Avoliitto (yhteishuoltajuus) > ero, miten lapsen asuminen?

Tottakai. Tunnen pariskunnan joka erosi kuvailemallasi tavalla lapsen ollessa 1,5-vuotias. Isä halusi vuoroviikot ja ne otettiin käyttöön heti kun vanhemmat muuttivat erilleen. Erosta aikaa nyt noin 2,5 vuotta. Lapsella on edelleen todella läheinen suhde molempiin vanhempiinsa. Tärkeää on ollut se, että vanhemmat asettivat lapsen edun edelle ja ovat pystyneet näkemään myös toisen viikolla. Koko viikkoa lapsi ei siis joutunut pienenä olemaan ilman toista vanhempaa. Kyseiset vanhemmat saivat yhteishuoltajuuden toimimaan hyvin, ainakin tähän asti.

Totta kai mies voi vaatia vuoroviikkoja. Miksi et suostuisi siihen? Tai jos lapsella pitää mielestäsi olla vain yksi koti, niin miksi et anna miehelle lähivanhemmuutta ja jää itse viikonloppuäidiksi?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Tunnen pariskunnan joka erosi kuvailemallasi tavalla lapsen ollessa 1,5-vuotias. Isä halusi vuoroviikot ja ne otettiin käyttöön heti kun vanhemmat muuttivat erilleen. Erosta aikaa nyt noin 2,5 vuotta. Lapsella on edelleen todella läheinen suhde molempiin vanhempiinsa. Tärkeää on ollut se, että vanhemmat asettivat lapsen edun edelle ja ovat pystyneet näkemään myös toisen viikolla. Koko viikkoa lapsi ei siis joutunut pienenä olemaan ilman toista vanhempaa. Kyseiset vanhemmat saivat yhteishuoltajuuden toimimaan hyvin, ainakin tähän asti.

Hienoa kuulla, että se on toiminut heillä ja ennen kaikkea molemmat vanhemmat vaikuttavat osallistuvan lapsen hoitoon tasavertaisesti.

Näin ei ole meidän kohdallamme. En valitettavasti voisi jättää lastani turvallisin mielin isälle kokonaiseksi viikoksi. Siksi olenkin kauhuissani ajatuksesta, että minun olisi pakko suostua siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Tunnen pariskunnan joka erosi kuvailemallasi tavalla lapsen ollessa 1,5-vuotias. Isä halusi vuoroviikot ja ne otettiin käyttöön heti kun vanhemmat muuttivat erilleen. Erosta aikaa nyt noin 2,5 vuotta. Lapsella on edelleen todella läheinen suhde molempiin vanhempiinsa. Tärkeää on ollut se, että vanhemmat asettivat lapsen edun edelle ja ovat pystyneet näkemään myös toisen viikolla. Koko viikkoa lapsi ei siis joutunut pienenä olemaan ilman toista vanhempaa. Kyseiset vanhemmat saivat yhteishuoltajuuden toimimaan hyvin, ainakin tähän asti.

Hienoa kuulla, että se on toiminut heillä ja ennen kaikkea molemmat vanhemmat vaikuttavat osallistuvan lapsen hoitoon tasavertaisesti.

Näin ei ole meidän kohdallamme. En valitettavasti voisi jättää lastani turvallisin mielin isälle kokonaiseksi viikoksi. Siksi olenkin kauhuissani ajatuksesta, että minun olisi pakko suostua siihen.

Miksi et voisi jättää lasta isälle viikoksi? :o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Tunnen pariskunnan joka erosi kuvailemallasi tavalla lapsen ollessa 1,5-vuotias. Isä halusi vuoroviikot ja ne otettiin käyttöön heti kun vanhemmat muuttivat erilleen. Erosta aikaa nyt noin 2,5 vuotta. Lapsella on edelleen todella läheinen suhde molempiin vanhempiinsa. Tärkeää on ollut se, että vanhemmat asettivat lapsen edun edelle ja ovat pystyneet näkemään myös toisen viikolla. Koko viikkoa lapsi ei siis joutunut pienenä olemaan ilman toista vanhempaa. Kyseiset vanhemmat saivat yhteishuoltajuuden toimimaan hyvin, ainakin tähän asti.

Hienoa kuulla, että se on toiminut heillä ja ennen kaikkea molemmat vanhemmat vaikuttavat osallistuvan lapsen hoitoon tasavertaisesti.

Näin ei ole meidän kohdallamme. En valitettavasti voisi jättää lastani turvallisin mielin isälle kokonaiseksi viikoksi. Siksi olenkin kauhuissani ajatuksesta, että minun olisi pakko suostua siihen.

Miksi et voisi jättää lasta isälle viikoksi? :o

Lapsen isä ei suurimmaksi osaksi ajastaan keskity lapseensa tai tämän hoitoon lainkaan. Jos isän tulisi päivän ajan hoitaa lastansa, hän mielellään tyrkkäisi lapsen hoitoon sisaruksilleen tai vanhemmilleen. Mielestäni tämä ei ole sitoutunutta vanhemmuutta.

