Mitä ruman ja yksinäisen nelikymppisen naisen kannattaa tehdä elämällään?

Samaa kuin kauniiden kanssasisarten. Pysyä helkkarin kaukana miehistä. Olisin tällä tiedolla ollut mieluummin susiruma kuin hyväksikäytetty. 

Koira? Ei ketään kiinnosta keskustella jonkun kusisen koiran omistajan kanssa, siinähän joka tapauksessa tulisi se koirankusetus lisävaivaksi, jos siitä jonkunlaista suhdetta alkaisi kehittelemään.

Ehei, neuvoni on tämä: tee jotain, jolla tienaa rahaa. Keksi jotain. Kun ulkomaanvaluutta pursuaa minkkiturkin taskuista, on ihmissuhteita jonoksi asti. Vielä ei ole liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Koira? Ei ketään kiinnosta keskustella jonkun kusisen koiran omistajan kanssa, siinähän joka tapauksessa tulisi se koirankusetus lisävaivaksi, jos siitä jonkunlaista suhdetta alkaisi kehittelemään.

Ehei, neuvoni on tämä: tee jotain, jolla tienaa rahaa. Keksi jotain. Kun ulkomaanvaluutta pursuaa minkkiturkin taskuista, on ihmissuhteita jonoksi asti. Vielä ei ole liian myöhäistä.

Tämä onkin jännä juttu. Sitten jos/kun olisin menestynyt ja varakas ja sen myötä saisin kavereita, olisivatko he aitoja ystäviä? Olen ollut joissain tilanteissa, joissa mulla on ollut ns. valtaa ja olen tunnistanut kyllä sen myötä mielistelevät ihmiset. Ei minua sellainen lämmitä, kun tiedän sen olevan feikkiä.

Paras ystävänikin hylkäsi minut, kun erosin ja mulla oli henkisesti vaikeaa. Ei niitä aitoja ihmisiä ole kovinkaan monta. Tiedän, että suurin osa sukulaisistanikin hyväksyvät minut vain siksi, kun olen heille sukua. Eivät he minusta muuten välittäisi.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Etsi Raamatusta Totuutta ja sen mukaisesti samoin ajattelevia ihmisiä.

Näin olen tehnytkin, mutta ei se ole minulle ystäviä tuonut ainakaan toistaiseksi. Uskoisin myös, että uskovaiset miehetkin ovat pariutumisasioissa yhtä pinnallisia kuin muutkin miehet, eikä heitä ole ikäisissäni vapaana todennäköisesti ainoatakaan (normaalia).

Lisäksi en oikein kuulu uskovaisten joukkoon sosiaalisessa mielessä, kun olen nelikymppinen ja eronnut. Tämänikäisten pitäisi olla naimisissa ja ollut jo pitkässä avioliitossa niissä piireissä. Ei siellä taida olla lainkaan ikäisiäni yksinäisiä naisia ja viimeistään kolmekymppisenä pitäisi olla naimisissa ja sitten pysyä siinä liitossa elämänsä loppuun saakka.

T. Ap

Sä voit tarvita terapiaa. Jos et pääse pitempiaikaiseen terapiaan, voit soittaa auttaviin puhelimiin. Silloin voit edes hetken keskustella jonkun kanssa.

Toiseksi, otapa yhteys Punaisen Ristin ystävävälitykseen ja hae ystävää.

https://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/yksinaisyyteen

Voit osallistua myös ryhmätoimintaan. Kaikki tämä valmentaa sinua luomaan ystävyyssuhteita muuallakin.

Nelikymppisenä olet vielä nuori. Vaikka elämä on voinut olla ankeaa tähän asti, niin se ei tarkoita ettetkö voisi löytää jotain parempaa tulevaisuudessa.

Vaikuttaa siltä, että syyttelet kovasti itseäsi nykyisestä tilanteestasi. Se voi olla monille turn off.

 Mutta eivät ihmiset Suomessa tutustu toisiinsa puistonpenkillä juttelemalla sivullisille tai välttämättä edes harrastuskurssilla. Kaikki eivät vaan halua tutustua omista syistään, ei siitä pidä syyllistää itseään.

Pyysit anteeksi rumuuttasi vieraalta ihmiseltä?! Mitä ihmettä taas...terveisin Porvoossa tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala opiskelemaan jotain alaa, josta olet kiinnostunut. Itsensä kehittäminen on aina mieluisaa ja tuo sisältöä elämään.

Olen PK-seudun molemmissa akateemisissa yliopistoissa vieläkin kirjoilla, tosin täytynee keksiä joku ihan kokonaan uusi ala. Toivoisin silti sosiaalistakin elämåå, mutta kukaan ei tunnu haluavan rumaa ja vanha ihmistä ystäväkseen. ☹ Toive ihmissuhteesta jonkun komeahkon, normaalin miehen kanssa (joka jopa välittäisi minusta) on myös täysin epärealistinen minulle.

T. Ap

Sitten joku tuskailee kun ei päässyt yliopistoon pääsykokeiden vuoksi vaikka motivaatiota olisi ollut ja olisi tässä välissä valmistunut monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta ruma koira.

Kissat on kivempia!

Kissan ohella kannattaa hankkia ja ylläpitää omia harrastuksia kuten mm. musiikki, lukeminen, liikunta, ruuanlaitto tai jotain muuta vastaavaa mistä on itse kiinnostunut.

Koira on parempi koska tapaa uusia ihmisiä ulkoillessa. Kissa on se viimeinen naula arkkuun yksinäiselle ihmiselle. Apeelle vinkkinä että kannattaa rohkeasti pyytää kotiin kadulta joku vähän ujo nuorempi mies mikä on lenkillä tai taluttaa koiraa. Siitä se lähtee. Et voi enää vain katsella nyt pitää avata suu.

Entäs jos tavoitteena on oma onnellisuus eikä parisuhteen etsiminen hinnalla millä hyvänsä. Kissa tai koira on elävä olento eikä mikään välikappale ja se voi hyvinkin elää yli 10-15 vuotta. Tosin nykyisin näkyy olevan niin pienikokoisia koiria että niiden sijasta on parempi hankkia kissa, joka on luonnostaan sisäsiisti ja itsenäinen. Osa miehistäkin pitää enemmän kissoista kuin koirista ja monet tunnetut kirjailijat ja tutkijat ovat olleet kissaihmisiä.

Mulle kelpaisi ruma hoikka 34-37 v nainen joka haluaa vielä lapsen?

Olen 30-vuotias ja aika samankaltaisessa tilanteessa kuin ap. Olen yrittänyt kerätä rumia ihmisiä yhteen Facebookissa, mutta yritykset ovat aina kaatuneet ylitsepääsemättömiin esteisiin. Tällä hetkellä ongelmana on, että ryhmän perustamiseen tarvitaan vähintään yksi fb-kaveri, eikä minulla ole sellaista (enkä jaksa nyt etsiä). Tällaisissa ryhmissä on myös se ongelma, että niihin pyrkii tuppautumaan normaalin/kauniin näköisiä ihmisiä joko huomionhakuisuuttaan tai vitsillä. Kerran liityin erääseen englannin kieliseen ryhmään ja minut poistettiin sieltä, koska minulla ei ollut profiilikuvaa. Ärsyttää kun mistään netistä ei löydy (suomenkielistä) yhteisöä, jossa voisi vapaasti keskustella rumuudesta ilman klisheistä lässytystä, että "Jokainen ihminen on kaunis" ja "Sisäinen kauneus on tärkeintä".  :-(