltainen, jonka hän jätti.

Kuulostaako ihan mahdottomalta tulla toimeen tämmöisen tyypin kanssa, kun arki koittaa? Tarkoitan, että hän itse kuvailee itseään rauhalliseksi, tasapainoiseksi, kaikin puolin terveeksi ja normaaliksi, mutta mites se synkkaa tuollaisen menneisyyden kanssa?

Miehellä on takanaan pitkä työura vastuullisessa ammatissa, missä tottunut siihen että hänellä on viimeinen sana.

Ei tuollaistakaan miestä ei. Tuo voi pahimmillaan tarkoittaa sitä että sinusta tehdään suhteessa noiden edellisten naisten kopio, eli mies itse saa naisista esiin huonoimmat puolet. 

Vierailija kirjoitti:

Hei viitonen, tuo mies on sairas. Ehkä jopa itse syypää mutta taitavasti vierittää syyt muille.

Älä jää ymmärtämään vaan katkaise tuo suhde.

Samaa mieltä, henkisesti sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailumiehellä on kuulemma ollut kaksi epävakaata kumppania, jotka jättäneet hänet ja yksi väkivaltainen, jonka hän jätti.

Kuulostaako ihan mahdottomalta tulla toimeen tämmöisen tyypin kanssa, kun arki koittaa? Tarkoitan, että hän itse kuvailee itseään rauhalliseksi, tasapainoiseksi, kaikin puolin terveeksi ja normaaliksi, mutta mites se synkkaa tuollaisen menneisyyden kanssa?

Miehellä on takanaan pitkä työura vastuullisessa ammatissa, missä tottunut siihen että hänellä on viimeinen sana.

Ei se menneisyys, vaan se, että miehessä itsessään on the trigger, joka on vetänyt puoleensa kerta toisensa jälkeen mahdottomia puolisoita.

Jos menneisyys olisi ongelma, niin se olisi piece of cake.

Kiitos kommentista. Itse mietin juuri tuota, että Mikä se juttu miehessä on (ei siis ent kumppaneissa)? Ovatko nuo "epävakaat" oikeasti pers häiriöisiä, vai onko se miehen oma tulkinta, kun eivät ole häntä kestäneet? Eihän minulla ole toisten osapuolten näkemystä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailumiehellä on kuulemma ollut kaksi epävakaata kumppania, jotka jättäneet hänet ja yksi väkivaltainen, jonka hän jätti.

Kuulostaako ihan mahdottomalta tulla toimeen tämmöisen tyypin kanssa, kun arki koittaa? Tarkoitan, että hän itse kuvailee itseään rauhalliseksi, tasapainoiseksi, kaikin puolin terveeksi ja normaaliksi, mutta mites se synkkaa tuollaisen menneisyyden kanssa?

Miehellä on takanaan pitkä työura vastuullisessa ammatissa, missä tottunut siihen että hänellä on viimeinen sana.

Ei se menneisyys, vaan se, että miehessä itsessään on the trigger, joka on vetänyt puoleensa kerta toisensa jälkeen mahdottomia puolisoita.

Jos menneisyys olisi ongelma, niin se olisi piece of cake.

Kiitos kommentista. Itse mietin juuri tuota, että Mikä se juttu miehessä on (ei siis ent kumppaneissa)? Ovatko nuo "epävakaat" oikeasti pers häiriöisiä, vai onko se miehen oma tulkinta, kun eivät ole häntä kestäneet? Eihän minulla ole toisten osapuolten näkemystä asioista.

Joo, jotain häikkää on. Ja perhetaustasta se häikkä yleensä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

5: sinä itse olet tainnut törmätä narsistiin....

Ei ole narsisti, mutta käytös on kyllä usein tosi samantapaista, eli minun kannaltani tilanne muistuttaa narsistisesti häiriintyneen kanssa seurustelua. Siksi aion erota, vaikka pahalta tuntuukin.

t. 5

Miehessä oleva trigger tuntuu olevan kiltteys! Ja itse olen aina kuullut olevani liian kiltti, joten jotakin varjoa hän minulle edustaa.

AP

PS. Tässä ketjussa jotkut muut ovat kiitelleet kommenteista ja lisänneet omia juttujaan, en minä. Sanoin tuon jutun miehen ankarista vanhemmista.