Jos tilanne olisi toinen, en olisi kauhuissani ajatuksesta.

Me jäimme asumaan yhteen, vaikka erosimme. Nuorin ei ollut vielä syntynytkään silloin. Isä ja äiti hoitavat yhtä paljon lapsia, mutta saavat mennä vapaasti silloin tällöin, kun toinen vanhempi hoitaa lapsia yksin silloin. Hyvin toimii. Ollaan hyvissä väleissä. Lapsilla on turvallinen olo, eikä ikävä kumpaakaan vanhempaa.

Eli haluat vain saada lapsilisät ja elarit itsellesi, mutta mies kätevästi hoitaisi lasta viikonloput että saisit "omaa aikaa". Mun mielestä 50/50 pitäisi olla aina se mistä lähdetään, ja jos toinen ei halua pitää puolia, niin maksaa sitten elareita sitä mukaa. Lapsilisä puoliksi myös.

Vierailija kirjoitti:

Eli haluat vain saada lapsilisät ja elarit itsellesi, mutta mies kätevästi hoitaisi lasta viikonloput että saisit "omaa aikaa". Mun mielestä 50/50 pitäisi olla aina se mistä lähdetään, ja jos toinen ei halua pitää puolia, niin maksaa sitten elareita sitä mukaa. Lapsilisä puoliksi myös.

Tätä voi alapeukuttaa vain mamma joka haluaa exmiehen elättävän lapsen lisäksi hänetkin.

Tottakai 50/50 pitää olla. Eihän isä muuten saa elää arkea lapsensa kanssa. Tai äiti, jos lapsi vain käy äidillä. Tv: Yh-isä, joka on vauvavapaalla paraikaa.

Vierailija kirjoitti:

Eli haluat vain saada lapsilisät ja elarit itsellesi, mutta mies kätevästi hoitaisi lasta viikonloput että saisit "omaa aikaa". Mun mielestä 50/50 pitäisi olla aina se mistä lähdetään, ja jos toinen ei halua pitää puolia, niin maksaa sitten elareita sitä mukaa. Lapsilisä puoliksi myös.

Et tainnut lukea koko ketjua, kunhan tulit laukomaan laukomisen ilosta.

Jos luulit elatusmaksuilla elelevän leveästi, niin väittäisin sinun olevan lapseton.

Miksi ette jää asumaan yhteen, silloin ei tarvittaisi uutta asuntoa ja lapsi näkisi aina molempia vanhempiaan? Olisitte kämppiksiä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette jää asumaan yhteen, silloin ei tarvittaisi uutta asuntoa ja lapsi näkisi aina molempia vanhempiaan? Olisitte kämppiksiä.

Tämä on hyvä vaihtoehto siiheksi, kunnes toisella astuu kuvioihin uusi kumppani. Ei nyt, eikä välttämättä vuodenkaan päästä, mutta sitten kun. Tietysti asiaa voisi tarkastella uudemmin, kun tilanne muuttuu.

Aiemmin kommentoinutkin kertoi omakohtaisen kokemuksen kimpassa asumisesta. Mukava kuulla, että se oikeasti voisi toimia hyvin. Varmasti tietynlainen stressi poistuisi, mikä olisi hyvä erityisesti lapsen kannalta. Mutta mitäs sitten, kun lapsi alkaisi oivaltaa, ettei meidän välillä ole rakkautta (ei haleja, pusuja ym. "normaalia" isien ja äitien juttuja)? Miten selittää asia pienelle lapselle?

Yhteishuoltajuudella ja asumisjärjestelyillä ei sinänsä ole mitään tekemistä keskenään. Samalla tavalla jatkatte yhteishuoltajina asuu lapsi sitten miten tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli haluat vain saada lapsilisät ja elarit itsellesi, mutta mies kätevästi hoitaisi lasta viikonloput että saisit "omaa aikaa". Mun mielestä 50/50 pitäisi olla aina se mistä lähdetään, ja jos toinen ei halua pitää puolia, niin maksaa sitten elareita sitä mukaa. Lapsilisä puoliksi myös.

Et tainnut lukea koko ketjua, kunhan tulit laukomaan laukomisen ilosta.

Jos luulit elatusmaksuilla elelevän leveästi, niin väittäisin sinun olevan lapseton.

Kerropa sitten miksi sinulle ei käy että lapsen isä olisi lapsenne kanssa puolet ajasta, ja tuet menisi puoliksi?

Joku syyhän sinulla siihen  on.  Miksi et siis maksaisi itse elareita miehellesi, ja niin että hänelle menisi myös lapsilisä, kun nehän on kerran niin pieniä summia ettei niillä mitään tee ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette jää asumaan yhteen, silloin ei tarvittaisi uutta asuntoa ja lapsi näkisi aina molempia vanhempiaan? Olisitte kämppiksiä.

