Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ruman ja yksinäisen nelikymppisen naisen kannattaa tehdä elämällään?
15.06.2019 |
Otsikossa on kysymys. Olen aina ollut ruma, nuorenakin ja vaikka olen hoikka ja pitkähiuksinen. Nykyisin olen lisäksi vanha. Mulla ei ole seurustelukumppania tai yhtään ystävääkään tai kaveria. Muutamia hyvänpäiväntuttuja on. Nolottaa kulkea julkisissa kulkuvälineissäkin jne. Missään en tutustu keneenkään, vaikka haluaisinkin, sillä sekä miehet että naiset kaihtavat seuraani. Mitä teen?
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala opiskelemaan jotain alaa, josta olet kiinnostunut. Itsensä kehittäminen on aina mieluisaa ja tuo sisältöä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Ala opiskelemaan jotain alaa, josta olet kiinnostunut. Itsensä kehittäminen on aina mieluisaa ja tuo sisältöä elämään.
Olen PK-seudun molemmissa akateemisissa yliopistoissa vieläkin kirjoilla, tosin täytynee keksiä joku ihan kokonaan uusi ala. Toivoisin silti sosiaalistakin elämåå, mutta kukaan ei tunnu haluavan rumaa ja vanha ihmistä ystäväkseen. ☹ Toive ihmissuhteesta jonkun komeahkon, normaalin miehen kanssa (joka jopa välittäisi minusta) on myös täysin epärealistinen minulle.
T. Ap
No höh. Jos vaikka liikkuisit luonnossa, metsissä, poluilla... Kiertelisit kirjastoissa, näyttelyissä ja kävelisit kaduilla. Tai keskittäisit energiasi siihen että vaalit omaa ruumistasi niin pysyisit ainakin terveenä ja ryhdikkäänä. Eli käytännössä liikuntaa ja hyvää ruokaa. Tai hanki vaikka akvaario hoidettavaksi. Eikä rumuutta tarvitse anteeksi pyydellä, miksi pitäisi?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi moitit itseäsi rumaksi? Ei kauneus ole mikään edellytys hyvälle elämälle. Sinun iässäsi voi ulkoiset kriteerit unohtaa.
Olen jo kuusikymppinen ja tässä iässä ei nätti ole yksikään. Elän aktiivista elämää, mulla on paljon hyviä ystäviä, kaikki yhtä rumia. Elämä on kivaa ja olen onnellinen.
Sinun ongelmasi on pään sisässä, ei kasvoissa. Haukut ja masennat itse itseäsi. Olet oma vihollisesi. Ihan itse pilaat oman elämäsi. Oisko joku terapia mitä?
Vierailija kirjoitti:
Osta ruma koira.
Haluaisin hankkia koiran, mutten voi sellaista hankkia nykyisem elämäntilanteeni vuoksi. Lisäksi haluaisin kauniin koiran. Pidän kaikesta kauniista itse, vaikka olenkin ruma. En halua rumuutta ympärilleni. Siksi inhottaa katsella peiliinkin.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa että ongelma on sosiaalisten taitojen puute, ei ulkonäkö. Ei ihmisiltä pyydellä anteeksi omaa ulkonäköä, sellainen on omituista käytöstä ja karkoittaa ihmisetyä ympäriltä.
Löytyisiköhän vaikka kirjaston self help -osastolta jotain millä pääsisi alkuun. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
No höh. Jos vaikka liikkuisit luonnossa, metsissä, poluilla... Kiertelisit kirjastoissa, näyttelyissä ja kävelisit kaduilla. Tai keskittäisit energiasi siihen että vaalit omaa ruumistasi niin pysyisit ainakin terveenä ja ryhdikkäänä. Eli käytännössä liikuntaa ja hyvää ruokaa. Tai hanki vaikka akvaario hoidettavaksi. Eikä rumuutta tarvitse anteeksi pyydellä, miksi pitäisi?!
Täytyy joo mittailla katuja yksikseni. Joskus ihan nuorena (ja tuolloinkin yksinäisenä) vietin monta kesälomaa yliopistosta siten, että mittailin yksikseni katuja ja vietin aikaa kirjoja lukien puistoissa. Eipä löytynyt ystäviä sitäkään kautta, mutta joitain s*ksistä kiinnostuneita miehiä liimaantui välillä seuraan.
Sekin tuntui epäreilulta, että ne nätit naiset saivat poikaystäviä ja ystäviä, mutta mun seuraani liimaantuivat jotkut ulkomaalaiset miehet tai ihme hyypiöt. Kukaan normaali mies ei koskaan tullut ulkosalla yksin kulkiessani juttelemaan nuoruudessanikaan.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osta ruma koira.
Kissat on kivempia!
Kissan ohella kannattaa hankkia ja ylläpitää omia harrastuksia kuten mm. musiikki, lukeminen, liikunta, ruuanlaitto tai jotain muuta vastaavaa mistä on itse kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele meikkamaan. Taitavalla meikillä saa ihmeitä aikaan naamaan kuin naamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta ruma koira.
Kissat on kivempia!
Kissan ohella kannattaa hankkia ja ylläpitää omia harrastuksia kuten mm. musiikki, lukeminen, liikunta, ruuanlaitto tai jotain muuta vastaavaa mistä on itse kiinnostunut.
Koira on parempi koska tapaa uusia ihmisiä ulkoillessa. Kissa on se viimeinen naula arkkuun yksinäiselle ihmiselle. Apeelle vinkkinä että kannattaa rohkeasti pyytää kotiin kadulta joku vähän ujo nuorempi mies mikä on lenkillä tai taluttaa koiraa. Siitä se lähtee. Et voi enää vain katsella nyt pitää avata suu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hanki henkisesti hyviä asioita.
Opettele jokin uusi taito. Mene vaikka avoimeen yliopistoon tai kansanopiston kurssille oppiaksesi jotain uutta.
Hanki koira. Saat liikuntaa ja rakastavan perheenjäsenen, josta pitää huolta.
Käy kasvohoidoissa, laita kyntesi, mene hierontaan, kampaajalle..... ei siksi että tulisit kauniimmaksi vaan siksi että joku koskettaa ja hemmottelee. Siitä tulee mukava tunne.
Ala pitää seuraa vanhuksille tai yksinäisille jos sellaista ihmiskontaktia kaipaat.
Menesty. Alkaa kuule kavereita löytymään tai ns. kavereita ainakin.
No aivan ensiksi kannattaa poistua tältä sivustolta ja unohtaa kaikki mitä sitten oletkin kuullut täällä. Katso paikallisesta lehdestä järjestetäänkö paikkakunnallasi mitään toimintaa ikäisillesi johon voisit osallistua.
Etsi Raamatusta Totuutta ja sen mukaisesti samoin ajattelevia ihmisiä.
Mene vapaaehtoiseksi vastaanottokeskukseen.
Alue: Aihe vapaa
Tänäänkin pyysin ratikassa anteeksi rumuuttani yhdeltä naiselta, joka katseli mua sellaisella ilmeellä, jota en osannut tulkita ainakaan kovin miellyttäväksi katseeksi. Vtuttaa, kun kukaan ei välitä, enkä tiedä edes tiedä, miten muuttaisin itseäni ja että onko se kuitenkin tässä iässä jo liian myöhäistä ja siksi turhaa.
Olen kaksi kertaa käynyt tässä reilun puolen vuoden aikana jopa kirkossakin, mutta kummallakaan kerralla en tutustunut keneenkään. Yritin sentään rohkeasti ja toiveikkaasti & ystävällisesti katsella ihmisiä, jospa joku tulisi juttelemaan, mutta kukaan ei tullut. En jaksa kohta enää elää.
T. Ap