Tämä on hyvä vaihtoehto siiheksi, kunnes toisella astuu kuvioihin uusi kumppani. Ei nyt, eikä välttämättä vuodenkaan päästä, mutta sitten kun. Tietysti asiaa voisi tarkastella uudemmin, kun tilanne muuttuu.

Aiemmin kommentoinutkin kertoi omakohtaisen kokemuksen kimpassa asumisesta. Mukava kuulla, että se oikeasti voisi toimia hyvin. Varmasti tietynlainen stressi poistuisi, mikä olisi hyvä erityisesti lapsen kannalta. Mutta mitäs sitten, kun lapsi alkaisi oivaltaa, ettei meidän välillä ole rakkautta (ei haleja, pusuja ym. "normaalia" isien ja äitien juttuja)? Miten selittää asia pienelle lapselle?

No meillä on niin pienet lapset, ettei ne kyseenalaista tällaista seksuaalista hellyyden puutetta, eihän sitä lasten nähden juuri näytetäkään. Kyllä me nytkin halaamme toisiamme lohduttaessa ja silitämme hartioista jne. Pussaamista ei ennenkään ollut lapsen nähden.

Sitten jos tulee niin vakava uusi suhde, että haluaa muuttaa yhteen, pohdimme  asiaa uudelleen. Nyt on kaksi vuotta mennyt hyvin näin. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette jää asumaan yhteen, silloin ei tarvittaisi uutta asuntoa ja lapsi näkisi aina molempia vanhempiaan? Olisitte kämppiksiä.

Tämä on hyvä vaihtoehto siiheksi, kunnes toisella astuu kuvioihin uusi kumppani. Ei nyt, eikä välttämättä vuodenkaan päästä, mutta sitten kun. Tietysti asiaa voisi tarkastella uudemmin, kun tilanne muuttuu.

Aiemmin kommentoinutkin kertoi omakohtaisen kokemuksen kimpassa asumisesta. Mukava kuulla, että se oikeasti voisi toimia hyvin. Varmasti tietynlainen stressi poistuisi, mikä olisi hyvä erityisesti lapsen kannalta. Mutta mitäs sitten, kun lapsi alkaisi oivaltaa, ettei meidän välillä ole rakkautta (ei haleja, pusuja ym. "normaalia" isien ja äitien juttuja)? Miten selittää asia pienelle lapselle?

No meillä on niin pienet lapset, ettei ne kyseenalaista tällaista seksuaalista hellyyden puutetta, eihän sitä lasten nähden juuri näytetäkään. Kyllä me nytkin halaamme toisiamme lohduttaessa ja silitämme hartioista jne. Pussaamista ei ennenkään ollut lapsen nähden.

Sitten jos tulee niin vakava uusi suhde, että haluaa muuttaa yhteen, pohdimme  asiaa uudelleen. Nyt on kaksi vuotta mennyt hyvin näin. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Kiitokset! Tällainen asumisjärjestely kuulostaa ehdottomasti parhaalta niin kauan kuin se vain suinkin toimii. Siten saisin myös pitää lapsen kanssani samassa osoitteessa.

Sen verran itsekäs kun taidan olla, että haluan lapselleni parhaan mahdollisen hoidon ja kiintymyksen.

Ap, moni isä ottaa ihan eri lailla omakseen isän roolin eron jälkeen ja hoitaa lapset hyvin

En sano ettei poikkeuksiakin ole, mutta hyvin usein äidit murehtivat turhaan. Esim. oman mieheni exä oli alussa aivan käsittämättömän epäluuloinen eikä luottanut suunnilleen edes siihen, että isä antaisi lapsilleen ruokaa tai herättäisi heidät kouluun! Todellakin tiedän vuosien kokemuksella exän olleeen väärässä... mieheni on todella hyvä ja vastuullinen isä.

Minusta kuulostat siltä, että haluat pitää langat käsissäsi 100% eron jälkeenkin. Et siis halua antaa isälle tilaa tai aikaa hoitaa omaa lastaan omalla tavallaan. Päädyttepä sitten mihin tahansa järjestelyyn, niin kannattaa hellittää vähän. Et voi jatkossa kytätä isää ja määrätä, miten hänen pitää toimia tai tehdä. Sinun pitää vain oppia luottamaan.

Miksi mies edes vaatisi 50/50 asumista mikäli ei haluaisi heistä silloin huolehtia? Ihan kiusallaanko? Itseäänhän se siinä kiusaisi enemmän jos joutuisi lapsia hoitaan aina joka toinen viikko vaikka ei yhtään huvittais. Tuskin sekään niin idiootti on, että vaatis tommosta järjestelyä jos se vaan rasittais sitä itteensä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies edes vaatisi 50/50 asumista mikäli ei haluaisi heistä silloin huolehtia? Ihan kiusallaanko? Itseäänhän se siinä kiusaisi enemmän jos joutuisi lapsia hoitaan aina joka toinen viikko vaikka ei yhtään huvittais. Tuskin sekään niin idiootti on, että vaatis tommosta järjestelyä jos se vaan rasittais sitä itteensä.

No tämä! Herää, ap...